perjantai 29. marraskuuta 2013

:)

Acasina on nyt viime päivinä ollut iha superhyvä ja alkaa todella vähitellen tuntumaan siltä, että teen jotakin oikein. Toissapäivänä ratsastin nopeasti ilman satulaa ja Acasina oli todella kiltti, vaikka sillä ei olekaan koskaan menty ilman satulaa. Se ei tuntunut tiistain valmennuksen jälkeen ollenkaan väsyneeltä tai tuntunut olevan mistään kohtaa jumissa. Ajattelin kuitenkin pitää vähän kevyemmän päivän. Maneesissa oli vähän ruuhkaa, joten kevyempi päivä sopi senkin takia oikein hyvin. Ravi oli heti alusta saakka tahdikasta ja hyvää ja niin oli kyllä laukkakin, vaikka laukannostoissa Acasina vähän ihmettelikin.

Teki kyllä minulle hyvää ratsastaa ilman satulaa, niin sain vähän erilailla jalkoja suoraksi, kuin estesatulassa. Estesatulassa en koskaan saa pohkeita samalla tavalla käyttöön, kuin koulusatulassa, mutta nyt mennään sillä, mikä on käytössä. Acasinalla on tällä hetkellä Remingtonin vanha estesatula. Onneksi säilytin sen, niin ei nyt tässä vaiheessa tarvitse hankkia uutta satulaa. Se on kyllä aika kämänen ja vanha, mutta kelpaa kyllä oikein hyvin vielä lihaksistoltaan muuttuvan hevosen selkään. Ihan tyytyväiseltä Acasina se selässään vaikuttaa ja kuhan sitä jaksaa rasvata niin kyllä se ainakin nyt jonkin aikaa kelpaa, vaikka ei todellakaan mikään tyylikäs olekaan.

Eilen kävin taas jo aamulla ratsastamassa ja Acasina oli oikein hyvä. Ihan heti alusta saakka se myötäsi niskastaan. Heti, kun otin ohjat tuntumalle, se oli jo ihan täysillä mukana ja motivoituneena tekemään hommia.
Tehtiin ravi-pysähdys-ravi-siirtymisiä ja heti huomasi, kuinka Acasina rupeaa jo vähitellen reagoimaan nopeammin. Siirtymiset menivät oikein kivasti ja tuolla harjoituksella saakin kivasti takaosaa alle ja aktiivisemmaksi.

Tehtiin myös ravi-laukka-siirtymisiä niin, että ravasin lyhyet sivut ja nostin aina kulmassa laukan. Acasina ei nostanut kertaakaan väärää laukkaa ja laukkasi kivasti ylämäkeen. Sitä saa vähän jo hidastella laukassa eli selvästi sen kunto kohoaa ja se saa lisää voimaa.

Acasina on kyllä yllättänyt minut todella positiivisesti. Alussa se oli toki kiva, mutta nyt siihen alkaa tulemaan vähän lisää tekemisen meininkiä ja se rupeaa heräämään kunnolla henkiin. Olen aina tykännyt vähän kuumahkoista hevosista, jotka menevät eteenpäin omalla moottorilla ja nyt Acasina alkaa tuntumaan ratsastaessa aikalailla juuri sellaiselta, kuin mistä olen aina tykännyt. On kivaa, kun hevonen ei kiukuttele tai kuseta. Pakko myöntää, että nyt jälkikäteen vähän ihmettelen, miten jaksoin ratsastaa melkein vuoden hevosella, joka joka ikisellä ratsastuskerralla osoitti mieltään. Helppoa hevosta en halua edelleenkään, sillä voisin kuvitella tylsistyväni, mutta ymmärrettävistä syistä hankala on eri asia. Nautin myös siitä, kun voin ratsastaa hevosta ilman raippaa ja kannuksia.

Tänään Acasinalla on vapaapäivä, oikeasti ansaittu sellainen.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kavaletteja

Eilen Acasina oli oikein hyvä ratsastaa, laukka paranee oikeasti kerta kerralta. Laukattiin aika paljon, sillä mitä enemmän laukataan, sitä rennommaksi Acasina tulee. Rennon laukan jälkeen sen niska on ravissakin parempi, eikä se paina vastaan ollenkaan niin paljon, kuin alussa ennen laukkaamista.

Lopuksi annoin sen taas laukata pitkin ohjin ja kappas vain, nyt se spurttailee jo ihan pyytämättä, joten se on tajunnut homman jujun. Lopussa ravattiin taas pitkin ohjin kaula alhaalla, joten edistystä tosiaan tapahtuu!

Tänään olin hevosenselässä jo yhdeksältä aamulla ja saatiin nyt aikaiseksi se kavalettivalmennus. Verryteltiin ensin kentällä hyisessä tuulessa, meillä oli aamulla pakkasta! Kaunista oli kyllä, kun takana oli ensimmäinen pakkasyö ja aamulla paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Siirryttiin kuitenkin sisään maneesiin, kun tallinomistaja oli saanut lanattua pohjan valmiiksi.

Acasina oli aika energisellä tuulella ja se jopa pukitti pari kertaa, kerran se päästi vähän isomman pukin, mutta ei se onneksi menoa haitannut. Minulla oli kannukset jalassa, joita en tänään olisi todellakaan tarvinnut. Harvemmin Acasina liikkuu kahtena päivänä putkeen rankemmin, kuten eilen ja tänään. Näköjään sekin jo luonnistuu, kun tänään ei ainakaan väsymyksestä ollut tietoakaan.

Aloitettiin ensin ihan vain yhdellä kavaletilla ja minä olin tietysti ihan pihalla ja ohjailin hevosta minne sattui. Kyllä me aina sentään yli päästiin.

Muutaman kerran sain jopa vähän hidastella Acasinaa, joten sillä oli kyllä selvästi aika kivaa. Otettiin toinenkin kavaletti mukaan harjoitukseen, kavaletit olivat pitkällä sivulla viiden laukka-askeleen päässä toisistaan. Minulla oli ensin taas minun ikuisia hankaluuksiani, kun heti ensimmäisen hypyn aikana lopetan ajattelun ja samaten ratsastamisen ja vain matkustan mukana ja toivon parasta. Parin yrityksen jälkeen sain taas aivoni käyttöön ja muistin ratsastaa. Lopuksi saatiin ylläpidettyä rytmi alusta loppuun ja molemmille jäi oikein hyvä fiilis.

Tuolla tasolla minulla oli paljon parempi fiilis, minulla kun selvästi kestää aina vähän aikaa päästä vireeseen ja kavalettikorkeudella tuskin saan Acasinan hyppylahjoja kadotettua. Täytyy nyt vain ahkerasti treenata, jotta uskaltaisin hypätä joskus vähän jotakin isompaakin. Kunhan saisi samantasoisen luottamuksen aikaiseksi, minkälainen meillä oli Remingtonin kanssa, niin tuosta touhustahan voisi vielä tullakin jotakin, kun hevosen potentiaali ei ainakaan lopu ihan heti kesken. Oliver oli meihin lopuksi oikein tyytyväinen, joten ei ollut ihan vain omasta mielestä ok.

Valmennuksen jälkeen vein Acasinan solariumiin ja nyt se tajusi rentoutua, joten enää siinä ei sitten ollutkaan mitään pelottavaa. Kuivattelun ja lämmittelyn jälkeen vein sen takaisin tarhaan syömään heiniä.

Ainiin ja on muuten jännä juttu, että nyt Oliver saapui sovittuna ajankohtana paikalle, kun ratsuna ei olekaan enää Dessie... Kaipa sitä nyt sitten voidaan taas ahkerammin valmentautua, kun valmentaja ei inhoa ratsuani.. No, kaikki tavallaan ja hyvä, että nykyään tullaan taas mitä parhaiten toimeen.


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sadetta :(

Acasina oli tänään aivan läpimärkä, sillä sen loimi oli päästänyt sateen läpi. Vein sitten hepan äkkiä solariumiin ja nopeasti selvisikin, että se taisi olla ensimmäistä kertaa koskaan solariumissa. Se ei oikein viihtynyt ja sai pari pientä paniikkia, kun laskin lamppua alaspäin. Vähitellen se kyllä tottui solariumin kamaluuteen, mutta ei todellakaan rentoutunut siinä, kuten hevoset yleensä rentoutuvat solariumin lämmössä. Vartin kuivattelun jälkeen se sitten onneksi kuivui ja puolenvälin jälkeen se seisoikin jo ihan rauhassa.

Ratsastin tänään aika nopeasti, sillä Acasina oli oikein hyvä. Alussa se oli vähän vahva, mutta se rentoutui aika nopeasti ja laukassa se oli todella hyvä! Fiilis oli oikein hyvä, joten mitäpä sitä vääntämään pidempään. Annoin sen lopuksi laukata ihan täysiä pitkin ohjin ja lopuksi myöskin ravata rennosti kaulaa eteen-alas venyttäen, jota se ei ole ennen vielä koskaan tajunnut tehdä. Eiköhän sille siis vähitellen kasva lihaksia oikeisiin paikkoihin.

Loimi oli märkä vielä ratsastuksen jälkeenkin, joten jätin Acasinalle fleeceloimen päälle. Hurautin illalla vielä uudestaan tallille, mutta loimi oli vieläkin märkä. Sillä ei ole muuta loimea, jonka sille voisi nyt pukea, kun sillä on niin paksu karva, joten mietittiin, josko oltaisiin klipattu se vielä tänään. Oliver kuitenkin päätyi siihen, että katsellaan klippaamista joskus toiste, sillä Acasina luultavasti tulee tarvitsemaan rauhoituksen.

Saatiin onneksi tallinomistajalta loimi lainaan ja hän kertoi, että oli ollut jättämässä Acasinan tänään sisään, mutta se oli hyppinyt pystyyn karsinassaan, joten he olivat sitten kuitenkin vieneet sen ulos. Eipä sen olisi edes tarvinnut seistä yksin tallissa, mutta kun suurin osa oli päässyt ulos, niin se oli ahdistunut sisällä... Se yleensä haluaa huonolla ilmalla aika nopeasti takaisin sisään, joten se sitten haettiinkin aikaisemmin sisään, mutta siinä vaiheessa se oli jo kerennyt kastua läpimäräksi. No, onneksi on solarium.

Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä ahkerasti hommia ja saada se kavalettituntikin sovittua..

"mä en oikeen tykkää tästä"

perjantai 22. marraskuuta 2013

Lisää syyskuvia





Eilen juoksutin Acasinan sivuohjilla ja ylipäätänsä ihan ensimmäistä kertaa. Se oli todella helppo juoksuttaa, oli koko ajan energinen ja mukana hommassa. Pari kertaa se pukitti ja vähän spurttaili eli se näytti nauttivan juoksuttamisesta. Alussa se ei oikein osannut kuunnella ääntä, ainakaan, kun yritin hidastaa sitä. Kun muutaman kerran vaikutin myöskin liinalla, ymmärsi se heti, mitä halusin ja seuraavilla kerroilla se uskoikin jo pelkkää ääntä.



Juoksutuspiiskaa en olisi oikeastaan edes tarvinnut, sillä Acasina oli koko ajan kivasti menossa eteenpäin. Alussa se veti sivuohjia vastaan, mutta vähitellen se rentoutui ja rupesi pyöristymään koko kropastaan. Oli kyllä kiva nähdä Acasinaa liikkeessä maastakin. Heti rupesin hahmottamaan sitä paremmin, kun en ollut selässä. Se liikkuu luonnostaan takaosastaan oikein hyvin, mutta etusilla se ei itsestään paljoa venytä. Kyllä sillä näköjään ihan mukavat liikkeetkin on, kun se vain rupeaa liikkumaan tarpeeksi pyöreänä.

Tänään Acasinalla oli ihan vain tarhailupäivä. Käväsin illalla tsekkaamassa, että kaikki on kunnossa. Siivosin karsinan ja annoin yöksi vielä vähän lisäheiniä. Oli kyllä ihan kummallinen perjantai, kun tallilla ei ollut enää ketään, vaikka kello oli vasta vähän jälkeen kuuden. Koko paikka ihan pimeänä ja hevosetkin ihan nukuksissa. Olisi saanut ihan rauhassa touhuta, mutta kyllä Acasina ansaitsee välillä ihan vain tarhailupäiviäkin, varsinkin kun on kerta ollut niin kiltisti koko viikon.

Oliver on sunnuntaihin saakka kisoissa, joten koko viikon ajan suunniteltu kavalettitreeni tehdään sunnuntaina muiden estevalmennusten jälkeen. Huomenna olisin halunnut tehdä Acasinan kanssa pidemmän maastolenkin, mutta on luvattu sadetta, joten joudutaan varmaankin maneesiin töihin. Nyt on kyllä ollut kiva, kun on pystynyt niin paljon olemaan kentällä, saa itsekin vähän raitista ilmaa, eikä heppojenkaan tarvitse vain maneesin seiniä katsella..



Jackyn kanssa treenit ovat jatkuneet. Se on ollut nyt vähän laiskalla tuulella, joten sen väsymys johtuikin jostakin muusta, kuin sen talviturkista. Turkki on nyt poissa, mutta Jackya saa edelleen hoputella liikkumaan. Aloitettiin sille nyt vähän energiarikkaampi ruokavalio, joten toivotaan, että sen saisi taas liikkumaan ihan omastakin tahdosta. Nyt se kyllä liikkuu kivasti, kunhan vain jaksaa sitä koko ajan pyytää. Sen sai sentään vähän innostumaan, kun hypättiin muutaman kerran kavalettia. Jackya taitaa vähän tylsistyttää pelkkä kouluvääntäminen.. Se hyppää niin kovin mielellään, mutta tällä hetkellä puuttuu valitettavasti kuski.



torstai 21. marraskuuta 2013

Syksykuvia

Acasina on nyt viime päivinä ollut oikein kiva ratsastaa. Se alkaa vähitellen aina vain paremmin myötäämään niskastaan ja vähitellen pääsee oikeasti ratsastamaan. Ratsastan sitä nyt gogue-apuohjalla Oliverin neuvosta ja se tuntuu tällä hetkellä oikein hyvältä idealta. Pidän goguen kuitenkin sen verran pitkänä, että se vain pitää Acasinan kaulaa hiukan alempana, eikä pakota sitä muotoon, sillä Acasina ahdistuu liiasta paineesta. Annan sen aika paljon kuitenkin mennä pidemmällä ohjalla ja laukkaan paljon kevyessä istunnassa. Nyt mennään suhteellisen lyhyitä pätkiä ohjat tuntumalla, mutta huomaan suuren eron jo nyt parin viikon jälkeen.

Eilen hypättiin muutaman kerran kavaletin yli ja tehtiin aina suunnanvaihto. Acasina laskeutui aina oikeassa laukassa ja muutenkin nostaa nyt 9 kertaa kymmenestä pyytämäni laukan. Edistystä tapahtuu siis ja alan tajuamaan miten Acasinaa kuuluu ratsastaa. 

Se on kyllä ihan superkiltti, olen nyt ratsastanut päivisin, joten ollaan päästy aina kentälle. Kenttä kun on vähän pidempi, niin saa tehtyä laukassa pidempiä spurtteja. Meillä menee autotie kentän vieressä, eikä Acasina hätkähdä mitään autoja, traktoreita eikä mopoja. Eilen se säpsähti vähän, kun kentän päädyssä oleva kasvi heilahti tuulessa, mutta muuten sitä ei ole pelästyttänyt yhtään mikään. Se saattaa kyllä hetken katsoa jotakin, mutta ei esimerkiksi ole menemättä minnekään, vaikka vähän saattaisikin jännittää. Yleisesti se on kyllä hirmuisen mukava hevonen.







tiistai 19. marraskuuta 2013

Hyppelyä ja vähän vähemmän hyppelyä..

Perjantain estevalmennus jäi aika lyhyeksi, kun minä vähän luovutin yhden tyhmän virheen takia. Alun hypyt onnistuivat Oliverin mielestä oikein hyvin, kun taas minulla oli vähän epävarma fiilis. Jotenkin kun tietää, että Acasina on ollut esteillä hankala, jännityin siitä, vaikka se nyt olikin todella kiltti. Se on vielä muutama kuukausi sitten hyppinyt pystyyn esteillä, joten minulla oli vähän huono fiilis koko touhusta. Itse kun en ole hypännyt ikuisuuksiin, enkä muutenkaan ole mikään varma hyppääjä.. Oliverin mielestä oli kuitenkin oikein hyvä idea, kun kerta tullaan muuten niin hyvin toimeen. Alussa olin vähän pihalla, mutta Acasina hyppäsi silti oikein hyvin. Sitten tultiin esteelle vähän huonosti ja itse rupesin epäröimään ja Acasina sitten kielsi. Minä luisuin selästä, vaikka olisin luultavasti helposti pysynytkin selässä jos olisin edes yrittänyt. Luovutin. Ihan idioottimainen fiilis, kun en vain viitsinyt jatkaa, kun minulla oli niin huono fiilis.

Oliver sitten ratsasti Acasinan loppuun ja he tekivät oikein onnistuneet radat. Acasina hyppää isompia esteitä paljon paremmin, kuin pieniä ja varsinkin sen etujalat nousevat ihan taivaisiin. Pienillä esteillä se ei oikein jaksa vaivautua, mutta yli se menee kyllä niistäkin ongelmitta.

En ole koskaan tuolla tavalla luovuttanut ihan vain siksi, etten muka osaisi jotakin. Eipä sitä tuollaisella asenteella opikaan.. Ottaa kyllä päähän, mutta enköhän nyt oppinut tästä ainakin sen, että ei todellakaan kannata luovuttaa. Me aloitamme nyt sittenkin kavalettityöskentelystä ja sitten, kun se sujuu, siirrytään esteisiin. En halua nuorta hevosta pilata omalla epävarmuudellani ja se oli luultavasti juuri se syy miksi en viitsinyt jatkaa. Mutta menipä ainakin hyvin siihen saakka, kunnes lopetin ja se on ainakin ihan hyvä.

Jacky on minulla nyt useammin ratsastettavana, sillä sen omistajalla on polvi hajonnut. Minun kannaltani se on tietysti hyvä asia, niin pääsee todella panostamaan siihen. Perjantaina Sophia hyppäsi sillä pitkästä aikaa ja lauantaina sillä oli selvästi lihakset kipeänä. Se oli vähän jäykkä, joten vain liikutin sen siihen saakka, kunnes se tuntui vähän vetreämmältä. Sen vasen laukka oli aika kamala, mutta onneksi se loppua kohden parani.

Sunnuntaina molemmilla hepoilla oli vapaapäivät. Eilen ratsastin Acasinan kunnolla läpi ja se tuntui oikein hyvältä! Laukattiin paljon ja tehtiin taas paljon laukannostoja. Lopussa se tuntui niin ravissa, kuin laukassakin oikein hyvältä. Jackyn liikutin aika pikaisesti, alussa otettiin muutamat väistöt ja muuten laukattiin aika paljon.

Enpä olisi uskonut, että heppatilanne olisi näin nopeasti muuttunut siihen, että minulla onkin päivittäin kaksi hevosta ratsastettavana.. Acasina-tilanne ei nyt ole vieläkään ihan täysin varmistunut, mutta kyllä edelleen siltä tuntuu, että se olisi minulle jäämässä.







torstai 14. marraskuuta 2013

Donnerstag

Eilen Acasina oli superhyvä ratsastaa. Tehtiin paljon laukka-ravi-siirtymisiä pääty-ympyröillä. Jätin raipan pois, jotta keskittyisin paremmin siihen, että saan pohjeavut kunnolla läpi ja kappas vain, ei muuten noussut kertaakaan väärä laukka! Eli täytyy vaan keskittyä siihen, että saan annettua tarkempia apuja. Eilen sain sen jopa läpiratsastettua sillä tavalla, että se lopussa myötäsi niskastaan varsin kivasti. Onnistuneen laukkatyöskentelyn jälkeen ravikin tuntuu heti paljon paremmalta ja ryhdikkäämmältä.

Tänään ratsastin ulkona ja Acasina oli vähän jännittynyt ja yritti vähän tuijotella. Se ei onneksi jäänyt kertaakaan paikoilleen tuijottelemaan, mutta oli kuitenkin sen verran jännittynyt, ettei kauheasti voinut keskittyä siihen, että sen saisi kunnolla rennoksi. Laukattiin sitten paljon ja oikein isoa laukkaa ja se auttoi, lopuksi Acasina oli jo vähän vähemmän vahva. Tänään se tarjosi muutaman kerran väärää laukkaa, mutta onneksi sain sitten itseni taas vähän tarkemmaksi ja niin homma rupesi taas toimimaan paremmin.

Jackyn kanssa tehtiin tänään ensin kiva maastoreissu ja se oli superkiltisti. Mentiin maastolenkin jälkeen vielä kentälle tekemään kunnolla töitä. Nyt Jackysta huomasi, että se taas jaksoi tehdä töitä, kun saatiin se silloin toissapäivänä klipattua. Se oli selvästi paljon motivoituneempi, kuin sen hirveän turkin kanssa.

Tehtiin Jackyn kanssa oikein kunnon laukkatreeni ja ensimmäisen kerran vasen laukka oli oikeasti hyvä! Vähän varovaisesti kokeilin, että saadaanko laukkavoltteja aikaiseksi vasempaankin suuntaan ja olin kyllä aika iloinen, kun Jacky jaksoi kantaa itsensä kunnolla vasempaankin suuntaan pitäen laukan kolmitahtisena. Oikeaan suuntaan se saa aikaiseksi vaikka kuinka pieniä voltteja, mutta vasen on kyllä aika hankala. Sain sen tänään raipan avulla toimimaan, muistuttelin raipalla tahdista ja Jacky tajusi käyttää takapäätään oikein.

Aika kivaa tahtia Jacky kehittyy, vaikka ratsastankin sen vain pari kertaa viikossa. Nyt Sophiakin on kyllä tajunnut vahtia laukan tahtia paremmin ja pistää Jackyn tekemään vähän ahkerammin töitä. Jacky on vaan päässyt sen verran pitkään aika helpolla, että se yrittää tulla hetkittäin aika vahvaksi, kun se ei enää viitsisi tehdä hommia. Mutta eiköhän se negatiivinen vahvuus saada vielä katoamaan, kun sen kunto nousee ja oikeat lihakset saavat lisää voimaa.


Ja arvatkaapa mitä me tehdään huomenna Acasinan kanssa? ;) Meillä on estevalmennus...

maanantai 11. marraskuuta 2013

Back home

Torstaina käytiin Acasinan kanssa pitkällä maastolenkillä ja tehtiin oikein kunnon mäkitreeni. Acasina oli kyllä todella ahkera ja oikein tomerasti käveli jyrkkiä mäkiä ja hyppeli ojien yli. Aikamoinen muru se on kyllä, niin ahkera. :) Perjantaina se hyppäsi Oliverin kanssa ja Oliver liikutti sen myös lauantaina ja sunnuntaina.

Torstaina liikutettiin Jacky yhdessä sen omistajan kanssa, ensin ratsastin minä ja sitten Sophia. Ilma oli todella lämmin, 19 astetta, ja klippaamaton Jacky rupesi hikoilemaan oikeastaan heti, kun pääsi liikkeelle. Sen laukka oli hetkittäin oikein hyvä, mutta vain jos sitä koko ajan puski eteenpäin. Sophia ratsasti vielä muutaman kierroksen minun jälkeeni, mutta Jackyltä loppui puhti kyllä todella nopeasti. Sitä sai punkea ja tunkea liikkumaan eteenpäin, joten lopeteltiin aika pian.

Tänään tulin takaisin kotiin Saksasta ja aikamoisen väsyneenä 600 kilometrin autolla ajamisen jälkeen hurautin vielä nopeasti tallille. Ratsastin ensin Jackyn, joka oli tänään vähän motivoituneempi, kun oli kylmä ilma. Olin itse sen verran poikki, että ihan vain pikaisesti liikutin Jackyn ja lopetin heti, kun se tuntui hyvältä.

Kun sain vihdoin Acasinan varustettua ja päästiin maneesiin saakka, tajusin kellon olevan jo melkein yhdeksän, joten päädyin siihen, että tehtäisiin ihan vain käyntihommia, jotta pääsisin joskus kotiinkin. Tehtiin ensin hiukan käyntityöskentelyä selästä ja sitten maastakäsin harjoituksia. Acasina seuraa minua, kuin koira, joten sen kanssa on todella helppoa työskennellä maastakäsin. Tehtiin väistöharjoituksia, joista se selvisi ihan kivasti ja ymmärsi pyytämäni asian varsin nopeasti. Peruutusharjoitukset eivät sitten onnistuneet oikein millään. Olen kerran yrittänyt saada Acasinan peruuttamaan järkevästi selästä käsin, mutta se ei oikein ymmärrä mitä siltä pyydetään. Tänään sitten yritin samaa maasta, eikä se oikein avautunut sille niinkään. Muutaman todella pienen askeleen se kyllä peruutti, joten ei se ole ainakaan mahdotonta, mutta aika erikoisen hankalaa kyllä. Täytyy siis ahkerasti harjoitella peruuttamista.

Huomenna olisi tarkoitus tehdä Acasinan kanssa hiukan ahkerampaa treeniä, kun tänään liikutus oli vähän vajavainen. Klippaan Jackyn huomenna, jotta sen työmotivaatio vähän paranisi, kun kaikki energia ei kulu hikoilemiseen. Aikamoinen homma minua kyllä odottaa, sillä se on nyt varsinkin viime viikon aikana kasvattanut aivan järjettömän turkin. Acasinan klippausvuoro taitaa ollakin sitten loppuviikosta, kuhan nyt muutama asia ensin selviäisi ennen sitä.

Vähitellen alan tottumaan Acasinan vähän hassuun ulkonäköön ja huomaamaan, että sopivasta kuvakulmasta se on kyllä oikein kaunis hevonen! Enpä olisi kuvitellut, että minulla olisi joskus tummanruunikko tamma, mutta mikäs siinä, jos luonne natsaa, niin kyllä siinä värit ja sukupuolet ovat ihan täysin toisarvoisia asioita. Ja enköhän minä noihin tammoihinkin tule joskus tottumaan.. :)





keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Arkihommia

Viime päivät olemme edelleen tehneet ahkerasti töitä Acasinan kanssa, eikä se ole edelleenkään näyttänyt mitään huonoja puolia. Vasempaan suuntaan laukannosto on hiukan hankala, mutta saatiin siihen tänään Oliverilta muutamat neuvot, joten eiköhän sekin tule pian paranemaan. Oliver laittoi meidät laukkaamaan pääty-ympyrällä ja tekemään paljon laukka-ravi-siirtymisiä ja jonkin ajan vääntämisen jälkeen alkoivat vasemmat nostot toimimaan ilman liikaa hektisyyttä tai väärän laukan tarjoamista.

Oikeaan suuntaan laukka on oikein hyvä ja siinä Acasina jopa myötää kivasti niskasta. Muuten se on vielä suurimmaksi osaksi sitä mieltä, ettei niskasta kannata myödätä, mutta eiköhän asia hoidu, kun se saa kaulaansa lihaksia, joilla se ylipäätänsä voi kantaa itseään. Jotenkin minusta tuntuu, että se olisi jo nyt reilussa viikossa saanut vähän lihaksia, mutta voipi myös olla, että siihen on vain tottunut.

Oliver oli sitä mieltä, että perjantaina olisi sitten aika estevalmennukselle. Ei siis niin, että hän hyppäisi, niin kuin oli sovittu, vaan niin, että minä hyppäisin. Tällä kertaa kävi tuuri, sillä lähden viikonlopuksi reissuun, enkä valitettavasti pääse valmennukseen ;) No, kaipa se on sitten seuraavalla viikolla pakko, jos kerta valmentaja sanoo, että minun kyllä kannattaisi kokeilla.

Joitakin hyviä puolia tässä "hevosettomuudessa" on löytynyt, sillä nyt kyllä ratsastettavia olisi tarjolla jonoksi asti.. Jackyn olen nyt ratsastanut pari-kolme kertaa viikossa ja muitakin on tullut ratsastettua. Kaverin kakkoshevosen Boyn liikutin tänään ja sain taas kokea millaista on, kun hevonen tykkää juosta. Boy on ollut viimeaikoina vähemmällä liikunnalla ja siitä huomasi, kuinka innoissaan se oli, kun se pääsi pitkästä aikaa hommiin. Oltiin molemmat lopuksi ihan läpimärkiä hiestä, vaikka ei oltukaan tehty mitään sen erikoisempaa, ihan vain siirtymisiä ja paljon ryhdikästä laukkaa.

Acasina on nyt tietysti ihan ykkösenä vuorossa, sillä näillä näkymin se on jäämässä minulle. Mitään varmaa en vielä uskalla sanoa, mutta fiilis on nyt puolentoista viikon jälkeen oikein hyvä, joten katsellaan jatkoa sitten ensi viikolla, kun tulen takaisin reissusta. Huomenna vielä kerkeän tallille, mutta perjantaina lähden ajelemaan jo aamuyöstä, joten Acasina saa joko lomailla pari päivää tai sitten Oliver liikuttaa sen. Toivoisin, että Oliver hyppäisi sillä viikonlopun aikana, jotta ainakin heppa olisi lähiaikoina hypännyt, kun minun viime hyppäämiskerrasta on taas vierähtänyt melkoinen tovi.. Jotenkin se hyppääminen nyt taas kiinnostaa, mutta saa nyt nähdä, Acasinalla kun ei ole muu kuin ammattilainen hypännyt...




sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kiltteyden multihuipentuma

Viime viikon aikana olemme Acasinan kanssa tutustuiltu ahkerasti ja fiilis on oikein hyvä. Acasina on kiltteydeltään Remington-tasoa eli sen kanssa oleminen on todella helppoa. Se on jokaisessa tilanteessa rauhallinen ja täydellisen ongelmaton. Käytiin maastoilemassa ja se käveli koko ajan korvat hörössä tyytyväisenä, vaikka se oli meillä ensimmäistä kertaa maastossa.

Ratsastaessa en ole kokeillut sen rajoja vielä millään lailla, olen vain vähän ratsastellut ja tutkiskellut sen  olemusta. Tänään pyysin siltä ihan pikkuisen enemmän ja se suoriutui oikein hyvin. Siitä huomaa, ettei siltä ole vaadittu oikeastaan yhtään mitään muuta, kuin eteenpäin menemistä. Aluksi ihmettelin, että miten ihmeessä hevonen, jolle ei ole opetettu kouluratsastuksellisesti oikein mitään, voi toimia niin hyvin esteradalla. Se on luonteeltaan kuitenkin niin miellyttämishaluinen ja se liikkuu luonnostaan suorassa, etten enää oikein osaa edes ihmetellä asiaa.




Tänään oli kamalan tuulinen, sateinen päivä, eikä Acasinaa näyttänyt häiritsevän sekään. Vaikka se onkin kiltti, ei se silti ole pystyynkuollut. Se on todella utelias ja seurallinen. Ratsastaessa se tuntuu alkukäynneissä hitaalta, mutta jo heti alusta saakka ravissa se on tarmokas. Sen kanssa ei tarvitse raippaa, eikä kannuksia. Se on juuri sellainen nuori hevonen, jollainen nuoren hevosen kuuluukin olla. Siitä huomaa, ettei se ole kokenut koskaan mitään pahaa ja on muutenkin hyvin kasvatettu. Aikamoinen Dessien vastakohta siis.

Hyvällä fiiliksellä jatketaan siis ainakin huominen ja sitten täytyy katsella miten tästä jatketaan :)