Viimeviikolla oli paras ystäväni Suomesta täällä luonani ja oli aivan selvä, että hän "joutuu" ratsastamaan. Aluksi Morillon pikkuisen testasi häntä ja oli olevinaan, kuin ei tietäisi mikä väistävä apu on, mutta onneksi homma rupesi toimimaan, kun ratsastaja kertoi, ettei häntä tarvitse testata. Morillon taisi sitten lopuksi saada uuden fanin ;) Lauantaina pistin kaverin uudestaan ratsastamaan ja toisella kerralla testailu jäikin jo kokonaan pois ja Morillon oli todella hyvä. Lopuksi ratsastin itse pari rundia, kun halusin meistäkin pari kuvaa.
Tällä hetkellä Morillonin kanssa täytyy keskittyä siihen, ettei se valahda liian syvälle, varsinkin laukassa. Itse olenkin nyt yksikseni keskittynyt siihen, että ratsastan sitä mielummin vähän liian pitkänä, kuin, että rupeaisin lyhentämään ja Morillon kulkisi liian syvällä. Klaus (tai minä Klausin silmien alla) saa sitten hoitaa enemmät kokoamiset tällä hetkellä, jotta Morillon oppii kantamaan itsensä paremmin. Voimaahan edelleen tulee koko ajan lisää, mutta edelleen kokoamispätkät pidetään aika lyhyinä, jotta hevonen tosiaan oppii kantamaan itsensä oikein.
Ensimmäinen ratsastus koulukentälläkin onnistui ongelmitta, Morillon ei tuijotellut mitään tai käyttäytynyt muutenkaan mitenkään ihmeellisesti. Onneksi kevät on jo alkanut :)
Alla kunnon kuvapläjäys viime lauantailta, ensin Lällyn kanssa ja sitten minun kanssani.
Ainiin, meidän Morillon on saanut uuden lempinimen; Onni. Aika kirjaimellinen nimi :)
Vauvaheppa on turvallinen vauvaratsu :D
