Hän oli ostanut Acasinan säälistä tonnilla. Täysi kykenemättömyys ratsastukseen ja vanhoja vammoja täynnä olevat jalat olivat aika kaukana siitä hevosesta, josta olin kirjoittanut 1,5 vuotta sitten blogissani. Tämä henkilö oli onneksi kiinnostunut Acasinan menneisyydestä ja ihmetteli, mitä sille on voinut tapahtua noin lyhyen ajan sisällä.
Pystyin soittamaan hänelle vasta työpäivän jälkeen, mutta puhuimmekin sitten sitäkin pidemmän puhelun. Aika käsittämätön puhelu.. Olin aika sanaton ja vihainen, miten joku on voinut pilata Acasinan tai ylipäätänsä minkään eläimen.
Aikamoinen kohtalon isku tämä kyllä oli ja ihan järjetön tuuri, että tätä henkilöä todella kiinnosti, mitä Acasinan elämässä on tapahtunut. Viime viikon keskiviikkona lähdin ajamaan kohti Acasinan uutta kotia suunnilleen sydänkohtauksessa, sydämeni hakkasi niin, etten melkein uskaltanut nousta autosta. Minua jännitti niin valtavasti, etten kyllä muista, milloin minua olisi viimeksi jännittänyt sillä tavalla.
Ihan turhaan jännitin, sillä Acasina minut kuullessaan nosti päänsä uteliaana ja tuli heti moikkaamaan. Yritin kyynelet silmissä pitää itseni kasassa ja onnistuin siinä juuri ja juuri. Olin valtavan liikuttunut ja kauhuissani.
Paikassa, josta Acasina oli tullut, oli myyjä "ratsastanut" Acasinaa liinassa, sillä se oli vain hyppinyt pystyyn ja pukitellut.. He olivat kuulemma myyneet kilttiä harrastehevosta, joka kuitenkin koe"ratsastuksessa" osoittautuikin täydeksi ongelmahevoseksi. No, loppujenlopuksi he olivat sanoneet, että jos tämä hevonen ei lähde teidän mukaan, niin se menee samantien teuraaksi, kun ei sillä mitään voi tehdä. Kuulemma siinä olisi iso koira, jonka kanssa voi käydä kävelylenkeillä..
Tosiaan tonni siitä oli maksettu ja pakattu samantien traikkuun ja viety pois paikasta, jossa sitä ei todellakaan haluttu pitää, eikä se todellakaan enää ketään kiinnostanut.
Ja suuri kysymys siitä, mitä Acasinalle on tässä 1,5 vuoden aikana tapahtunut, on minulle siis pikkulintujen ja ihan itse entisten omistajien kertomana aikalailla selvä. Acasinanhan oli tarkoitus lähteä minulta takaisin kasvattajille ja heidän kauttansa sitten sopivalle ihmiselle myytäväksi. Sen kuitenkin osti entisen tallini omistajat, koska he kuvittelivat pärjäävänsä Acasinalle, olihan se minunkin kanssa toiminut. Kuukauden jälkeen Acasina hyppi taas pystyyn, eikä mennyt enää mihinkään muuhun suuntaan, kuin ilmaan. He hankkivat Acasinalle ratsuttajan, jonka alla se ei hyppinyt pystyyn, mutta viikko sen jälkeen, kun ratsuttaja oli käynyt, se loukkasi etujalkansa niin, ettei sillä voitu ratsastaa kuukausiin. Kuukausien tarhassa seisomisen jälkeen he yrittivät taas ratsastaa, mutta pystyynhyppiminen alkoi taas. Ja taas viikko sen jälkeen Acasina loukkasi jalkansa ja seisominen jatkui.. Tämä oli viime kesänä ja takajalan loukkaantumisen aikoihin kävin kerran vanhalla tallilla ja kuulin tästä ihan heiltä itseltään, mutta pystyynhyppimisestä he eivät maininneet mitään. Siitä kuulin entisiltä tallikavereilta, joiden kanssa olen edelleen yhteydessä. Takajalan parantuessa he yrittivät jälleen ratsastaa, mutta Acasina ei todellakaan halunnut tehdä yhteistyötä heidän kanssaan ja pystyynhyppiminen jatkui.
Kuukausien saatossa he olivat kyllästyneet Acasinaan täysin. Se oli tutkittu päästä varpaisiin, mutta terveydellistä syytä pystyynhyppimiselle ei ollut löytynyt. No, syynhän minä tiedän, eikä se todellakaan johdu Acasinasta.. Lopulta joskus alkutalvesta he olivat päättäneet pistää Acasinan myyntiin kilttinä harrastehevosena, mutta eihän sitä kukaan ollut ostanut, kun paikanpäällä todellisuus oli selvinnyt nopeasti. Itse en tiennyt, että Acasina oli ollut myynnissä, eikä siitä tiennyt kukaan tuttavanikaan. Myynti-ilmoitus oli myöskin niin salamyhkäinen, yhden lauseen ja huonon kuvan myynti-ilmo pelkällä puhelinnumerolla, joten ei kukaan tuttu ollut sattumoisinkaan tajunnut, mikä hevonen siinä olikaan myynnissä. Olisin ostanut sen itse pois jos olisin tiennyt sen olevan myynnissä, mutta kohtalo tahtoi toisin ja nyt sitten ollaan vähän erilaisessa tilanteessa, kuin olisin koskaan osannut odottaa.
Eipä Acasina ollut ihan sitä, mitä uusi omistaja etsi, mutta häntä se säälitti niin valtavasti, ettei hän vain voinut jättää sitä sinne ja päätymään ammuttavaksi. Uusi omistaja Kati oli uudessa kodissa yrittänyt juoksuttaa Acasinaa, mutta se oli riehunut, yrittänyt hyppiä päälle, eikä todellakaan ollut mennyt ympyrälle. Parin päivän jälkeen hän oli ruvennut googlettamaan jos sattuisi löytämään Acasinan taustoista edes jotakin ja kappas vain, hänhän löysi enemmän, kuin mitä olisi koskaan voinut kuvitella: hän löysi minut.
En uskalla vastustella kohtaloa, joten nyt Acasina on meillä yhdessä. Jos elämäntilanteeni olisi erilainen, olisin ostanut sen kokonaan, mutta tällä hetkellä minulle on täysi mahdottomuus pitää yksin hevosta. Seuraavien kuukausien aikana tulen olemaan jatkuvasti reissussa, joten tämä oli nyt järkipäätös ja tulevaa katsellaan sitten, kun tilanteeni mahdollisesti ja toivottavasti joskus vielä muuttuu.
Viime päivät olenkin sitten ahkerasti tehnyt töitä Acasinan kanssa. Viime keskiviikkona halusin katsoa miten se toimii liinan päässä ja yritin käynnissä saada sen ympyrälle. Ei se mennyt, mutta muuten oli rauhallinen ja väisti takaosaa, kun pyysin, joten kyllä se sentään jotakin tajusi. Lopuksi sain sen menemään puolikkaan ympyrän molempiin suuntiin ja se riitti minulle.
Torstaina kokeilin uudestaan ja teimme muutamia harjoituksia maastakäsin ja vähitellen rupesin kokeilemaan, jos olisin saanut Acasinan liinassa ympyrälle. Ja pirulainen, menihän se. Kokeilin ensin käynnissä molempiin suuntiin ja uskalsin kokeilla raviakin.
Perjantaina sama homma, mutta kentällä. Hienosti meni silloinkin, mutta Acasinalle kaikki oli kyllä nopeasti liikaa, joten lopetin aina heti, kun se meni hyvin. Annoin Acasinan vähän päästellä, mutta se oli silti täydessä kontrollissa ja kuunteli minua koko ajan.
Lauantaina taas sama homma, juoksutin kentällä ja Acasina oli ihan älyttömän kiltti.. Kuunteli minua melkein kuin ennen.. Aika liikuttavaa touhua.. Kati sai liinan käsiinsä hetkeksi lauantaina, mutta pysyin vielä hänen vierellään, sillä Acasina ei luota häneen vielä ja lähti aikamoisesti kontrollista jo pelkästään noin, että olin vielä vieressä ja veti aika hienot pörinälaukat.. Acasina rauhoittui vasta, kun minä otin liinan takaisin.. Eli minulla on kyllä vähän erilaiset lähtökohdat koko tähän hommaan ja todellakin tiedän, ettei Acasina ole unohtanut minua.
Otimme perjantaina ja lauantaina videoita, mutta en ole vielä saanut niitä. Lisään niitä saman tien, kun saan ne käsiini.
Sunnuntain Acasina sai olla rauhassa ja tänään jatkoin harjoituksia. Hienosti meni taas ja Acasina toimi kanssani taas hiukan paremmin. Kati sai tänään kokeilla hetken juoksuttaa niin, että menin pois vierestä, mutta sain kyllä aika nopeasti palata takaisin liinan päähän, kun Acasina ei pysynyt ympyrällä, eikä Kati saanut sitä enää takaisin. Hommia siis riittää niin hevosessa, kuin Katissakin. Mutta positiivisin mielin, rauhallisesti ja yhteisymmärryksessä tätä hommaa tehdään ja mietitään tulevaisuutta sitten, kun sen aika tulee.
Halusin myös nyt saman tien ottaa kuvia Acasinasta, jotta olisi jotakin, mihin verrata myöhemmin. Tässä niitä kuvia nyt sitten olisi, nämä ovat lauantailta :)
Ja koska sattumia ei tällä hetkellä voi olla liikaa, sattumoisin olemme nyt sitten samalla tallilla issikan kanssa, jonka kanssa silloin vanhalla tallilla käytiin yhdessä maastoilemassa.. Ehkä kerkeämme taas heidän kanssaan maastoilemaan, ennenkuin viemme Acasinan toiselle tallille.
