maanantai 20. helmikuuta 2017

Viimeiset talvikuvat ja hyppelyä

Morillonmaailmassa kaikki hyvin :) Treenit sujuvat ja heppa vaan kehittyy. En keksi mitään valitettavaa, paitsi, että olen itse usein liian väsynyt tekemään mitään, niin aika usein Klaus ratsastaa kaksi kertaa viikossa ja minä loput kaksi-kolme kertaa. Hyväähän se varmasti tekee, että Klaus ratsastaa niin usein, mutta harmittaa kyllä välillä, kun en itse yksinkertaisesti jaksa ratsastaa, vaikka kuinka tekisikin mieli.

Olen kyllä aina katsomassa, kun Klaus ratsastaa, se on minulle todella tärkeää ja opin siinä katsellessakin varmasti todella paljon. Olen aina katsonut paljon muiden ratsastusta ja tiedän, että se on tärkeä oppimismuoto, kun näkee millä tavoin joku muu ratkaisee ongelmia. Klaus onneksi nauttii Morillonin ratsastamisesta ja yleensä ratsastaa hymy naamallaan ja kehuu Morillonia, kuin omaansa. On ihanaa katsoa, kun ammattilaisella on oppilaansa hevosen kanssa oikeasti kivaa! Morillonkin tykkää, joten ehkä yritän saada huonon omantuntoni katoamaan, kun tilanne nyt vain on niin, etten jaksa, niin en sitten vain jaksa. Ainakin tiedän, ettei kyse ole motivaatiosta, sillä Morillon on aivan mieletön ratsastaa ja ratsastan sitä enemmän, kuin mielelläni. Se ei kylläkään ole helppo, eikä mikään automaatti, vaikka mukava onkin. Nyt sille on alkanut tulemaan vähän sitä kaipaamaani voimaa ja vauhtia. Hyppypäivien jälkeen siitä huomaa selvästi, että sillä on lihakset kipeänä ja silloin sitä saa kyllä vähän kehottaa eteenpäin, mutta muuten se ns laiskuus on nyt voiman mukana kadonnut.

Yritämme nyt kerran viikossa ottaa edes pari pientä hyppyä, sillä olen todellakin sitä mieltä, että se on erittäin hyvää vaihtelua. Odotan vain sitä, että vihdoin pääsisi kentälle ratsastamaan, niin hyppäämisenkin ajoittaminen helpottuisi, kun ei aina tarvitsisi miettiä muiden aikatauluja. Meillä on iso maneesi, mutta tallillinen kouluratsastajia vähän rajoittaa hyppäämistä. Kevät saisi jo tulla pian niin koko heppailu helpottuisi taas kovasti. Odotan myös sitä, että hevoset pääsisivät isompiin tarhoihin, on nimittäin oikeasti ankea ajatus, että nuori hevonen seisoskelee vähän karsinaansa isommalla pläntillä.. Onneksi Morillon pääsee sentään kävelytyskoneeseen, mutta eihän laidunta voita mikään. Yritämme myös saada Marliesin vanhan hevosen samalle tallilla Morillonin kanssa ja toivomme, että nuo kaksi tulisivat niin hyvin toimeen, että ne voisivat tarhata yhdessä. Siinä tapauksessa, jos saamme Napoleonin tuonne, voisivat ne olla vaikka koko päivän pihalla.



Ylläolevat hyppykuvat viime viikon sunnuntailta. Allaoleva video eiliseltä, kun Klaus hyppäsi pari pientä estettä. Eilen Morillon oli hiukan yli-innokas ja olisi mielellään juossut täysiä ja hypännyt isosti, joten kokeilimme pientä puomi-avustusta, joka toimi ihan hyvin. Täytyy vaan päästä hyppäämään useammin, jotta Morillon rutinoituu ja saa lisää voimaa.