Suomessa pääsen aina helpommin (liian helposti...) ratsastustarvikeliikkeisiin, niin tyhmänä tulee raahattua ridakampetta täältä kotiin. Pääsisin halvemmalla, jos ostaisin Itävallasta (tai netistä..), mutta on olen kaavoihin kangistunut niin kyllä se Hippo Sport ja Vantaan Horze ovat ne paikat, joista kamani ostan mieluiten.
Menin Hippo Sportiin ostamaan ihan vaan pikee-paitoja ja ihastuin euro-starin Ruby-pikeepaitoihin, mutta niitä ei ollut silloin omassa koossani.. Myyjä kuitenkin näytti minulle saman sarjan housut ja pakkohan niitä oli kokeilla, tummansinisenä kokopaikkaisena. Pakkohan ne oli ostaa, ovat kyllä täydelliset. Ihan järjettömän hyvät jalassa, lahkeen alaosa on stretch-kangasta ja on kyllä ihan tosi mukavan tuntuinen. Suomessa minulla ei ole saappaita, niin en ole vielä päässyt kokeilemaan kuin vaan chapsien kanssa, mutta saappaassa lahje on varmaan ihan superhyvä. Kokeilussa huomasin, että kangas hylkii likaa eli oli kyllä ihan todella hyvä ostos!
Sain kyllä ostettua pikeepaidankin, tosi kivan tuntusta kangasta olevan Kingslandin Brian punavalkoraidallisena. Kingsland on Itävallassa tuntematon merkki, joten ei ole ihan samanlaista KL-huumaa siellä, kuin Suomessa..
Huomasin vasta kotona, että pikeestä saa kisapaidankin, kun kauluksessa on nappi. Nappiostos tämäkin, vaikka ne Rubyn pikeet kyllä vielä kummittelevatkin mielessä..
Tällä viikolla olen ratsastanut joka päivä paitsi tänään ihan järjettömän migreenin takia, nyt yöllä sitten piristyin koko päivän kärsimyksen jälkeen... Eilen Landor oli aluksi kammottava, en tajua mikä siinä on, että jännitän sen selässä helposti niin paljon, että unohdan olevani hevosen selässä, eikä siitä touhusta meinaa tulla mitään. En ole koskaan muiden hevosten selässä hermostunut tuolla tavalla.. Eilen sitten jossain vaiheessa minulla meni hermot itseeni ihan täysin, tein pienen hengähdystauon ja lähdin uudestaan liikkeelle aivan eri asenteella.. Ja kappas, sitten rupesikin kentän laidalta kuulumaan ihan eri säveltä ja mentiin kyllä niin upeaa ravia, että kyllä siinä karisi aikasempi raivostuminen hetkessä. Siitä sitten jatkettiin hymy naamalla.. On se kyllä jännä hevonen, kun sen kanssa rupeaa löytymään kunnon yhteisymmärrys, niin ei ole kyllä parempaa fiilistä.. Mutta kun ei suju, niin tuntuu hirveämmältä, kuin minkään muun hevosen selässä. Toivottavasti saisin vielä kuvia Landorista, osaa se kyllä olla upea hevonen, kun vaan se ratsastaja siellä selässä saa itsensä rauhalliseksi..
Nyt on enää muutama päivä Suomi"lomaa" jäljellä ja sitten pääsen kotiin omaan arkeen ja omaan kotiin! Sitten alkaa loppurutistus kandityön kanssa ja auton etsiminen! Ja tietysti se paras; Remingtonin kanssa treenaaminen! Can't wait!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti