Hitaammassa tempossa tehtiin väistöjä ja voltteja. Remi joutui toden totta keskittymään menemiseensä oikein kunnolla, se on juuri sitä mitä se tällä hetkellä tarvitseekin. Hidas ravi oli sille varsin rankkaa, mutta minun on pakko viedä se omille rajoilleen, jotta saan sen lihakset kasvamaan.
Muutamaan otteeseen lyhentelin ja nostin kaulaa, jotta joskus tulevaisuudessa voisin siltä vaatia jonkinlaista kokoamista. Tällä hetkellä kaula ei paljoa selkää korkeammalle nouse, mutta noiden hetkittäisten "kokoamis"-harjoitusten kautta huomasin, ettei Remi vastustele ollenkaan. Muutamaan kuukauteen kun ei ole ollut millään tavalla mahdollista saada muotoa yhtään lyhyemmäksi/niskaa korkeammalle, joten nuo muutaman askeleen pituiset lyhentelytkin tuntuivat jo pieneltä voitolta.
Lopuksi sain Remin venyttämään kaulaansa oikein kunnolla eteen alas vähän nopeammassa tahdissa, mutta silti niin, ettei se päässyt juoksemaan alta pois. Ihan hyvä fiilis jäi taas. Nyt enää kaksi päivää pelkkää ravia ja maanantaina saadaankin jo ruveta laukkailemaan. Kylläpä nämä viikot menivätkin nopeasti.
Kuntoutusohjelmahan näytti tältä:
1. viikko: karsinalepoa ja kerran/kaksi päivässä 15 min taluttelua.
2. viikko: karsinalepoa ja kaksi kertaa päivässä 20-25 min taluttelua.
3. viikko: karsinalepoa ja käyntiä tunti päivässä ratsastaen.
4.-5. viikko: karsinalepoa ja käyntiä ja ravia päivittäin. (muutos: tarhailua 2h päivässä)
6. viikko -> ratsastukseen mukaan laukkaa ja lisäksi saa tarhailla.
Nyt ollaan siis viidennen viikon lopulla, joten pahin on ehdottomasti takana. Maanantaista alkaen ruvetaan siis treemaamaan kohti Remingtonin huippukuntoa.
Huippukunnosta puheenollen; hoidan kaverin hevosen Boyn taas muutaman päivän ajan ja alan olemaan yhä enemmän sitä mieltä, ettei tuon hevosen aivot ole ihan huippukunnossa... Kuvan mukaisella tavalla se seisoskeli tyytyväisesti tarhassa popsimassa heiniä. Ei tuo riimun suussa olo näyttänyt häiritsevän sitten millään lailla. Boy on muutenkin mestari tuhoamaan riimuja ja loimia ja kadottelemaan etujalkojensa kenkiä. Fiksu mies siis.
Dessiekin pääsi tuhoamisen makuun, kun se oli keskiviikkoaamuna onnistunut potkaisemaan juoma-automaattinsa säpäleiksi.. No onneksi se saatiin korjattua, mutta toivon kovasti, että tuo tuhoaminen jäisi tuohon yhteen kertaan.
Juoksutin Dessien eilen laiskana ihan vain riimulla, se oli jotenkin todella energisellä tuulella. Taisi olla ihan hyvä idea juoksuttaa, sillä se vetäisi muutaman isohkon pukin ja suunnanvaihdoksissa yritti taas hölmöillä. Parit kerrat se hyppäsi pystyyn, sitähän se ei ole nyt kertaakaan tehnyt meidän taistelun jälkeen. Kuitenkin heti pystyyn hyppäämisen jälkeen Dessie nöyrtyi, sen ilmeestä selvästi huomasi, kuinka sitä ärsytti, kun en antanut sen enempää pompotella itseäni. Annoin sen laukata oikein kunnon vauhtia, kun sitä kerran piisasi, eikä se olisi malttanut lopettaa juoksemista.
Tänään juoksutin sen molempiin suuntiin muutamat kierrokset ennen kuin nousin selkään, eikä se yrittänyt ollenkaan hölmöillä.
Ratsastaessa se oli alussa hiukan laiska, mutta kuten olen oppinut, se vaatii jonkin aikaa ennen kuin herää kunnolla tekemään töitä ja sitten kun herää kunnolla, niin sitten toivoisikin pari vaihdetta hitaampaa menoa.
Annoin sen tänään venyttää kaulaansa enemmän eteen alas ja se meni varsin kivasti! Oikeaan suuntaan se menee oikein kivasti, vasempaan suuntaan vaatii vahvempia apuja, jottei juoksisi alta. Edelleen mennään laukkaa vain lyhyissä pätkissä, mutta nyt seuraavina päivinä olisi tarkoitus ruveta työstämään laukkaa.
Muutama päivä sitten ihailtiin Dessien kanssa maisemia tallin pihalla, kuvassa näkyy myös Dessien uusi Bucasin riimu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti