keskiviikko 29. elokuuta 2012

Happy birthday to me

Eilen syntymäpäivänäni saavuin kotiin ja oli ihana tervetuliais- ja synttäri-ilma! Olin suunnitellut meneväni vasta illalla tallille, mutta kappas vain, pakkohan se oli mennä heti, kun olin saanut laukut tyhjäksi.
Remi jolkotteli minua vastaan laitumen portille ja se näytti suht hyvältä, vähän on maha päässyt kasvamaan, mutta eiköhän se saada aika nopeasti pois. Remingtonia ruokki ja liikutteli yksi tuttuni Ursula, jolla on ennen ollut oma hevonen meidän tallilla, joten häneen pystyin luottamaan täysin ja hän hoitikin lupaamansa asiat oikein hyvin ja todella tunnollisesti viitsi jokaisen yrtin Remille syöttää, päivittäin. Eilen hän näytti minulle miten oli saanut Remin parhaiten syömään, hän pilkkoi omenatkin niin pieniksi, että ihan nauratti :D Eli kävi hyvä tuuri hänen kanssaa, mutta..
Oli sovittu, että muutama 12-13v tyttö saisi parin viikon ajan vähän hoidella Remiä. Oli sovittu, että he saisivat harjailla, syötellä ja vähän juoksutella ja ratsastaa jos äiti on mukana, mutta vain käyntiä ja vähän ravia. Kuulinkin sitten, että olivat tytöt ahkerasti syötelleet, mutta juoksutus oli karannut niin pahasti käsistä, että tallin omistajien oli ollut pakko puuttua tyttöjen touhuihin. Tytöt esimerkiksi irtohypyttivät Remingtonia kentällä (!!!) ja ajoivat sitä takaa maneesissa, kuulemma saattoivat jo viedä hevosen talliin takaisin ja hakea sen sitten vielä uudestaan juoksemaan, tätä saattoi kestää tunti-pari.. No, tallin omistaja oli ottanut tyttöjen äidin puhutteluun ja sanonut, että heidän tallillaan on säännöt, eikä hevosia rääkätä. Siihen loppui kyllä heidän hauskuutensa. Onneksi ei käynyt mitään (mikä näkyisi)..
Olihan se selvä, että en voi nyt aluksi vaatia Remiltä mitään sen suurempaa, sillä se on Ursulan kanssa vain jolkotellut, mutta kai poni on vähän jostakin traumoja saanut, kun ei todellakaan ollut tyytyväinen.. Toivon vaan, että ongelma on päässä, eikä sillä ole mikään paikka kipeä, ei se onneksi ainakaan aristanut mitään.
No oma mokahan se periaatteessa on, mutta olen kyllä sen verran sinisilmäinen, että olisin kuvitellut, että kun tehdään pelisäännöt siitä, mitä saa tehdä ja miten, niin niitä olettaisin kyllä arvostavan. Itse olen kyllä jo 12-13-vuotiaana tajunnut, että toisen hevosen kanssa ei hölmöillä.
Ratsastin eilen ihan vaan alle puoli tuntia, kaikki askellajit läpi ja yritin saada Remin vähän rentoutumaan, se meni kyllä todella jännittyneesti, muutaman kerran yritti pikkuisen keulia ja potkasi kerran oikein mojovan potkun seinään. Pienet keulimiset (etujalat ehkä 10 senttiä maasta) ovat Remille ihan normaalia jos sitä ei oikein kiinnostaisi tehdä töitä, joten siitä en huolestunut, mutta sen vastusteleminen muuten oli vähän epänormaalimpaa. Ajattelin tämän viikon nyt sitten ihan vaan rennosti katsella millainen Remi on. Onhan Remi siis saanut liikuntaa (tyttöjen kanssa kröhöm.. ehkä vähän liikaa), joten tuskin tässä montaa viikkoa tarvitsee totutella työntekemiseen, jos Remi nyt vähän rauhoittuisi.
Katselin ja kuvasin eilen puoli neljästä kahdeksaan saakka muiden estevalmennuksia ja tuli kyllä sellanen fiilis, että kyllä sitä pitäisi taas päästä hyppäämään. Kysyin sitten Jarolta, että voitaisiinko mahdollisesti jo ensi viikolla hypätä jotain pientä. Jaron vastaus: "noo, katsellaan, sulle pitäisi vaan löytää kunnon hevonen." Jaron huumori on aina ollut vähän kyseenalaista ja härskit/törkeät vitsit ovat arkipäivää, mutta eilen kyllä meni vähän hermot Jaroon.. En sitten tiedä, että vaikuttiko se, että jokainen, joka minut näki, tuli kertomaan uudestaan stoorit niistä tytöistä ja se ärsytti jo ihan tarpeeksi.. Kyllähän minä sen tiedostan, ettei Remington ole mikään huippuestehevonen, mutta tapa, jolla Jaro hehheh vitsinä vain sanoi noin, oli mielestäni kyllä todella epäsopiva.. Vielä tuohon soppaan kun lisää sen, että ensimmäinen asia, mitä Jaro minulle sanoi oli että, oletpas lihonnut paljon Suomessa.. No voi kiitos. Yksi kaverini oli tuonut minulle synttärikakun, niin sitä syödessäni Jaro tuijotti minua ja sanoi, että ehkä minun ei tarvitsisi syödä sitä...

Tänään yritin ratsastaa Remingtonin kentällä, mutta kentän päädyssä oli niin hirveitä mörköjä, että noin kymmenen keulimisen jälkeen rupesi kyllä menemään hermot.. Sain Remin muutaman kerran nätisti päätyyn ja mentiin sitten maneesiin. Remi oli jännittynyt, mutta parempi, kuin eilen. Taas ihan vain perus ravailtiin ja yritin saada Remiä rauhallisemmaksi, laukka oli jees, siinä poni rauhoittui, mutta ravi oli jännittynyttä. Mentiin enemmänkin piaffia yli puolet ajasta... Enpä tiennyt, että Remi edes voi näyttää siltä, miltä se hetkittäin näytti.. No hyvä tietää, että se ainakin periaatteessa osaa, katotaan jos vaikka joskus ihan pyynnöstäkin... Huomenna yritän mennä maastoon, niin ei Remin tarvitse stressata ihan joka päivä. Vähän meinas itkettää, kun miettii miten mentiin ennen mun reissua ja miten nyt... Oli kyllä viimenen kerta, kun olen noin kauan poissa..

Loppuun vielä kuvia eiliseltä. Katotaan jos mekin sitten ensi tai sen jälkeen viikolla jo hypättäisi :)



2 kommenttia: