Torstaitarinoita

Tiistaina olin villi ja annoin Dessielle vapaapäivän. Kävin sen kanssa vain kentällä vähän kävelemässä ja piehtaroimassa, mutta muuten se sai olla ihan rauhassa. Olin jotenkin niin poikki Remingtonin liikuttamisen jälkeen, ettei energia vain riittänyt enää Dessietä varten. 

Ihan hyvältä ajatukselta se tosiaan tuntui, mutta kun eilen kapusin sen selkään, niin toivoin kyllä, että olisin sen tiistaina liikuttanut.. Se oli aikamoinen energiapakkaus.. Maneesi oli taas ruuhkainen, vaikka meninkin ratsastamaan vasta aika myöhään illalla. Loistoidea sekin, että annoin Dessielle ensin vapaapäivän ja vielä seuraavana päivänä päätin mennä vasta illalla.. No, mitä sitä tyhmälle päälleen voikaan tehdä.

Dessie meni kyllä ihan kivasti, mutta huomasi selvästi, että sen keskittyminen herpaantui normaaliakin helpommin. Laukkaa ei eilen menty sitten ollenkaan, kun madame päätti olla niin kovin innoissaan, että laukannostoissa oli aivan pakko pukittaa. 

Ruuhkainen maneesi + pukittava pitkäjalkainen Dessie = kaaos. 

Maneesissa ratsasti samaan aikaan yksi tätihenkilö, joka saattaa keskellä uraa pysähtyä ja ruveta tekemään takaosakäännöstä, kun joku on ensinnäkin tulossa vastaan ja toinen on sopivasti tulossa pääty-ympyrältä uralle. Eihän siinä mitään, jos ensin vaikka vähän katselisi ympärille, että voiko sen hevosen juuri nyt siirtää sivuttain uralle.. Tämä sama henkilö läpsii nuorta tammaansa sellaisella nahkaläpyskäisellä raipalla varmaan joka kolmannella askeleella ja aiheuttaa läpsimisellään enemmän reaktioita muissa hevosissa, kuin omassaan.. Ohittelu väärältä puolelta on myöskin tätihenkilön lempihommaa, samoin muiden seuraaminen aivan liian lähellä.

Tuon ratsukon kanssa kun eksyy maneesiin samaan aikaan pari vähän säpäkämpää hevosta niin läheltä-piti-tilanteita tulee kyllä jatkuvasti. En tajua, miten voi olla niin vaikeaa noudattaa fiksuja sääntöjä ja ottaa muita edes hiukan huomioon. 

Dessien kanssa voin oikeastaan unohtaa työnteon jos tämä tätihenkilö on maneesissa samaan aikaan.. Dessien kanssa kun ei ole vielä ihan varmaa, että reagoiko se juuri niin, kuin ajattelin tai enemmänkin, että reagoiko se niin nopeasti, kuin olisi tarkoitus. Se ei onneksi ota nokkiinsa jos toinen hevonen menee liian läheltä, mutta jos se onnistuu sopivasti pukittamaan, kun toinen on takana/vieressä, en yksinkertaisesti voi hallita sen jalkoja. 

Tänään Dessie oli aivan järjettömän hyperaktiivinen. Se ei malttanut seistä sitten millään, kun siivosin paddockia ja yritin jutella tallikaverin kanssa. Yleensä Dessie seisoo sidottuna solariumin alle oikein nätisti, mutta tänään se kuopi ja steppaili, kuin mikäkin ikiliikkuja. Onneksi se rauhoittui heti, kun rupesin sitä harjailemaan. Harjailin sitä aika kauan, sillä se on ruvennut pudottamaan talvikarvaa aika ahkerasti. Aikamoisen kasan sainkin jo irti. 

Ensi viikolle on luvattu pitkälti yli 10 astetta, joten yritän saada karvaa mahdollisimman paljon pois ja viikonlopun aikana vaihdan myös ohuemman loimen. 

Maneesissakin Dessie oli ihan törppö, tuntui siltä, kuin se ei olisi voinut olla sekuntiakaan paikoillaan. Juoksutin sen ennen kuin kiipesin selkään ja se olikin varsin hyvä idea, Dessie teki nimittäin aikamoiset pukit. Kerran se pääsi yllättämään minut pukillaan ja horjahdin niin, että sain nilkkani nyrjäytettyä..

Selästä käsinkin tuntui siltä, ettei se olisi jaksanut keskittyä oikein millään. Muutamat pätkät se meni todella kivasti, mutta jotenkin se tuntui muuten todella hektiseltä. Laukka vasemmalle oli aivan järjetöntä juoksemista, tuntui siltä, että jos myötään ohjasta edes millin, niin Dessie lähtee kuin raketti. No, enpä viitsinyt kokeilla. Laukkailut jäivät siis tänäänkin hyvin vähäisiksi.. Laukkautin Dessien vielä lopuksi liinassa, jotta se pääsisi vielä purkamaan tuota ihmeellistä energiaansa. Lopussa se ravasi todella kivaa, rentoa ravia.

Viikonlopun hyvä fiilis onkin nyt siis vähän kadonnut tuon hektiikan alle. Dessie kyllä kantaa itsensä edelleen hyvin, mutta vauhti on aika järjetöntä, kun se sillä päälle sattuu. Selvästi Dessien kunto alkaa kasvamaan. Täytyy varmaan tehdä treeniä rankemmaksi, sillä ruokaa se saa muutenkin suhteellisen vähän, että siitä ei kyllä oikein voi vähentää. Ainakin opin, etten voi antaa sille täyttä vapaapäivää, sillä niitä patoutuneita energialatauksia kadotellaankin sitten pari seuraavaa päivää..

Remington on ollut oikein kiltti ja sillä on loputtomasti työmotivaatiota.

Dessien jälkeen Remin ravi tuntuu ihan ryömimiseltä ja ihan kummalliselta, vaikka tiedänkin, että Remi ravaa juuri niin kuin on aina tehnyt, paitsi ettei pysty kantamaan kaulaansa vaan valuu todella helposti eteen alas. On tietysti hyvä, että Remi nyt taas kykenee venyttämään kaulaansa, mutta tuntuu vaikealta saada sitä kaulaa ylemmäs. Turhaudun hetkittäin, kun tajuan, ettei se yksinkertaisesti kykene, kun sillä ei ole lihaksia, millä sitä kaulaansa kannattelisi. 

Laukka taas on todella mukavaa, en oikein malta lopettaa laukkaamista, sillä se menee niin mielettömän kivasti. Laukassa saan sen tuhat kertaa paremmin kantamaan itsensä, sen kaula nousee raviin verrattuna varmaan puoli metriä.

 

Olen Remingtonin kanssa nyt vähän hakusessa. Sillä on halua mennä, mutta en uskalla tehdä sen kanssa nyt vielä liikaa. Laukassa meno tuntuu rennolta, mutta en tiedä, että miten kauan sen kanssa viitsii laukata, kun on vasta muutama päivä saatu laukkailla. Energia siltä ei tunnu loppuvan millään ja tekisi mieli työskennellä enemmän laukassa, kun se kerta sille tuntuu mukavammalta. Pakkohan ne lihakset on saada sinne selkään ja mikäs on parempaa treeniä, kuin laukka. 

Tuntuu vaikealta nähdä Remingtonin rajat, kun se ei näytä mitään väsymisen merkkejä. Ainakin voin olla varma, että sillä menee hyvin, mutta tuntuu jotenkin niin järjettömältä, että näin pian tuollaisen ison leikkauksen jälkeen voitaisiin oikeasti tehdä normaalisti töitä. Joko aika menee liian nopeasti tai sitten Remi vaan on aikamoinen supermies ja on kuntoutunut leikkauksesta järjettömän nopeasti.. Mene ja tiedä. 

Taas toivoisin hevosten osaavan puhua..

 

Winter wonderland... again..

Mielettömän kaunis talvinen ilma jatkuu edelleen.. Tänään tuli kyllä nautittua auringosta ja lumesta molempien hevosten kanssa oikein kunnolla. Remingtonin kanssa tehtiin taas oikein kunnon mäkitreeni maastossa. Mäkitreeni olisi sellaisenaankin jo aikamoisen rankkaa touhua, mutta siihen yhdistettynä vielä hankitreeni niin on jo niin superhyvää treeniä, etten parempaa kyllä keksi. Remi oli todella ahkera ja meni huhkien jyrkkiä mäkiä ylös. Se käyttäytyy kyllä ihan todella hyvin, ei kertaakaan miettinyt olevansa menemättä jostakin kohdasta ja rohkeasti hyppäsi lorisevan ojankin yli. Käytiin tekemässä pieni välistoppi purolla ja annoin Remin taas juoda.
Siirryttiin vielä maneesiin, sillä Remi oli maastoilun jälkeen vielä varsin energinen. Ravailtiin rennosti eteen alas maneesissa ja Remi viiletti aikamoista vauhtia. Päätin sitten kokeilla laukkaa ja Remi laukkasi todella kivasti pyöreää ja tasapainoista laukkaa. Kokeilin tehdä muutaman voltin laukassa ja Remi se vaan meni molempiin suuntiin todella hienosti. Ei minkäännäköisiä vastusteluita tai mitään muitakaan merkkejä kivuista tai jumituksista. Remin laukka on aivan ihanaa, kun se rentoutuu. Tuota rentoa laukkaa olenkin jo kuukausien ajan ikävöinyt. Minusta vähän tuntuu, että rupean hyppäämään Remillä, ennenkuin alan hyppäämään Dessien kanssa ;) Jos se kerta tuntuu jo nyt noin hyvältä niin mitähän saankaan siitä vielä irti, kun lihakset kasvavat!
Nyt on siis kuntoutusprojekti virallisesti ohi ja tästä alkaa sitten kunnon kohottaminen, lihasten kasvattaminen ja kunnollinen treenaus! Enpä olisi uskonut, että seitsemän viikkoa leikkauksen jälkeen olisi jo noin hyvillä mielin töitä tekevä hevonen alla.. Aika mieletöntä :)

Dessien ratsastin tänään kokonaan kentällä. Käveltiin koskemattomassa lumessa pitkät alkukäynnit. Ravailtiin rennosti ja Dessie selvästi kovasti tykkäsi juosta lumessa. Aika rankkaahan lumessa ravailu olikin, joten ei menty kovin kauaa. Dessie oli oikein kiltisti, nyt huomaa kyllä ihan jokaisena päivänä tapahtuvan edistystä. Dessie on kerta kerralta tasaisempi ja mukavampi.
Se on ollut minulla nyt tasan kuukauden ja tämän kuukauden aikana se on muuttunut kyllä jo ihan eri hevoseksi.
Ratsastuksen jälkeen kävin nopeasti heittämässä satulan talliin ja pukemassa loimen päälle ja mentiin vielä vähäksi aikaa kävelemään kentälle. Annoin Dessien piehtaroida ja se piehtaroikin taas kolme kertaa. Katseltiin maisemia ja Dessie tuntui todella tyytyväiseltä ja rennolta. Aikamoinen ero siihen stressaavaan aikapommiin, minkälainen Dessie vielä pari viikkoa sitten oli. Vähitellen se on tottunut meidän talliin ja minun tapoihini. Se tulee jo paddockista sisälle vastaan, kun kävelen talliin, joten kyllä se on nopeasti oppinut, että kuka se hänen ihminen onkaan. Eiköhän tuostakin vielä hevonen tule ;)

Talleilu kuvina

Karinin inspiroimana päätin tehdä tehdä tänään tallipäivä kuvina postauksen. Koko päivää ei kamera kuitenkaan roikkunut kaulalla, mutta suurimmaksi osaksi tuli päivä dokumentoitua.

Saavuin tallille sittenkin vähän aikasemmin, kuin olin oikeastaan suunnitellut. Yöllä oli satanut sen verran paljon lunta, että päätin lähteä kolaamaan Dessien paddockin. Isoja lumimääriä kun tallinomistajat eivät siivoa (ilman maksua), joten hepat ovat sitten sisällä. 

Laitoin Dessien odottelemaan, että saan paddockin putsattua.

Kuvasta ei saa tarkkaa käsitystä, että kuinka paljon sitä lunta yön aikana olikaan satanut. Ihan karseata, kun vielä helmikuun lopussa on ihan täysi talvi.. Viime vuonna 1.3. oli jo 15 astetta..

Aikamoisen huhkimisen jälkeen Dessie pääsi ulos.

Dessie sai jäädä nauttimaan ulkoilmasta ja menin viemään Remingtonin uudestaan tarhailemaan. Se oli ollut jo aamupäivällä ulkona, mutta sen täytyy tosiaan päästä aina vähintään 2 tunnin välein juomaan, joten se otetaan kahden tunnin jälkeen sisään.

Ihan tyytyväisenä se Remi mutusteli heiniään sisällä, mutta kiva ilma pitää kyllä käyttää hyväkseen ja pitäähän Remin jo totutella tarhailuun, kun ensi viikolla saa taas olla pidempiä aikoja ulkona.

Samalla, kun vein Remingtonin ulos, otin Boyn sisään. Ja mitenkäs muuten se tarhassa olikaan, kuin riimu revittynä kaulalle.. Tarhakaveri Danty oli oikein ylpeä suorituksestaan, uskoisin sillä olevan jotakin tekemistä riimujen ja loimien tuhoamisen kanssa...

Kiristin Boyn riimua sen verran, ettei sitä ainakaan enää ihan helpolla saa kiskaistua päästä.

Rupesin laittamaan Boyta kuntoon, mutta huomasin sen jalkakarvojen keräävän lunta, joten tulikin ensiksi pieni parturointituokio. Ollaan itseasiassa tutustuttu Boyn omistajan kanssa niin, että olen häntä jeesannut Boyn järjettömän karvoituksen leikkaamisen kanssa. Olenkin siitä lähtien hoitanut Boyn parturoinnin, mutta nyt viime kerrasta oli kyllä päässyt vierähtämään aivan liian kauan.

Leikkelin jalkakarvat ja korvakarvat. Lopputulos jäi aika karvalliseksi, mutta loput lähtevät heti, kun ilma rupeaa taas lämpenemään.

Boylla oli tänään juoksutuspäivä. Käytiin kävelemässä alkukäynnit kentällä.

Siirryttiin maneesiin, jossa juoksutin Boyn pessoalla. Annoin sen laukata pitkät pätkät. Teki Boylle hyvää päästä juoksemaan oikein kunnolla. 

Boy on ehkä maailman kiltein hevonen, se luottaa omiin ihmisiinsä sataprosenttisesti ja menisi omistajansa tai minun kanssa kyllä ihan minne vain. 

Kun joskus kesällä juoksutin Boyn ensimmäistä kertaa, se ei uskaltanut irrotella edes laukassa, vaikka sitä olisi provosoinut juoksemaan. Boy on ratsastaessa sille päälle sattuessaan aikamoinen juoksija, joten oli ihmeellistä, ettei se innostunut juoksemaan, kun kerta luvan sai.

Nykyään se spurttailee käskystä ja siirtyy heti käskystä taas rauhalliseen raviin. 

Pidensin pessoan piuhat lopuksi ja annoin Boyn kävellä rauhalliset loppukäynnit.

Lopuksi päästin Boyn vielä piehtaroimaan, kun kerta oltiin yksin maneesissa.

Hoidin Boyn pois ja vein sen takaisin tarhaan. Samalla hain Remingtonin sisään.

Laitoin Remingtonin kuntoon. Kuvassa näkyy muuten uusi ratsastusloimi.

Päätin lähteä maastoilemaan, kun oli niin kiva ilma, eikä pahoja tilsojakaan tullut. Käveltiin meidän todella mäkisessä maastossa reilun puolen tunnin pituinen lenkki, mentiin muutamat oikein jyrkät mäet, alas zikzakkia ja ylös ihan suoraan vaan. Remi puuskutti, mutta jaksoi kyllä oikein mahtavasti. Käytiin myös purolla juomassa.

Lopuksi ajattelin vielä mennä kävelemään muutaman kierroksen kentälle, mutta päätinkin vielä ravailla, kun kentän pohja sen kerta mahdollisti. Remi meni tosi kivasti, eikä tuntunut ollenkaan väsyvän, vaikka joutuikin nostelemaan jalkojaan aikalailla lumessa.

Remi hikosi aika hyvin, joten laitoin sen solariumiin kuivattelemaan. Hieroin myös vähän sen ristiselkää ja se näytti nauttivan lämmöstä ja hieronnasta.

Vein Remin tarhaan vielä ratsastuksen jälkeenkin. Seuraavaksi siirryin laittamaan Dessien kuntoon. Juoksutin sen taas ennen kuin nousin selkään, se meni oikein kivasti. Hyppäsin selkään heti, kun se meni liinassa kivan rennosti. Dessie meni oikeastaan alusta saakka varsin kivasti, tänään tuli ehdottomasti tähän saakka eniten hyviä pätkiä. 

Maneesissa oli muutama muukin ratsukko, joten Dessiellä oli välillä pienoisia keskittymisvaikeuksia, mutta tajusin, että minun täytyy pyytää sitä aina heti eteen, jos se rupeaa katselemaan jotakin. Oikeaan suuntaan Dessie menee jo todella kivasti ja tasapainoisesti, vasen suunta on aika paljon huonompi. Joka päivä tapahtuu edistystä ja tänään pystyin kyllä sanomaan, että toivoa helpommista ajoista on aivan varmasti.

Mentiin vielä kävelemään loppukäynnit kentälle.

Ennen kotiinlähtöä tein kaikkien sapuskat valmiiksi ja hepat saivat ruuat nassujen eteen. 

Eipä tullut vietettyä tallilla kuin vain mukavat 6 tuntia. Kyllä kolmen hevosen liikuttamiseen saa kulumaan aika paljon aikaa.. Remin ja Dessien välissä kävin kylläkin lämmittelemässä meidän Stüberlissä ja kilistelemässä kuohuvaa tallikaverin synttäreiden kunniaksi. Skumppalasillinen nousi heti päähän ja siitä olikin sitten kiva mennä ratsastamaan..

Perjantai

Remington on nyt kivaa vauhtia tulossa enemmän ja enemmän yhteistyökykyiseksi. Eilen ratsastin ravissa yli puoli tuntia, eikä väsymisen tai turhautumisen merkkejä näkynyt. Muutamat minimaaliset pukit se kyllä teki, huomaa, että Remiä ärsyttää, kun ei pääse laukkaamaan. Remi haluaisi tällä hetkellä kipittää hirveää vauhtia eteenpäin, mutta eilen teinkin ihan päinvastoin ja pyysin siltä oikeastaan koko ajan alitempoa. Niin se joutui keskittymään koko ajan ja sain sen ravista hallittua.
Hitaammassa tempossa tehtiin väistöjä ja voltteja. Remi joutui toden totta keskittymään menemiseensä oikein kunnolla, se on juuri sitä mitä se tällä hetkellä tarvitseekin. Hidas ravi oli sille varsin rankkaa, mutta minun on pakko viedä se omille rajoilleen, jotta saan sen lihakset kasvamaan.
Muutamaan otteeseen lyhentelin ja nostin kaulaa, jotta joskus tulevaisuudessa voisin siltä vaatia jonkinlaista kokoamista. Tällä hetkellä kaula ei paljoa selkää korkeammalle nouse, mutta noiden hetkittäisten "kokoamis"-harjoitusten kautta huomasin, ettei Remi vastustele ollenkaan. Muutamaan kuukauteen kun ei ole ollut millään tavalla mahdollista saada muotoa yhtään lyhyemmäksi/niskaa korkeammalle, joten nuo muutaman askeleen pituiset lyhentelytkin tuntuivat jo pieneltä voitolta.
Lopuksi sain Remin venyttämään kaulaansa oikein kunnolla eteen alas vähän nopeammassa tahdissa, mutta silti niin, ettei se päässyt juoksemaan alta pois. Ihan hyvä fiilis jäi taas. Nyt enää kaksi päivää pelkkää ravia ja maanantaina saadaankin jo ruveta laukkailemaan. Kylläpä nämä viikot menivätkin nopeasti.

Kuntoutusohjelmahan näytti tältä:

1. viikko: karsinalepoa ja kerran/kaksi päivässä 15 min taluttelua.
2. viikko: karsinalepoa ja kaksi kertaa päivässä 20-25 min taluttelua.
3. viikko: karsinalepoa ja käyntiä tunti päivässä ratsastaen.
4.-5. viikko: karsinalepoa ja käyntiä ja ravia päivittäin. (muutos: tarhailua 2h päivässä)
6. viikko -> ratsastukseen mukaan laukkaa ja lisäksi saa tarhailla.

Nyt ollaan siis viidennen viikon lopulla, joten pahin on ehdottomasti takana. Maanantaista alkaen ruvetaan siis treemaamaan kohti Remingtonin huippukuntoa.

Huippukunnosta puheenollen; hoidan kaverin hevosen Boyn taas muutaman päivän ajan ja alan olemaan yhä enemmän sitä mieltä, ettei tuon hevosen aivot ole ihan huippukunnossa... Kuvan mukaisella tavalla se seisoskeli tyytyväisesti tarhassa popsimassa heiniä. Ei tuo riimun suussa olo näyttänyt häiritsevän sitten millään lailla. Boy on muutenkin mestari tuhoamaan riimuja ja loimia ja kadottelemaan etujalkojensa kenkiä. Fiksu mies siis.

Dessiekin pääsi tuhoamisen makuun, kun se oli keskiviikkoaamuna onnistunut potkaisemaan juoma-automaattinsa säpäleiksi.. No onneksi se saatiin korjattua, mutta toivon kovasti, että tuo tuhoaminen jäisi tuohon yhteen kertaan.
Juoksutin Dessien eilen laiskana ihan vain riimulla, se oli jotenkin todella energisellä tuulella. Taisi olla ihan hyvä idea juoksuttaa, sillä se vetäisi muutaman isohkon pukin ja suunnanvaihdoksissa yritti taas hölmöillä. Parit kerrat se hyppäsi pystyyn, sitähän se ei ole nyt kertaakaan tehnyt meidän taistelun jälkeen. Kuitenkin heti pystyyn hyppäämisen jälkeen Dessie nöyrtyi, sen ilmeestä selvästi huomasi, kuinka sitä ärsytti, kun en antanut sen enempää pompotella itseäni. Annoin sen laukata oikein kunnon vauhtia, kun sitä kerran piisasi, eikä se olisi malttanut lopettaa juoksemista.
Tänään juoksutin sen molempiin suuntiin muutamat kierrokset ennen kuin nousin selkään, eikä se yrittänyt ollenkaan hölmöillä. 
Ratsastaessa se oli alussa hiukan laiska, mutta kuten olen oppinut, se vaatii jonkin aikaa ennen kuin herää kunnolla tekemään töitä ja sitten kun herää kunnolla, niin sitten toivoisikin pari vaihdetta hitaampaa menoa.
Annoin sen tänään venyttää kaulaansa enemmän eteen alas ja se meni varsin kivasti! Oikeaan suuntaan se menee oikein kivasti, vasempaan suuntaan vaatii vahvempia apuja, jottei juoksisi alta. Edelleen mennään laukkaa vain lyhyissä pätkissä, mutta nyt seuraavina päivinä olisi tarkoitus ruveta työstämään laukkaa.

Muutama päivä sitten ihailtiin Dessien kanssa maisemia tallin pihalla, kuvassa näkyy myös Dessien uusi Bucasin riimu.

Remington is back!

....and the winter, too..

Olen nyt todella varovaisesti aloitellut Remingtonin liikuntaa, suurimmaksi osaksi vain juoksuttanut venytellen eteen alas. Tänään juoksutin pitkillä sivuohjilla ja koska Remi meni todella kivasti niin päätin hypätä selkään.
Menin ilman satulaa ja nyt ensimmäistä kertaa otin ohjia kunnolla tuntumalle. Alussa Remi meinasi vaan juosta alta pois ja vastusteli hiukan kuolainta, mutta kun sain sen vähän hidastamaan tahtia, rupesi touhu toimimaan! Ensimmäistä kertaa yli 3 kuukauteen (!!!!) tuli sellainen fiilis Remin kanssa, kuin sen pitääkin olla. Sitä pystyi ratsastamaan ja se teki rehellisesti töitä.
Tehtiin raviväistöjä ja paljon voltteja, eikä Remi vastustellut kertaakaan! Ei heilutellut enää edes häntäänsä vaan meni oikeasti tyytyväisenä juuri sinne, minne halusin. Muutama pieni pukki tuli kyllä, mutta nekin olivat varsin iloisia, eivätkä mitään "korvat luimuun, elämä on kamalaa, joka paikkaan sattuu"-pukkeja. Päästin sen lopuksi kävelemään loppukäynnit taas vapaana ja se taas rauhallisesti käveli nätisti ympäri maneesia.

Aivan mielettömän tyytyväinen fiilis jäi, kun tulin alas selästä ja katselin, kuinka tyytyväinenja rento Remi oli. Näiden ihan järjettömien kuukausien jälkeen tuntuu vihdoin ihan oikeasti siltä, että leikkaus oli hyvä päätös ja että Remistä voisi ihan oikeasti tulla vielä käyttöhevonen.
Hulluahan se alunperin oli ruveta leikkaamaan 14-vuotiasta hevosta, mutta Remi on ansainnut kokea myös kivuttoman elämän.
Juttelin hiljattain Remingtonin kasvattajan kanssa ja hän kertoi minulle, että Remillä on ollut kummallisia selkäkipuja jo 3-vuotiaana. No, poistetun munuaisen ulkonäkö kyllä kertoi ihan samaa, munuainen on ollut toimimaton jo vuosikausia, sillä se oli pienentynyt ja kovettunut mustaksi kököksi kaikkien näiden vuosien aikana. Eläinlääkärikin sanoi, että vaatii hyvin useita vuosia, että munuainen menee tuollaiseksi. Hän ei ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa, vaikka on siis tosiaan koko Saksan ainut munuaisspesialisti, alansa huippu, jolle lähetetään hevosia hoitoon koko Keskieuroopasta.

Remi ei siis tunne kivutonta elämää ja tulee varmasti kestämään jonkin aikaa, kunnes se oikeastaan tulee ymmärtämään, ettei kipuja enää ole. Ell sanoikin, että pitkiä aikoja kipuja kokeneille hevosille jää pitkäksi aikaa ns kipu vielä päälle, vaikka kivut ovatkin varmasti jo poissa. Esim hevonen, jonka suu on  haavoilla huonon ratsastuksen takia, tulee tajuamaan kivuttomuuden vasta jonkin ajan päästä siitä, kun suu on jo terve. Siksi odottelenkin innolla, että minkähänlainen raketti Remingtonista vielä kuoriutuu. Se päivä, kun huomaan, että Remi on täysin kivuton, tulee olemaan minulle kyllä varmaan ihan järjettömän tunteellinen. Remi on saanut kärsiä turhaan aivan liian kauan ja on kyllä ehdottomasti ansainnut mukavan ja kivuttoman loppuelämän. Samapa tuo, jos siitä ei enää käyttöhevosta tulisikaan, kuhan on kivuton, mutta en tällä hetkellä näe yhtään mitään estettä sen täydelle regeneroitumiselle. Aikaahan tässä tulee kulumaan, kun sen lihaksisto on aivan nollassa, mutta uskon, että lopputulos tulee olemaan niin hyvä, että koko kärsimys tullaan vielä unohtamaan jonakin päivänä.

Aikaa tulee kulumaan myös Dessien kanssa, mutta se oli kyllä eilen ja tänään niin hyvä, että saan kyllä olla siihen oikein tyytyväinen. Eilen olin kuvitellut ensin juoksuttavani sen ja nousevani sitten vielä selkään, mutta se oli juoksuttaessa niin kiltti, että kävelinkin sitten enää vain pitkät loppukäynnit selästä käsin.
Tänään juoksutin vähemmän aikaa ja hyppäsin sitten vielä selkään. Aluksi Dessie ei meinannut sitten millään mennä eteenpäin, se on taas kiimassa... Heti, kun kiimaoireet aiheuttanut nuori ruuna lähti maneesista, rupesi Dessiekin menemään eteenpäin. Sain jonkin aikaa taistella sen kanssa, kun se halusi vain juosta alta. Kokeilin Oliverin tekniikkaa ja istuin harjoitusraviin ja mentiin ihan todella hiljaista ravia. Sillä tavalla sain sen takaosan kunnolla aktivoitua ja kun sitten pyysin sitä eteen, niin se meni todella nätisti. Lopetin lähes heti, kun se tuntui hyvältä. Jäi siis molemmille hyvä fiilis lopussa, joten huomenna on kivempi aloitella.
On se ihanaa, kun on niin palkitsevat hevoset :)

Sunnuntai

Sunnuntait kyllä kuluvat lähes kokonaan talleillessa, on kiva, kun näkee paljon porukkaa ja kerkeää pitämään pidemmänkin tauon Remin ja Dessien liikutusten välissä. 

Olin suunnitellut vieväni Remin tarhaan siksi aikaa, kun ratsastan Dessien, mutta kokeilu hiukan epäonnistui.. Vein Remin kyllä tarhaan, mutta hain sen melkein saman tien pois, kun kuulosti siltä, että joku yrittäisi syödä sen elävältä. Sen tarhakaverit Boy ja Danty riehuivat sen kanssa oikein urakalla ja muutamaan otteeseen touhu näytti ihan joltain muulta, kuin aikuisikäisten ruunien leikiltä.. 

Remi huusi kuin syötävä ja rupesinkin jo miettimään, että ehkä tallinomistajat ovat sen vielä tarhanneet yksin. Kysyin tallinomistajalta, että missä tarhassa se Remi aamupäivisin oikein on ja kuulemma siellä se Boyn ja Dantyn kanssa on riehunut jo joka päivä tällä viikolla. No, saapahan ainakin liikuntaa ja on tekemistä.. 

Selvästi huomaa, että nyt, kun Remi voi taas paremmin, on se alkanut taistelemaan omasta paikastaan laumassa. Kaverit selvästi ovat vähän ihmeissään, että miksipä se lauman pohjimmainen nyt kuvittelee uhittelevansa pomoille. Ainakin kertoo vain hyvää Remin voinnista, kun se jaksaa puolustaa itseään. Ennen joulua se meni aina sivummalle kavereista ja jätti ne kokonaan rauhaan, nyt sitä ei saa sivummalle sitten millään. No, nytpähän ainakin tiedän, etteivät ne kaverit sitä ainakaan hengiltä syö, kun Remi on jo viikon selvinnyt..

Juoksutin Dessien ennen kuin hyppäsin selkään ja se on kyllä sille oikein hyvä tapa. Saa kiihdytellä ihan hyvällä omallatunnolla jos tahtoo ja on kiva hypätä jo valmiiksi vertyneen hevosen selkään. Juoksuttaessa Dessie meni oikein kivasti, aloitin heti jännittävässä päädyssä, vasempaan suuntaan Dessie ei edes vilkaissut nurkkaa, mutta oikeaan suuntaan siitä tuli kiihdyteltyä ohi. Lopuksi se meni oikein kivasti rentona nurkasta ohi, joten siinä vaiheessa oli hyvä hetki nousta selkään.

Dessie oli oikein kiltisti, mutta huomasi ehdottomasti, että sillä oli viimeksi ratsastettu tiistaina. 

Sillä on kiima, joten sekin vähän herpaannutti keskittymistä, mutta all in all, se oli kyllä ihan jees ratsastaa, kun vertaa parin viikon takaiseen niin alkaa kyllä tosiaan olla hektisyys historiaa.

Käytiin lopuksi kentällä kävelemässä loppukäynnit, eikä siellä jännittänyt yhtään mikään. Nätisti mentiin ihan koko kenttää ympäri, kävin tosiaan nyt ensimmäistä kertaa Dessien kanssa selästä käsin kentällä. Maastoilumahdollisuuttaa ei nyt ole vielä ollut, kun en saa valoisaan aikaan ketään seuraksi. Nyt onneksi on kyllä vielä kuudelta valoisaa, joten vähitellen voi jo mennä illallakin maastoilemaan.

Juoksutin Remin tänään taas pessoalla, se liikkuu sen kanssa oikein mielellään. Annoin sen ravata ihan omaa tahtiaan ja sen tahti oli kyllä aikamoinen. Muutamat pukitkin se heitti, en ole Remiä koskaan nähnyt tuollaisena. Se on todella iloisen oloinen ja liikkuu todella tyytyväisen näköisenä. Päästin sen lopuksi taas irti ja se sai piehtaroida ja kävellä loppukäynnit taas vapaana omassa tahdissaan.

Päästin Dessienkin vielä ennen kotiinlähtöä pikaisesti irti maneesiin. Heti, kun se pääsee vapaaksi, se menee piehtaroimaan ja piehtaroi oikein antaumuksella. Annoin sen sitten vielä vähän aikaa kävellä vapaana ja se piehtaroi vielä uudestaankin.

moi olen koppakuoriainen

moi olen mato

Eiköhän tästä selvitty pelästyksellä

Dessie juoksi jo eilen ihan puhtaasti, mutta olen kyllä jatkanut ahkeraa kylmäystä. Turvotus on laskenut melkein kokonaan, mutta jos tarkkaan tunnustelee, niin nestettä on vielä jonkin verran. Taidettiin tällä kertaa selvitä ihan vain pelästyksellä. Juttelin Oliverin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että turvotus johtui täräyksestä, kun Dessie onnistui kerran potkaisemaan aikamoisella voimalla seinään. No, mene ja tiedä, samapa tuo on, että mikä tuon aiheutti, kun eipä sitä jälkeenpäin voi enää estääkään. Täytyy vain toivoa, että loputkin nesteet lähtevät liikkeelle ja ettei tuo jalka enää enempää vihoittele.
Juoksutin Dessien tänään ja meni todella kivasti, aikamoisen paljon sillä oli kyllä energiaa näiden kahden kävelypäivän jälkeen, mutta muutaman pompun jälkeen meni kyllä todella kivasti. Se tuli kesken juoksutuksen vain kerran luokseni ja sain sen takaisin ympyrälle ehkä 10 sekunnin keskustelun jälkeen. Pahin kokeiluaika on siis selvästi ohi.

Ollaan nyt joka päivä käyty kentälläkin kävelemässä, pidemmäs en ole vielä oikein uskaltanut. Pitää joku päivä saada joku seuraksi niin voisi tehdä vaikka maastokierroksen. Dessie tuijottelee jonkin verran, mutta esim ohiajavat autot ovat jo ihan jees, viime viikolla niitä piti vielä vähän pyrähtää karkuun tai vähintään tuijotella. Meidän kentän vieressä kun menee autotie, jossa autot rupeavat juuri ylämäen jälkeen kiihdyttämään.

Viime viikolla olin niin fiksu, että olin unohtanut Dessielle yöksi bootsit päälle.. Vasempaan etujalkaan onkin nyt ilmestynyt pieni hankauma bootseista, joten nyt on sitten hankinnassa lampaankarvalliset. Olen metsästänyt oikeanlaisia, mutta mistään kaupoista ei tunnu löytyvän oikeaa kokoa. Netistä saisi tietysti tilattua, mutta yrittäjäperheen lapsena yritän aina ostaa ihan kunnollisista, yleensä vielä juuri niistä pienimmistä kaupoista. Omista periaatteistani saan nyt tietysti taas kärsiä ja odotella vielä jonkin aikaa..

Tilasin nyt sitten kaupan kautta valkoiset Eskadronin lampaankarvalliset, mutta nyt olen ruvennut miettimään, josko tilaisin vielä mustatkin. Valkoiset luultavasti jokapäiväisessä käytössä kuluvat nopeammin, kuin mustat, joten eiköhän ne mustatkin lähde hankintaan. Eskadronin pikosoftit tummansinisenä ovat kyllä myös aika kivat, mutta yhdellä kaverilla näin sellaiset käytettynä ja on kyllä pakko myöntää, etteivät ne ole kovinkaan edustavat kuluneena.. Miten niinkin pienen asian, kuin bootsien hankkiminen voikaan olla näin hankalaa..

Saa nähdä minkälaisen teatterin saan aikaiseksi, kun rupean kunnolla etsimään sitä koulusatulaa. Ensi viikolla tsekkaan yhden satulansovittajan satulat ja katsotaan, josko häneltä löytyisi joku sopiva. Haluan satulan, joka sopii tietysti hevoselle, mutta selkäongelmieni takia satulan pitää olla itsellenikin täydellinen. Siksi se Prestigen D1 kummittelee edelleen mielessä, kun siitä tiedän, että se sopisi ainakin itselleni enemmän kuin hyvin ja voisin kuvitella, että se sopisi myös Dessien selkään. Uutena se on kyllä minun budjetilleni liian kallis, joten täytyy toivoa, että sellainen löytyisi käytettynä tai että löytäisin jonkun yhtä hyvin istuttavan vähän opiskelijabudjetille sopivammalla hinnalla.
Laatu tietysti maksaa, se nyt on ihan selvä ja olen laadusta valmis myöskin maksamaan, mutta rajansa kaikella.. On se kyllä huono juttu, että on nuorena tottunut niin hyvään.. Olisi huomattavasti helpompaa, jos olisin tottunut käyttämään huonoja tavaroita, niin niitä laadukkaita, hyviä kamppeita ei nyt osaisi ikävöidä..

Keskiviikko

Ruipelo :(

voi tuota roikkuselkää ja heinämahaa :(

Remi voi oikein superhyvin. Maanantaina saatiin tosiaan ravata ensimmäistä kertaa, mutta jouduin maneesiin juuri pahimman ruuhkan ajaksi. Maneesissa oli myös pari viikkoa sitten tullut uusi tamma, jota Remi ei ollut vielä koskaan nähnyt. Se olikin sitten paljon kiinnostavampi, kuin eteenpäin meneminen. Voi tuota ruunan rupsukkaa. Remington oli aivan rakastunut pieneen issikkatammaan.. Ravailtiin pieniä pätkiä, kun ei oikein mahduttu muuta tekemään. Heti kun olisi ollut tilaa, niin Remi sitten tuntui innostuvan vähän liikaa. 

Juoksutin siltä sitten enimmät energiat pois, se juosta kipitti kyllä ihan järjetöntä vauhtia. Remi vetäisi muutamat aika villit laukkapätkät, mutta suurimmaksi osaksi pysyi kyllä ravissa. Eilen se olikin sitten vähän jumissa, mutta eipä ole ihmekään.

Tänään juoksutin sen pessoalla rennosti eteen alas ja se meni todella kivasti. Remi ei ihmetellyt pessoaa ollenkaan, taisi tajuta sen jujun heti. Pidin pessoan todella löysällä, mutta kuitenkin niin, että se vähän ohjasi Remiä liikkumaan oikein. Oli kyllä onnistunut kokeilu, sillä Remi liikkui kyllä todella kivasti. Se liikkui todella tyytyväisesti, aivan järjetön ero siihen, mitä se esim ennen joulua oli. Nyt sen takaset taas astuvat kunnolla alle ja kaulakin rupeaa hakemaan muotoa. 

Lopuksi päästin sen irti, jotta se pääsisi piehtaroimaan, mutta kaveri se vaan hölkkäili edelleen innoissaan. Annoin sen ravailla, sillä eiköhän se itse tiedä miten paljon jaksaa. Vähitellen se siirtyi käyntiin ja annoin sen kävellä niin kauan, kuin se vain viitsii. Reilun kymmenen minuutin jälkeen se käveli nätisti luokseni ja pysähtyi eteeni. Poni taisi siis olla valmis.

Remi pääsee nyt aamupäivällä kahdeksi tunniksi tarhailemaan kavereiden kanssa, tarhailuaikataulua saatiin siis nopeuttaa. Heti kyllä huomasi, että Remi on paljon iloisemmalla tuulella, kun ei joudu seisomaan koko päivää tallissa.

Arpi alkaa olla lähes kokonaan näkymättömissä, enpä olisi uskonut, että se jo näin nopeasti olisi noin huomaamaton. Vaikka Remi onkin ollut nyt tallilevossa, ihmettelen kyllä, ettei noihin ajeltuihin kohtiin ole kasvanut ollenkaan karvaa. Karva on edelleen yhtä lyhyttä, kuin silloin, kun haettiin Remi klinikalta..

 

Eilinen höykytys taisi olla Dessien takasille vähän liikaa.. Heppa seisoi tänään aamulla turvonneilla takajaloilla karsinassa, oikea aika tuhti, vasemmassa vain vähän nestettä.. Oikeasta takajalasta ep vasempaan suuntaan mentäessä kaarteissa. En tänään vielä kutsunut eläinlääkäriä paikalle, sillä turvotus laski kylmäämisen ja kävelyn ansiosta aika hyvin. Kävin illalla vielä uudestaan kylmäämässä ja kävelyttämässä ja turvotus laski melkein silmissä. Laitoin jalkaan myös turvotusta laskevaa geeliä.

Huomenna aamulla menen heti tarkistamaan tilanteen.. Lopetan koko hevosharrastuksen jos Dessien jalassa on jotakin vakavampaa..