Kavaletteja

Eilen Acasina oli oikein hyvä ratsastaa, laukka paranee oikeasti kerta kerralta. Laukattiin aika paljon, sillä mitä enemmän laukataan, sitä rennommaksi Acasina tulee. Rennon laukan jälkeen sen niska on ravissakin parempi, eikä se paina vastaan ollenkaan niin paljon, kuin alussa ennen laukkaamista.

Lopuksi annoin sen taas laukata pitkin ohjin ja kappas vain, nyt se spurttailee jo ihan pyytämättä, joten se on tajunnut homman jujun. Lopussa ravattiin taas pitkin ohjin kaula alhaalla, joten edistystä tosiaan tapahtuu!

Tänään olin hevosenselässä jo yhdeksältä aamulla ja saatiin nyt aikaiseksi se kavalettivalmennus. Verryteltiin ensin kentällä hyisessä tuulessa, meillä oli aamulla pakkasta! Kaunista oli kyllä, kun takana oli ensimmäinen pakkasyö ja aamulla paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Siirryttiin kuitenkin sisään maneesiin, kun tallinomistaja oli saanut lanattua pohjan valmiiksi.

Acasina oli aika energisellä tuulella ja se jopa pukitti pari kertaa, kerran se päästi vähän isomman pukin, mutta ei se onneksi menoa haitannut. Minulla oli kannukset jalassa, joita en tänään olisi todellakaan tarvinnut. Harvemmin Acasina liikkuu kahtena päivänä putkeen rankemmin, kuten eilen ja tänään. Näköjään sekin jo luonnistuu, kun tänään ei ainakaan väsymyksestä ollut tietoakaan.

Aloitettiin ensin ihan vain yhdellä kavaletilla ja minä olin tietysti ihan pihalla ja ohjailin hevosta minne sattui. Kyllä me aina sentään yli päästiin.

Muutaman kerran sain jopa vähän hidastella Acasinaa, joten sillä oli kyllä selvästi aika kivaa. Otettiin toinenkin kavaletti mukaan harjoitukseen, kavaletit olivat pitkällä sivulla viiden laukka-askeleen päässä toisistaan. Minulla oli ensin taas minun ikuisia hankaluuksiani, kun heti ensimmäisen hypyn aikana lopetan ajattelun ja samaten ratsastamisen ja vain matkustan mukana ja toivon parasta. Parin yrityksen jälkeen sain taas aivoni käyttöön ja muistin ratsastaa. Lopuksi saatiin ylläpidettyä rytmi alusta loppuun ja molemmille jäi oikein hyvä fiilis.

Tuolla tasolla minulla oli paljon parempi fiilis, minulla kun selvästi kestää aina vähän aikaa päästä vireeseen ja kavalettikorkeudella tuskin saan Acasinan hyppylahjoja kadotettua. Täytyy nyt vain ahkerasti treenata, jotta uskaltaisin hypätä joskus vähän jotakin isompaakin. Kunhan saisi samantasoisen luottamuksen aikaiseksi, minkälainen meillä oli Remingtonin kanssa, niin tuosta touhustahan voisi vielä tullakin jotakin, kun hevosen potentiaali ei ainakaan lopu ihan heti kesken. Oliver oli meihin lopuksi oikein tyytyväinen, joten ei ollut ihan vain omasta mielestä ok.

Valmennuksen jälkeen vein Acasinan solariumiin ja nyt se tajusi rentoutua, joten enää siinä ei sitten ollutkaan mitään pelottavaa. Kuivattelun ja lämmittelyn jälkeen vein sen takaisin tarhaan syömään heiniä.

Ainiin ja on muuten jännä juttu, että nyt Oliver saapui sovittuna ajankohtana paikalle, kun ratsuna ei olekaan enää Dessie... Kaipa sitä nyt sitten voidaan taas ahkerammin valmentautua, kun valmentaja ei inhoa ratsuani.. No, kaikki tavallaan ja hyvä, että nykyään tullaan taas mitä parhaiten toimeen.