Kotona taas :)

Tänään oli kyllä mukava tulla kotiin ja päästä tallille. Reissu oli toki oikein onnistunut, mutta on kyllä pakko myöntää, että hevosen selkään tuli ikävä. Tämä olikin sitten viimeinen reissu pitkään aikaan, seuraavan kerran taidan lähteä vasta kesällä Suomeen..

Oliverin tyttöystävä oli liikutellut Acasinan, suurimmaksi osaksi juoksuttaen. Acasina oli ollut kuulemma oikein hienosti ja tänään se jatkoi hyvällä fiiliksellä. Aluksi se kyllä pukitteli muutamat kerrat, mutta lopussa sain sen lyhyemmäksi laukassa ja sain jopa hiukan koottua! Ihan mielettömän hyvä fiilis jäi, kun laukka onnistui niin hyvin. Selvästi viikon kevyempi liikutus oli hyväksi, joten nyt on hyvä aloittaa kunnon treeni. Nyt kun tietää, että itse hyödyn eniten siitä, jos treenaan Acasinaa tosissani, niin motivaatio kasvoi kyllä hirmuisen nopeasti.

Huomenna tallinomistaja kokeilee, voisiko Acasina tarhata laumassa. Olin vähän toivonutkin, että voitaisiin kokeilla ja olin iloinen, kun tallinomistaja kysyi, että suostuisinko siihen. Acasina ei riehu tarhassa enää niin paljoa, joten kokeilu tulee varmaankin olemaan ihan onnistunut. Onhan se kuitenkin tarhannut nyt koko ajan tuon lauman vieressä olevassa tarhassa, joten hevoset ovat saaneet kyllä jo tarpeeksi kauan tutustua toisiinsa aidan yli.

Kesää ajatellen laumaan sopeutuminen olisi kyllä oikein hyvä idea, sillä laumoilla on tietysti isommat laitumet ja enemmän tilaa liikkua. Laidunaikaan nyt menee kyllä vielä hetki, mutta ainakin meillä ruoho kasvaa jo, eli jotakin kevääseen viittaavaa tapahtuu onneksi jo nyt ;)

Terkkuja Lissabonista

Lähdin nyt tekemään vielä viimeisen reissun, ennen kuin alkaa tosissaan treenaaminen hevosen kanssa. Olen kyllä treenannut Acasinaa ihan tavoitteellisella asenteella, mutta nyt, kun asioita ja tulevaisuutta on selvitetty, on motivaationi kasvussa. Minun täytyy vaan istahtaa alas Oliverin kanssa ja seuraavan kerran, kun Sabsi tulee käymään, tulen pyytämään myös häneltä apua treenauksen suunnitteluun. 

Minulla ei siis ole koskaan ollut nuorta hevosta treenattavana, joten olen vähän pihalla siitä, missä järjestyksessä minun kannattaisi edetä. Onneksi minulla on kuitenkin kokemusta edes aikuisten hevosten eteenpäinviemisestä, joten en ole ihan täysin ulapalla. Nuori hevonen on kuitenkin aina oma lukunsa ja saankin olla tyytyväinen, että minun molemmat valmentajani ovat erityisen kokeneita nuorten hevosten kanssa. 

Oliver on onneksi mukana jokapäiväisessä touhussa, hän kun asuu meidän tallilla, joten akuuteissa ongelmissa hänet voi aina pyytää apuun. Sabsi asuu kaukana, joten hän pääsee käymään vain kerran kuukaudessa, mikä on harmi, mutta aina parempi, kuin ei mitään.

Nämä neljä kuukautta, mitkä Acasinaa olen ratsastanut, ovat kuluneet ihan täysin perusjuttujen parissa. Olen keskittynyt peruslihaksiston voimistamiseen ja yleiseen kunnonkohotukseen, enkä ole oikein edes yrittänyt opettaa mitään uutta. Ainoat, mitä on vähän tullut kokeiltua ovat väistöt ja avotaivutukset. Mitään temppuja Acasina ei siis tosiaankaan osaa. 

Se on kuitenkin tähän saakka suoritunut kaikesta oikein mallikkaasti ja onhan se kehittynytkin, alussa se osasi mennä käyntiä, siirtyä raviin ja nostaa ravista laukan.... ja tietysti ylittää esteitä.

Näiden muutaman vuoden aikana, jotka olen käynyt estetallilla, olen kovasti ihmetellyt, että miksi ihmeessä estehevosia ei kouluteta kouluratsastuksessa. Kovemmalla tasolla kyllä, mutta varsinkin harrastelijaesteratsastajat vain liikuttavat hevosensa koulutreenaamisen sijaan. Kouluratsastuksen etuja tuskin tarvitsee edes mainita ja valmentajani sanoin on esteratsastus kouluratsastusta esteiden välillä. Hyvä esimerkki ihmettelyni kohteesta on Acasina. Ennen, kuin se on opetettu edes heC-tasoiseksi, on siltä vaadittu jo hyppäämistä. En yhtään ihmettele, ettei Acasinan ratsunuran alkutaival ole ollut ongelmaton, kun sille ei olla opetettu ratsun helpoimpiakaan vaatimuksia. Kun on laukka noussut, on jo ruvettu hyppäämään ja minulle selvisi myöskin, että heti jopa maastoesteitä.

Onneksi kasvattaja kuitenkin viisastui ja päätti tuoda Acasinan Oliverille, joka on tunnetusti nuorten, ongelmallisten estehevosten kanssa todella kokenut. Eipä ole kumma juttu, että hyppääminenkin rupesi sujumaan heti, kun hevosta ruvettiin ratsastamaan muutenkin, kuin esteiden yli.

Kuusivuotiaaksi kääntyneeksi Acasina on siis ikätovereihinsa nähden myöhässä, mutta eiköhän sen oppivainen luonne tule mahdollistamaan nyt aika nopean kehityksen, kun kuntopuoli on kunnossa ja jonkinnäköistä peruslihaksistoa on jo olemassa.

Saa nähdä, mihin sitä päädytään vai päädytäänkö mihinkään, mutta ainakin tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, minkälaiseksi hevoseksi tuo laiheliini koikkelokoipi kehittyy. 

Oliver lupasi katsoa Acasinan perään ja kerkeämisensä mukaan myöskin vähän liikutella sitä, mutta pieni tarhailuloma ennen kunnon treenin aloitusta tuskin on pahaksi. Palataan asiaan ja treeniin viikon päästä, kun palailen kotiin Lissabonista!

Päätöksiä

Tein ihan päättömän tarjouksen Acasinan kasvattajalle ja hän suostui siihen, joten Acasina jää nyt sitten minulle. Tuollaisella diilillä otan mielummin sen riskin, että en pääse Acasinan kanssa kouluratsastuksellisesti eteenpäin, kuin sen, ettei minulla ole ollenkaan hevosta. Hevoseton vaihtoehto ei kuulosta millään tavalla houkuttelevalta, joten kokeillaan nyt sitten. Aika Acasinan kanssa tulee varmasti olemaan opettavaista, siitä olen aivan varma.

Tulen ottamaan nuoren hevosen kouluttamisesta kaiken irti ja tulen yrittämään päästä eroon estekammostani. Unelman osaavasta kouluhevosesta toteutan sitten joskus, kun rahatilanne ei ole opiskeluiden rajoittama ja tiedän, missä haluan asua. Se, etten olisi ottanut Acasinaa, ei olisi sitä unelmaa sen mahdollisemmaksi tehnyt. Nyt olen tyytyväinen siihen, että minulla on hevonen, joka menee kanssani minne vain ja jonka kanssa on luottamus kunnossa. Hevonen, joka selvästi pitää minusta ja joka voi kehittää minua omalla tavallaan.

Uusi kypärä on ollut nyt käytössä muutaman kerran ja voin kyllä vain kehua sitä. Hiukset eivät ole ratsastuksen jälkeen ollenkaan hikiset ja se on ylivoimaisesti mukavin kypärä, mikä minulla on koskaan ollut. Eli hinnan kirpaisu oli nopeasti unohdettu. Nyt kelpaa olla turvallinen!

Niiiin kiltti hevonen

Olen viime päivät ollut niin sekaisin ajatusteni kanssa, etten ole viitsinyt ratsastaa Acasinaa. Tänään se moikkasi minua höristen ja oli muutenkin jotenkin harvinaisen ihana. Päätin irtojuoksuttaa sen ja sehän sitten juostessaankin yllätti minut mielettömällä kiltteydellään.

Pakko oli ottaa videolle sen käyttäytyminen, vaikka olikin jo hämärää ja kauhea sateinen ilma. Videolla kuitenkin näkyy, kuinka Acasina juoksee kuin liinan päässä. Se myös vaihtaa käskystä suunnan ja jatkaa yhtä kiltisti toiseenkin suuntaan. Nostaa laukan ja siirtyy raviin pyynnöstä. Se pysyy ympyrällä, vaikka tekisikin spurtteja. Melkoisen kiltti hevonen..

Aika helposti on arvattavissa, että nyt onkin taas mietinnässä, josko se kuitenkin jäisi minulle..

En tiedä..

Päätöksiä Acasinaan liittyen täytyykin tehdä nyt jo aikaisemmin, kuin olisin toivonut, mutta onhan tämä ollut odotettavissa. Tilanne on nyt se, että kasvattaja on tarjonnut minulle todella houkuttelevaa diiliä ottaa Acasina ylläpitoon. Sopimus olisi melkoisen reilu taloudellisesti, sillä kasvattaja on enemmän kuin tyytyväinen siihen, miltä Acasina nyt näyttää ja miten hyvin se on kehittynyt.

On mielestäni todella reilua kasvattajan suunnasta, että hän ylipäätänsä ajattelee minua ja sitä, ettei hän halua noin vain ottaa Acasinaa takaisin kotiin, kun se kerta silminnähden viihtyy meillä ja selvästi minäkin olen siihen tykästynyt. Nämä lähes neljä kuukautta ovat olleet opettavaiset ja Acasina on kehittynyt valtavasti, se luottaa minuun aikamoisen täydellisesti, enkä voi olla sanomatta, etteikö se olisi tullut minulle jopa yllättävän tärkeäksi. Sen päätöksen olen tehnyt ja siitäkin on tarpeeksi kauan keskusteltu, etten tule ostamaan Acasinaa, koska se ei koskaan tule olemaan kouluhevonen.

Diili olisi oikeasti hyvä, sillä saisin pitää hevosen täysin omassa käytössäni, enkä joutuisi maksamaan siitä kaikkia kuluja. Kasvattaja on mukava ja reilu ihminen ja meidän tallinomistajan ja valmentajani hyvä ystävä. Luottamus siihen suuntaan olisi siis suhteellisen hyvällä pohjalla. Hevonen on täysin terve, selväpäinen ja potentiaalinen. Hevonen tuskin myöskään tulee enää tässä vaiheessa yllättämään negatiivisesti, sillä tunnenhan sen jo puolen vuoden ajalta ja itse olen ratsastanut sitä neljä kuukautta. Aikamoinen koeaika..

Kaikessa tässä hyvässä on kuitenkin muutama mutta. Se ei silti kaikesta huolimatta olisi minun, joten omistaja voisi hakea sen pois, vaikka sopimus olisikin millainen tahansa, enkä halua uusia Dessie-tilannetta. Lakien mukaan ei ole sellaista sopimusta, etteikö omistaja voisi hakea omaisuuttaan pois. En ole varma, että haluanko upottaa uudestaan vähiä rahojani hevoseen, jonka passissa ei lue minun nimeäni.

Olen sen verran tunteellinen ja olen menneisyydessä ihan tarpeeksi usein valinnut hevosia tunteella, enkä järjellä. Acasina on estehevonen. Minä en ole esteratsastaja. Minusta ei myöskään koskaan tule esteratsastajaa. Acasinasta ei koskaan tule kouluhevosta. Se on raaka totuus.

Haluan hevosen, jonka kanssa voin treenata KOULUratsastusta. Tottakai voin Acasinan kanssa harrastaa koulupuolella, mutta järjellisesti ajatellen siinä menisi molempien potentiaalit hukkaan.

Olenko valmis sanomaan ei diilille, jota kukaan tuskin tulee minulle joskus myöhemmin tarjoamaan? Otanko riskin, ettei minulla ole sitä "omaa" hevosta ollenkaan? En tiedä. En todellakaan tiedä..

Täysin hevoseton minusta tuskin tulee, onhan minulla Jacky 2-4 kertaa viikossa ja apuni kelpaa kyllä enemmän kuin mielellään monelle muullekin.. Kaipa se vain täytyy ottaa riski ja katsoa mitä tuleman pitää.. Acasina on ihana, mutta. Se mutta saattaa olla tällä kertaa kuitenkin painavampi, kuin muu.

Vaikeita päätöksiä, mutta valitettavasti ne kuuluvat tähän harrastukseen..

Maastoilua

Eilen pidin tallivapaan, kun en ollut vieläkään päässyt migreenistäni eroon, enkä millään kyennyt edes illalla lähtemään autonrattiin. Tänään onneksi olin selvitellyt pääni ja pääsin vihdoin hevosenselkään. Oli jotenkin niin keväinen ilma, vaikka aurinko ei paistanutkaan, että oli pakko lähteä maastoon. Me ollaan nyt viime aikoina maastoiltu jo oikeastaan enemmän, kuin väännetty maneesissa ja uskoisin sen tekevän Acasinalle oikein hyvää. Meidän mäkiset maastot tekevät varmasti hyvää, kun yritetään kasvatella lihaksia.

Ravattiin paljon mäkiä ylös ja uskalsin vihdoin päästää Acasinan laukkaamaankin! En ole ennen yksikseen uskaltanut antaa sen laukata ja fiilis laukata mäkistä peltoa oli jotakin aivan mieletöntä. Jotenkin ihan uskomaton fiilis, kun voi luottaa hevoseen noin täysin. Acasinalle täydellinen laji olisi varmaankin matkaratsastus, sillä sen maastovarmuus on kyllä aivan omaa luokkaansa ja onhan se vielä todella kestävä ja nopeakin. Pitäisiköhän kokeilla? Minkähänlainen laji se olisi..

Tehtiin reilun tunnin maastolenkki ja mentiin sen jälkeen vielä vähäksi aikaa maneesiin laukkaamaan. Aluksi Acasina oli vähän vastahakoinen ja vaikutti vähän väsyneeltä, mutta muutaman kierroksen jälkeen jumittelu loppui, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Acasina oli oikein hienosti ja saatiin tehtyä aika pieniä voltteja, ilman, että laukan tempolle tapahtui mitään.

Acasina on kyllä jotenkin niin symppis hevonen ja on aikamoisen ihana lisä treeniin, kun voi maastoilla niin paljon, kuin sielu sietää. Pitäisi joku aamu lähteä tekemään vieläkin pidempi reissu tai odotella vähän pidemmälle kevääseen, kun päivät taas pitenevät, niin ei tarvitse pelätä, ettei kerkeisi valoisalla kotiin.

evästauko :)

horisontissa näkyy jo vähän isompia vuoria!

Takaisin kotona!

Olin torstaihin saakka tosiaan Saksassa ja hurautin vielä 600km ajamisen jälkeen vielä tallille. Oliver oli liikuttanut Acasinan lauantaista saakka, joten onneksi Acasina oli joutunut hommiin, vaikka itse en ollutkaan kotona. Eipä sitä Acasinasta paljoa huomannut, sillä se oli melkoisen energinen ja pukitteli aluksi oikein mojovia pukkeja. Vähän aikaa jaksoin touhua, mutta sitten jo hermostuin ja ratsastin kunnolla eteen, niin loppui pukitteleminen. Acasina on nyt ollut niin menevällä tuulella, että ainut, mikä auttaa, on se, että sen sitten pistää oikein kunnolla eteenpäin, niin se takapää ei nouse ilmoihin..

Laukattiin paljon, jotta Acasina sai purkaa energioitaan ja sain sen aika kivasti vertymään. Ei tehty oikein muuta, kuin paljon pääty-ympyröitä ja isohkoja voltteja. Tehtiin laukan sisällä paljon temponmuutoksia, jotta Acasina joutui keskittymään minuun, vaikka saikin juosta.

Acasina tuijotteli lyhyttä sivua ja otin raipan hetkeksi avuksi, mutta vain sen mukaan ottaminen auttoi jo tarpeeksi, en sillä joutunut kertaakaan koskettamaan hevosta, kun se heti tajusi lopettaa tuijottelun.

Perjantaina menin töiden jälkeen tallille ja jouduin jonkin aikaa odottelemaan, että pääsin maneesiin, kuin muilla oli estevalmennuksia. Lämmittelyt tehtiin kentällä tihkusateessa juoksuttaen. Acasina juoksi ihan täysiä ja oli kyllä hyvä, että se sai vähän purkaa energioitaan, tai niin minä ajattelin. Kun päästiin maneesiin, oli Acasina vieläkin aika pommi, mentiin puomeja, joita ei oltu vielä keretty kantaa pois ja Acasina olisi halunnut juosta edelleen. Pari kertaa se teki lehmänpotkuja ja sitä kiukutti kunnolla, kun se ei saanut juosta.

Vähitellen se onneksi rauhoittui, kun se joutui kunnolla hommiin. Ei olla vielä paljoa harjoiteltu sivuttaisliikkeitä, mutta perjantaina pistin Acasinan väistämään ravissa ja se onnistuikin oikein hyvin. Pyysin väistössä kaulan yliasetusta, jotta heppa olisi todella joutunut venyttämään kylkiään ja keskittymään jalkoihinsa. Taisi olla Acasinalle aika hyvä harjoitus, kun se rentoutui varsin hyvin.

Myöhään eilen illalla juoksutin Acasinan sivuohjilla, kun olin koko päivän kärsinyt päänsärystä, enkä ollut kyennyt lähtemään aikaisemmin tallille. Se oli superkiltisti ja pistin sen spurttailemaan kunnolla ja sehän sitten tosiaan juoksikin. Se oli mukavan rento ja letkeä, ei vetänyt ollenkaan sivuohjia vastaan, kuten on ennen saattanut tehdä. Se venytti ravissa kivasti eteen-alas ja oli kyllä oikein ahkera ja liikkui todella irtonaista ravia ja laukkaa.

Hevosenhankintarintamalle ei kuulu mitään uutta, eikä tule myöskään kuulumaan. Saksanreissulla tein päätöksen, että tilanne saa nyt rauhassa pysyä tälläisenä, enkä jatka etsintöjä enää ollenkaan. Jos satun törmäämään johonkin kiinnostavaan varsaan, saatan harkita ottaa sellaisen kasvamaan jonnekin, mutta muuten en tähän tilanteeseen ole enää hevosta harkitsemassa. Aika hassu olo on kyllä tämmöisen päätöksen jälkeen, mutta en halua, että hevonen sitten ensi vuonna tulee vaikuttamaan siihen, että mihin olen muuttamassa. Tulee olemaan nimittäin tarpeeksi vaikeaa muuttaa täältä pois jo ihan muistakin syistä, niin en todellakaan halua vaikeuttaa päätöksentekoa. Eipä muutto mikään pakko olisi, mutta tarkoitus on ollut koko ajan keretä nähdä elämässä muitakin paikkoja. Voihan tänne sitten aina palata, jos en löydäkään kivempaa paikkaa. Mutta näillä näkymin olisi kyllä tarkoitus lähteä muuttamaan hevosettomana..

Eipä sitä koskaan saa suunnitella, kun ei mikään koskaan mene suunnitelmien mukaisesti, mutta nyt voin rauhassa nauttia Acasinasta ja siitä, että kerrankin on rahaa joskus panostaa vaikka ihan itseensäkin, eikä aina vain hevosiin :)