Happy birthday to me

Eilen syntymäpäivänäni saavuin kotiin ja oli ihana tervetuliais- ja synttäri-ilma! Olin suunnitellut meneväni vasta illalla tallille, mutta kappas vain, pakkohan se oli mennä heti, kun olin saanut laukut tyhjäksi.
Remi jolkotteli minua vastaan laitumen portille ja se näytti suht hyvältä, vähän on maha päässyt kasvamaan, mutta eiköhän se saada aika nopeasti pois. Remingtonia ruokki ja liikutteli yksi tuttuni Ursula, jolla on ennen ollut oma hevonen meidän tallilla, joten häneen pystyin luottamaan täysin ja hän hoitikin lupaamansa asiat oikein hyvin ja todella tunnollisesti viitsi jokaisen yrtin Remille syöttää, päivittäin. Eilen hän näytti minulle miten oli saanut Remin parhaiten syömään, hän pilkkoi omenatkin niin pieniksi, että ihan nauratti :D Eli kävi hyvä tuuri hänen kanssaa, mutta..
Oli sovittu, että muutama 12-13v tyttö saisi parin viikon ajan vähän hoidella Remiä. Oli sovittu, että he saisivat harjailla, syötellä ja vähän juoksutella ja ratsastaa jos äiti on mukana, mutta vain käyntiä ja vähän ravia. Kuulinkin sitten, että olivat tytöt ahkerasti syötelleet, mutta juoksutus oli karannut niin pahasti käsistä, että tallin omistajien oli ollut pakko puuttua tyttöjen touhuihin. Tytöt esimerkiksi irtohypyttivät Remingtonia kentällä (!!!) ja ajoivat sitä takaa maneesissa, kuulemma saattoivat jo viedä hevosen talliin takaisin ja hakea sen sitten vielä uudestaan juoksemaan, tätä saattoi kestää tunti-pari.. No, tallin omistaja oli ottanut tyttöjen äidin puhutteluun ja sanonut, että heidän tallillaan on säännöt, eikä hevosia rääkätä. Siihen loppui kyllä heidän hauskuutensa. Onneksi ei käynyt mitään (mikä näkyisi)..
Olihan se selvä, että en voi nyt aluksi vaatia Remiltä mitään sen suurempaa, sillä se on Ursulan kanssa vain jolkotellut, mutta kai poni on vähän jostakin traumoja saanut, kun ei todellakaan ollut tyytyväinen.. Toivon vaan, että ongelma on päässä, eikä sillä ole mikään paikka kipeä, ei se onneksi ainakaan aristanut mitään.
No oma mokahan se periaatteessa on, mutta olen kyllä sen verran sinisilmäinen, että olisin kuvitellut, että kun tehdään pelisäännöt siitä, mitä saa tehdä ja miten, niin niitä olettaisin kyllä arvostavan. Itse olen kyllä jo 12-13-vuotiaana tajunnut, että toisen hevosen kanssa ei hölmöillä.
Ratsastin eilen ihan vaan alle puoli tuntia, kaikki askellajit läpi ja yritin saada Remin vähän rentoutumaan, se meni kyllä todella jännittyneesti, muutaman kerran yritti pikkuisen keulia ja potkasi kerran oikein mojovan potkun seinään. Pienet keulimiset (etujalat ehkä 10 senttiä maasta) ovat Remille ihan normaalia jos sitä ei oikein kiinnostaisi tehdä töitä, joten siitä en huolestunut, mutta sen vastusteleminen muuten oli vähän epänormaalimpaa. Ajattelin tämän viikon nyt sitten ihan vaan rennosti katsella millainen Remi on. Onhan Remi siis saanut liikuntaa (tyttöjen kanssa kröhöm.. ehkä vähän liikaa), joten tuskin tässä montaa viikkoa tarvitsee totutella työntekemiseen, jos Remi nyt vähän rauhoittuisi.
Katselin ja kuvasin eilen puoli neljästä kahdeksaan saakka muiden estevalmennuksia ja tuli kyllä sellanen fiilis, että kyllä sitä pitäisi taas päästä hyppäämään. Kysyin sitten Jarolta, että voitaisiinko mahdollisesti jo ensi viikolla hypätä jotain pientä. Jaron vastaus: "noo, katsellaan, sulle pitäisi vaan löytää kunnon hevonen." Jaron huumori on aina ollut vähän kyseenalaista ja härskit/törkeät vitsit ovat arkipäivää, mutta eilen kyllä meni vähän hermot Jaroon.. En sitten tiedä, että vaikuttiko se, että jokainen, joka minut näki, tuli kertomaan uudestaan stoorit niistä tytöistä ja se ärsytti jo ihan tarpeeksi.. Kyllähän minä sen tiedostan, ettei Remington ole mikään huippuestehevonen, mutta tapa, jolla Jaro hehheh vitsinä vain sanoi noin, oli mielestäni kyllä todella epäsopiva.. Vielä tuohon soppaan kun lisää sen, että ensimmäinen asia, mitä Jaro minulle sanoi oli että, oletpas lihonnut paljon Suomessa.. No voi kiitos. Yksi kaverini oli tuonut minulle synttärikakun, niin sitä syödessäni Jaro tuijotti minua ja sanoi, että ehkä minun ei tarvitsisi syödä sitä...

Tänään yritin ratsastaa Remingtonin kentällä, mutta kentän päädyssä oli niin hirveitä mörköjä, että noin kymmenen keulimisen jälkeen rupesi kyllä menemään hermot.. Sain Remin muutaman kerran nätisti päätyyn ja mentiin sitten maneesiin. Remi oli jännittynyt, mutta parempi, kuin eilen. Taas ihan vain perus ravailtiin ja yritin saada Remiä rauhallisemmaksi, laukka oli jees, siinä poni rauhoittui, mutta ravi oli jännittynyttä. Mentiin enemmänkin piaffia yli puolet ajasta... Enpä tiennyt, että Remi edes voi näyttää siltä, miltä se hetkittäin näytti.. No hyvä tietää, että se ainakin periaatteessa osaa, katotaan jos vaikka joskus ihan pyynnöstäkin... Huomenna yritän mennä maastoon, niin ei Remin tarvitse stressata ihan joka päivä. Vähän meinas itkettää, kun miettii miten mentiin ennen mun reissua ja miten nyt... Oli kyllä viimenen kerta, kun olen noin kauan poissa..

Loppuun vielä kuvia eiliseltä. Katotaan jos mekin sitten ensi tai sen jälkeen viikolla jo hypättäisi :)

Uutta ulottuvuutta ratsastukseen

Olen jo kauan mietiskellyt ratsastuksen osuutta kuntoni ylläpitäjänä ja päätin ruveta seurailemaan asiaa vähän tarkemmin. Hankin sykemittarin, jolla voin seurata parhaiten miten paljon ratsastus kuluttaa ja millainen ratsastus kuluttaa enemmän ja millainen vähemmän.
Seurailin tänään sykettä välillä vilkaisemalla ranteessa olevaa mittaria ja huomasin, että harjoitusravi ja laukka kevyessä istunnassa nostivat sykkeen kyllä oikein yllättävän korkealle. Rupean nyt seurailemaan sykkeitä muutenkin urheillessani niin saan sitten vähän laajemmin katsottua, miten hyvää urheilua ratsastus onkaan. Onhan se nyt sanomattakin selvää, että ratsastus on urheilua, mutta minua kiinnostaa tietää, mihin muuhun lajiin se olisi vaikkapa verrattavissa.
Tänään suhteellisen kevyt ratsastus kulutti 519 kaloria, joka mielestäni oli kyllä aika hurja määrä.. Landorin ratsastus on kyllä minulle rankempaa, kuin esim Remingtonin ratsastus, täytyypä sitten ylihuomenna (JEE!!!) katsoa, miltä lukemat Remin kanssa näyttävät.
Ostin Polarin FT7-mittarin, hinta oli Sportiassa 110e, eli aikalailla keskihintainen. Tämä kertoo myös, milloin urheilu muuttuu kuntoa kohottavasta liikunnasta rasvaa polttavaksi, ajattelin, että se on ihan hauska tietää.

Landor oli tänään kyllä mukavampi, kun nyt olen tietysti viimeisenä päivänä tajunnut miten se toimii.. Sen kanssa pitää olla kyllä hyvin määrätietoinen ja päättäväinen, heti jos se huomaa, että ratsastaja on vähän hällä väliä-asenteella liikkeellä, niin se ei todellakaan viitsi keskittyä. Tänään lähdin jo heti vakaalla kädellä liikenteeseen, ennen olen yrittänyt alusta saakka saada sitä irti oikealta, mutta näköjään paras tapa on, että antaa sen ensin ravata itsensä lämpimäksi ja sitten vasta ruveta tekemään kädelläkin jotakin. Onhan se iso hevonen ja vaatii vähän enemmän verryttelyaikaa, niin ei se kovin ihmeellistä olekaan, että aluksi tärkein on vaan, että mennään hyvää tahtia eteenpäin. Heti jos annan sen madaltaa tahtia, se joko rupeaa todella vahvaksi suustaan tai tarjoamaan passagea.
Lopuksi annoin Landorin laukata koko isoa kenttää ympäri ja voi että se nautti! Heti huomasi, että noin ison hevosen täytyisi päästä laukkaamaan kunnolla, oli nimittäin aivan järjettömän irtonaista ravia, mitä mentiin laukkaamisen jälkeen! Tuntui ihan superhyvältä, kun se oli läpikotaisin rento.
Harmittaa, että tänään vasta sain sen menemään haluamallani tavalla, mutta kohta kahden vuoden ajan aina suomilomillani olen huomannut, että Landor vaatii aikaa ja totuttelua, ihan kenen vaan kanssa. Aika mielenkiintoinen hevonen ja olisi kyllä mahtavaa jos voisin pakata sen mukaan matkalaukkuun ja ottaa mukaan kotiin.. Menen huomenna jos vain kandini äärestä kerkeän, vielä katsomaan, kun Landorin ratsuttaja menee sillä, toivottavasti saisin kuvia edes heistä.

 

Tuli tuosta ylläolevasta kuvasta mieleen, että sain vähän aikaa sitten tietää, että Sally on myynnissä. Osasin kyllä odottaakin, että se pistettäisiin myyntiin, kun se ei enää 140-luokissa pärjää. Voi, kun minulla vaan olisi aikaa ja rahaa toiseen hevoseen Remingtonin lisäksi.. Jos en olisi päättänyt hankkia autoa, niin Sally kyllä tulisi minulle ja jos Remington ei olisi minulle niin valtavan rakas, niin se kyllä vaihtuisi Sallyyn.. Jos ja jos.. No, toivottavasti Sally löytää hyvin kodin.

Vaatteita

Suomessa pääsen aina helpommin (liian helposti...) ratsastustarvikeliikkeisiin, niin tyhmänä tulee raahattua ridakampetta täältä kotiin. Pääsisin halvemmalla, jos ostaisin Itävallasta (tai netistä..), mutta on olen kaavoihin kangistunut niin kyllä se Hippo Sport ja Vantaan Horze ovat ne paikat, joista kamani ostan mieluiten.
Menin Hippo Sportiin ostamaan ihan vaan pikee-paitoja ja ihastuin euro-starin Ruby-pikeepaitoihin, mutta niitä ei ollut silloin omassa koossani.. Myyjä kuitenkin näytti minulle saman sarjan housut ja pakkohan niitä oli kokeilla, tummansinisenä kokopaikkaisena. Pakkohan ne oli ostaa, ovat kyllä täydelliset. Ihan järjettömän hyvät jalassa, lahkeen alaosa on stretch-kangasta ja on kyllä ihan tosi mukavan tuntuinen. Suomessa minulla ei ole saappaita, niin en ole vielä päässyt kokeilemaan kuin vaan chapsien kanssa, mutta saappaassa lahje on varmaan ihan superhyvä. Kokeilussa huomasin, että kangas hylkii likaa eli oli kyllä ihan todella hyvä ostos!

Sain kyllä ostettua pikeepaidankin, tosi kivan tuntusta kangasta olevan Kingslandin Brian punavalkoraidallisena. Kingsland on Itävallassa tuntematon merkki, joten ei ole ihan samanlaista KL-huumaa siellä, kuin Suomessa..
Huomasin vasta kotona, että pikeestä saa kisapaidankin, kun kauluksessa on nappi. Nappiostos tämäkin, vaikka ne Rubyn pikeet kyllä vielä kummittelevatkin mielessä..

Tällä viikolla olen ratsastanut joka päivä paitsi tänään ihan järjettömän migreenin takia, nyt yöllä sitten piristyin koko päivän kärsimyksen jälkeen... Eilen Landor oli aluksi kammottava, en tajua mikä siinä on, että jännitän sen selässä helposti niin paljon, että unohdan olevani hevosen selässä, eikä siitä touhusta meinaa tulla mitään. En ole koskaan muiden hevosten selässä hermostunut tuolla tavalla.. Eilen sitten jossain vaiheessa minulla meni hermot itseeni ihan täysin, tein pienen hengähdystauon ja lähdin uudestaan liikkeelle aivan eri asenteella.. Ja kappas, sitten rupesikin kentän laidalta kuulumaan ihan eri säveltä ja mentiin kyllä niin upeaa ravia, että kyllä siinä karisi aikasempi raivostuminen hetkessä. Siitä sitten jatkettiin hymy naamalla.. On se kyllä jännä hevonen, kun sen kanssa rupeaa löytymään kunnon yhteisymmärrys, niin ei ole kyllä parempaa fiilistä.. Mutta kun ei suju, niin tuntuu hirveämmältä, kuin minkään muun hevosen selässä. Toivottavasti saisin vielä kuvia Landorista, osaa se kyllä olla upea hevonen, kun vaan se ratsastaja siellä selässä saa itsensä rauhalliseksi..

Nyt on enää muutama päivä Suomi"lomaa" jäljellä ja sitten pääsen kotiin omaan arkeen ja omaan kotiin! Sitten alkaa loppurutistus kandityön kanssa ja auton etsiminen! Ja tietysti se paras; Remingtonin kanssa treenaaminen! Can't wait!

Höpöttelyä

Jopas nämä viikot ovat valuneet hurjaa vauhtia eteenpäin... Talleilu on jäänyt aika taka-alalle, sillä olen ollut mökeillämme kärsimässä tuon tyhmän kandityöni kanssa.. Olen onneksi saanut jotakin aikaiseksi, mutta kyllä alkaa kiire tulemaan, kun kahden viikon päästä lähden takaisin kotiin Itävaltaan ja olen päättänyt, että ennen sitä pitäisi olla ihan vain viimeistelyä varten valmis. Toivotaan parasta..
Olen kyllä jonkin verran käynyt moikkailemassa Landoria, ratsastanut muutamat kerrat, mutta tietysti toin huonon tuurini mukaan Suomeen, eikä heppa ole ollut ihan täydessä ratsastuskunnossa. Ensimmäiset 3 viikkoa Landor oli landella laiduntamassa, eikä siellä ollut mitenkään erikoiset liikutusmahdollisuudet, joten suuri suunnitelmani saada jotakin fiksua ratsastuksellisesti aikaiseksi on kyllä nyt vähän epäonnistunut.
Tuotiin Landor muutama viikko sitten uusvanhaan talliinsa Rusalle, tallin pitäjä on vaihtunut, joten nämä pari viikkoa on mennyt totutteluun uusiin asioihin tallissa, jossa olen vuosikaudet käynyt. Vähän hassua, kun talli on täynnä uusia ihmisiä ja uusia hevosia, meitä vanhoja urheilutallilaisia kun jäi vain pari hassua, muut joutuivat valitettavasti muuttamaan muualle. No, maailma muuttuu, mutta on se kyllä jotenkin erikoista, miten oudolta voikaan tuntua. Uudet ihmiset ovat mukavia, mutta tietysti se meidän vanha porukka oli ihan oma juttunsa, joten kaipa sitä saa vähän ikävöidä vanhoja aikoja. No, ainakin puuhailen siellä saman hevosen kanssa, joten jotain tuttua siellä on kuitenkin.

Landor on ollut vähän hankala maastossa ja hyppinyt pystyynkin, mutta tosiaan aina vain muiden kanssa, kuin minun. Otin nyt haasteekseni saada se taliaivo Laakson kentälle ja kappas vain, ekalla yrityskerralla me kävästiin kentän reunalla katselemassa ja Landor oli tosi nätisti. En tajua, miten se hevonen onnistuu kusettamaan aina kaikkia muita ja on minun kanssani lähes poikkeuksetta hyväkäytöksinen. Ollaan nyt laukattukkin ihan pitkiä pätkiä ja aina ylämäissä annan Landorin vetää hullua vauhtia ja on kyllä ollut tosi mukavaa! Kun ottaa huomioon, että Landor ei ollut 10-vuotiaana maastoillut, niin siitä on tullut kyllä aika kiva maastoilukaveri näiden kohta parin vuoden sisällä. Muistan, kun 2010 jouluna sain olla ensimmäinen, joka sen kanssa lähti vähän kauemmas tallista kävelemään. Landor hyppi varmaan 20 kertaa pystyyn ja rupesi kuopimaan, kuin mikäkin 2v ori, ei meinattu päästä takaisin tallille, kun tielle paistoi kirkas talviaurinko puiden välistä, eikä Landor uskaltautunut sen yli.. Hengissähän siitä reissustakin selvittiin, mutta silloin kyllä tuntui siltä, ettei tuon otuksen kanssa olisi voinut kuvitellakaan lähtevänsä esimerkiksi laukkaamaan rennosti maastoon. Onneksi on tapahtunut edistystä, mutta saisi Landor kyllä oppia olemaan kunnolla ihan kenen vaan kanssa. Loppuviikosta yritän saada sen Laaksolle ihan kunnolla, olisi ihan mahtavaa, jos voitaisi joskus vielä laukata Laaksoa ympäri, tekisi tuollaiselle sotanorsun kokoiselle hevoselle hirmu hyvää.

Ainiin, toissaviikonloppuna lähdin katsomaan Tuntiratsastajien SM-kisoja Lahden Takkulaan, kun muutaman kaverin kavereita osallistui niihin. Olin kyllä kisojen tasosta niin järkyttynyt, että en kyllä tajua miten suurin osa on edes viitsinyt osallistua. Näki niin valtavia puutteita ihan perusratsastuksessa, että huhhuh. Pahin on, että tuomarikoppiin ei taidettu kutsua ketään edes pahoista ylilyönneistä, esim todella vahvasta raipan käytöstä kieltojen yhteydessä (nauratti myös, kun todella moni taputti hevosta kiellon jälkeen..). Olisin luullut, että tuollaisissa kisoissa puututtaisiin rikkeisiin enemmän, kuin normaalisti, sillä eiköhän suurin osa mene sinne oppimaan jotakin, eikä voittamaan. Tai enpä tiedä..
Olen kyllä ihmeissäni, millaista opetusta ratsastuskouluissa saadaan.. Eivätkö ihmiset osaa vaatia parempaa opetusta vai eivätkö ratsastuskenopettajat ja ohjaajat vain viitsi vaatia oppilaitaan oppimishalua/eivät viitsi opettaa.. Kieltoja ja yksinkertaisesti tyhmiä virheitä oli kyllä yllinkyllin, poniluokassa tuntui siltä, kuin yli joka toinen olisi hylätty.. Muutama yllättäjä oli kyllä onneksi mukana, mutta siisti ja nätti ratsastus oli kyllä harvinainen näky. Koululuokissa prosentit olivat hurjan hyviä, joka jäi ihmetyttämään. Yksikin sai kutosen lisäyksestä, jossa ei ollut pienintäkään lisäystä, sama tahmatassutahti jatkui molempien "lisäystenkin" läpi.. Katsottiin koulufinaalia ja lisäyksen taisi tehdä kaksi osallistujaa, muut eivät näyttäneet edes yrittävän.. Jos olisivat edes yrittäneet, niin prosentit olisivat voineet olla vaikka tsemppiprossia, mutta..

Huh, tulihan purkaus, mutta olen kyllä sitä mieltä, että tuonne kisoihin pitäisi vähän tarkemmalla seulalla päästää porukkaa, sillä siellä kuitenkin kisataan mestaruudesta, jolla pitäisi olla vähän suurempi arvo, kuin mikä kuva minulle nyt jäi.

Olen kyllä jo toisaalta todella iloinen, että parin viikon päästä pääsen takaisin kotiin. Ikävöin Remingtonia ihan valtavasti ja minua jännittää ihan hurjasti, mitä sille sitten ihan livenä kuuluu, kun vihdoin sen taas näen! Meillä on jo aika kivoja suunnitelmia syksylle. Pitää saada Remi klipattua ja olenkin etsiskellyt kuvia klipatuista hevosista, jotta osaisin päättää millä tavalla sen klippaan. Ristiselkä täytyy jättää karvaiseksi, jottei munuaiset vaan pääse kylmettymään, mutta esim kaula on pakko saada karvattomaksi, en kyllä millään jaksa samanlaista hikoilua, kuin viime talvena. Jos vaan jollakin on klippausneuvoja niin haluan kuulla kaikki vinkit! No, onneksi tässä on vielä aikaa pohtia! :)

Tähän perään muutama ottamani kuva tuntsareiden SM:stä.

Leppävaaran ratsastuskoulun Lucca

Lucca

Leppävaaran ratsastuskoulun Londa

Lucca