Hyvä hevonen, parempi mieli

Viime päivät ovat pitäneet sisällään niin ratsastusta, maastoilua, aurinkoista laiduntamista kuin juoksutustakin. Morillon on tyytyväinen, kun saa touhuta vähän kaikkea. Normaali viikkosuunnitelma on oikeastaan, että jokatoinen päivä ratsastetaan, harvemmin kaksi päivää putkeen, mutta sen jälkeen on varmasti täysi vapaapäivä. Välillä pidetään kaksi kokonaista vapaapäivää putkeen, varsinkin jos on kaunis ilma ja hevoset saavat olla pitkään isoilla laitumilla.

Laidunilmat alkavat tietysti olla ohi ja siirtyminen tarhoihin on valitettavasti jo aloitettu.. Vaikka olen talliimme muuten varsin tyytyväinen, harmittaa talven tarhailu jo valmiiksi.. Olisi mukavaa, jos Morillon saisi olla vaikka koko päivän tarhassa, mutta siihen ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Eikä tilanne valitettavasti ole missään lähistön tallissa erilainen, joten eiköhän me vain jouduta selviämään talvesta pikkutarhoissa.. Morillon sentään on tarhassakin kaverin kanssa, mutta tilaa kahden nuoren hevosen temmeltämiselle ei kyllä todellakaan ole tarpeeksi. Edelleen odotan sitä päivää, kun tänne lähistölle tulisi talli, jossa olisi maneesi, kentät, maastot yms. isoilla karsinoilla ja hevosilla mahdollisuus ympärivuotiseen kunnon tarhailuun.. No, saapahan siitä aina haaveilla

Tänään Klaus taas ratsasti ja Marlies ratsasti vähän aikaa hänen jälkeensä. Morillon oli aivan älyttömän kiltisti, sen kilttiyttä jaksaa onneksi edelleen ihmetellä. Marlies jännittää edelleen aika paljon, mutta uskalsi tänään vihdoin jo laukata, Morillon se taas yllätti ja hoiti homman kotiin, kuin vanha tekijä. Ratsastuksen jälkeen oli mukavaa, kun Morillon, minä, Marlies ja Klaus olimme kaikki todella tyytyväisiä. Niin hyvänmielen hevonen tuo pikkumies!

Klaus on nyt välillä kokeillut pieniä pätkiä saada Morillonin rohkaistua vähän isompaan liikkeeseen ravissa ja hienosti pikkumies yrittää. Välillä se tuntuu menevän vähän sekaisin jalkojensa kanssa ja nostaa mielummin laukan, mutta yleensä se jo jaksaa liikkua oikein kivasti. Laukassa olemme myös ratsastaneet aika paljon ihan vain eteen, sillä Morillon ei oikein ole vielä tajunnut, että se voisi välillä myös vähän spurttailla, sen tempo on yleensä tasaisen rauhallinen, mikä ei tietysti ole huono asia. Viime viikolla maastossa samaten sain sen laukkaamaan oikein isoa laukkaa ja oli hauskaa huomata, kuinka se tajusi jossakin vaiheessa, että tämä vauhtihan on kivaa. Sitä saa kyllä vähän motivoida, kun se ei oikein tajua, että todella saisi myös vähän juosta.

Tänään katseltiin Klausin kanssa Morillonia ja mielestämme se on vähän kasvanut, se on tällä hetkellä vähän takakorkea. Minähän toivoinkin, että se kasvaisi vielä muutaman sentin, mutta täytyy olla varovainen ja vähän vahtia sen kasvuspurtteja, jotta se ei kipeydy mistään kohdasta. Lihasta se on ainakin saanut todella kivasti, vaikka sitä vielä saakin tulla roimasti ihan joka paikkaan. Siitä saa tulla kunnon bodybuilder :)

Muutama kuva tältä päivältä Klausin kanssa.

Time flies when you're having fun

Aika selvästi kuluu nopeasti, kun on kivaa! Morillon on edelleen aivan mahtava, en yksinkertaisesti keksi mitään valitettavaa. En usko, että olisin voinut löytää sopivampaa hevosta, ainakaan parempaa nelivuotiasta en olisi löytänyt, vaikka olisin etsinyt vuosia. Morillon on aivan älyttömän kiva hevonen. Ei ole kauheasti kerrottavaa, kun joka ratsastuskerta menee hienosti ja edistystä tapahtuu aivan kaikilla tavoilla.

Aika kiva, kun ei tarvitse taistella tai keskustella yhtään mistään, hevonen yrittää aina parhaansa. Kyse on kuitenkin nuoresta hevosesta, joten onhan meillä tietysti asioita, joihin täytyy keskittyä enemmän, ei Morillonkaan täydellinen ole, vaikka usein siltä tuntuukin. Sen kanssa saa varoa, ettei se valu liian syvälle, itse huomaan selvästi, että heti, kun kippaan satulassa etunojaan, kippaa Morillon aivan samalla tavalla eteen. Ainahan minun täytyy keskittyä siihen, että pysyn suorassa, mutta nyt entistäkin tarkemmin. Meidän satula taitaa lähteä sittenkin vielä vaihtoon, sillä siinä Klaus ja minä kipataan molemmat vähän liian helposti eteen. Morillon on vaan sen verran lyhytselkäinen, että pidempi satula olisi sille jo vähän liian pitkä. Siksi minun täytyy opetella istumaan suorassa tai yksinkertaisesti pienentää itseäni...

Klaus ratsastaa edelleen 1-2 kertaa viikossa, vähän sen mukaan, miten olemme kerenneet. Minulla on onneksi nyt hirveät työstressit ohi ja kykenen taas ajattelemaan muutakin, kuin töitä.. Nyt tallille menee iloisena ja tosiaan jaksaa vähän tehdä ylimääräistäkin.. Vaikka aikani on ollut viime viikkoon saakka todella rajallista, olen valmentautunut Klausilla ja olen edelleen todella tyytyväinen. Yritän päästä valmennuskammostani eroon ja siinä Klaus on oikein hyvä apu. Tyytyväisyys on onneksi molemminpuolista, sillä Klaus ratsastaa aina hymy huulillaan ja kehuu Morillonin työmotivaatiota ja sitä, kuinka se tosiaan aina yrittää tosissaan. Kiva, kun valmentaja pääsee myös nauttimaan asiakkaansa hevosen ratsastamisesta, hänelle harvinaista herkkua, kun hänelle yleensä tuodaan aika epätoivoiset tapaukset. Meidän Morillon ei tosiaan ole epätoivoinen tapaus :)

Viime viikot olemme siis ahkeroineet enemmän ja vähemmän, pari viikkoa sitten halusin antaa Morlille vähän rennomman viikon, jonka jälkeen se jaksoi vielä entistäkin paremmin. Motivaatiota ylläpidämme tekemällä vähän kaikkea, Morillon saa maastoilla, juosta liinassa ja irtona tai lenkkeillä meidän teiniporukassa (1v kääpiöpinseri ja 1,5v staffimix) maastakäsin. Morillon tarhailee kaverin kanssa, joten se saa vapaapäivinäänkin touhuta tarpeeksi.

Tässä alla nyt kunnon kuvapläjäys aika pitkältä ajalta!

3.9.

3.9.

8.9.

9.10.