Hyvä hevonen, parempi mieli

Viime päivät ovat pitäneet sisällään niin ratsastusta, maastoilua, aurinkoista laiduntamista kuin juoksutustakin. Morillon on tyytyväinen, kun saa touhuta vähän kaikkea. Normaali viikkosuunnitelma on oikeastaan, että jokatoinen päivä ratsastetaan, harvemmin kaksi päivää putkeen, mutta sen jälkeen on varmasti täysi vapaapäivä. Välillä pidetään kaksi kokonaista vapaapäivää putkeen, varsinkin jos on kaunis ilma ja hevoset saavat olla pitkään isoilla laitumilla.

Laidunilmat alkavat tietysti olla ohi ja siirtyminen tarhoihin on valitettavasti jo aloitettu.. Vaikka olen talliimme muuten varsin tyytyväinen, harmittaa talven tarhailu jo valmiiksi.. Olisi mukavaa, jos Morillon saisi olla vaikka koko päivän tarhassa, mutta siihen ei valitettavasti ole mahdollisuutta. Eikä tilanne valitettavasti ole missään lähistön tallissa erilainen, joten eiköhän me vain jouduta selviämään talvesta pikkutarhoissa.. Morillon sentään on tarhassakin kaverin kanssa, mutta tilaa kahden nuoren hevosen temmeltämiselle ei kyllä todellakaan ole tarpeeksi. Edelleen odotan sitä päivää, kun tänne lähistölle tulisi talli, jossa olisi maneesi, kentät, maastot yms. isoilla karsinoilla ja hevosilla mahdollisuus ympärivuotiseen kunnon tarhailuun.. No, saapahan siitä aina haaveilla

Tänään Klaus taas ratsasti ja Marlies ratsasti vähän aikaa hänen jälkeensä. Morillon oli aivan älyttömän kiltisti, sen kilttiyttä jaksaa onneksi edelleen ihmetellä. Marlies jännittää edelleen aika paljon, mutta uskalsi tänään vihdoin jo laukata, Morillon se taas yllätti ja hoiti homman kotiin, kuin vanha tekijä. Ratsastuksen jälkeen oli mukavaa, kun Morillon, minä, Marlies ja Klaus olimme kaikki todella tyytyväisiä. Niin hyvänmielen hevonen tuo pikkumies!

Klaus on nyt välillä kokeillut pieniä pätkiä saada Morillonin rohkaistua vähän isompaan liikkeeseen ravissa ja hienosti pikkumies yrittää. Välillä se tuntuu menevän vähän sekaisin jalkojensa kanssa ja nostaa mielummin laukan, mutta yleensä se jo jaksaa liikkua oikein kivasti. Laukassa olemme myös ratsastaneet aika paljon ihan vain eteen, sillä Morillon ei oikein ole vielä tajunnut, että se voisi välillä myös vähän spurttailla, sen tempo on yleensä tasaisen rauhallinen, mikä ei tietysti ole huono asia. Viime viikolla maastossa samaten sain sen laukkaamaan oikein isoa laukkaa ja oli hauskaa huomata, kuinka se tajusi jossakin vaiheessa, että tämä vauhtihan on kivaa. Sitä saa kyllä vähän motivoida, kun se ei oikein tajua, että todella saisi myös vähän juosta.

Tänään katseltiin Klausin kanssa Morillonia ja mielestämme se on vähän kasvanut, se on tällä hetkellä vähän takakorkea. Minähän toivoinkin, että se kasvaisi vielä muutaman sentin, mutta täytyy olla varovainen ja vähän vahtia sen kasvuspurtteja, jotta se ei kipeydy mistään kohdasta. Lihasta se on ainakin saanut todella kivasti, vaikka sitä vielä saakin tulla roimasti ihan joka paikkaan. Siitä saa tulla kunnon bodybuilder :)

Muutama kuva tältä päivältä Klausin kanssa.