Suomeen!

Tylsistyilen Wienin lentokentällä ja odottelen, että pääsen pois täältä saunasta.. Minulla alkaa kyllä loppumaan kunto näiden hullujen helteiden takia, mutta onneksi pääsen pois ennen viikonloppua, on luvattu taas kerran ennätyshelteitä, jopa 40 astetta.. Rakastan kesää ja lämpöä, mutta jossakin on raja ja minun rajani tulee silloin vastaan, kun on parin viikon ajan ollut joka ikinen päivä yli 30 astetta. Dessie se vaan jaksaa painaa, oli helle millainen tahansa..

Noora nappasi meistä tiistaina muutaman kuvan ja huomasin nyt vielä niistäkin, että kyllä kunnon treeni ja kuumuus näkyvät Dessiessä, se on kyllä nyt jo varsin hoikka. Sen takia sen lomailu jatkuu samalla ruokamäärällä ja samalla ruoalla, kuin kotona, vaikka se onkin laitumella. Laitumet olivat kyllä aika kuivat (yllättävää, kun täällä ei ole edes satanut), joten tuskin se ihan tankkerina tulee takaisin.

Otin kotitallilta mukaan väkirehut, sillä lomailutallilla syötetään ihan normaalia kauraa, eikä Dessien pää oikein kestä sitä. Kahdeksi viikoksi ruokinnan muuttaminenkaan ei kauheasti houkutellut, joten onneksi sain pelletit mukaan.. Vaikka sainkin sitten kuulla, että ei ole normaalia, että tallin puolesta saa väkirehut pariksi viikoksi. Maksan kuitenkin täyden vuokran siltä ajalta, kun Dessie on poissa, joten mielestäni olisi kyllä ollut todella idioottimaista jos en olisi saanut ottaa riittävästi ruokaa mukaan. Onneksi asioita sai kuitenkin sovittua, mutta jotenkin noinkin pienestä asiasta jäi sellainen fiilis, että tallinomistaja olisi ollut kiukkuinen, kun joutui antamaan ruokaa mukaan.. Vielä kun ottaa sen huomioon, että tallin puolelta tuli oikeastaan pyyntö, että joko jään kotiin tai sitten saan keksiä jotakin Dessien varalle. No, itsepä olen hevoseni valinnut, mutta välillä toivoisin kyllä tallinomistajilta edes jonkinlaista ymmärrystä..

Kiitos allaolevista kuvista kuuluu Nooralle!

 

tämä kuva on jotenkin kaikessa teknisessa sekasotkussaan aika hieno!

ratsastaja nukahtaa jo, hevonen ihan skarppina ja juoksisi varmaan vielä maratonin..

Sinne se jäi : )

Vietiin tänään Dessie landelle ja reissu meni hyvin, vaikka lähdettiinkin melkein kaksi tuntia myöhässä aikataulusta. Pitäisi hankkia oma traikku ja autoon koukku, niin ei tarvitsisi odotella ketään.. Ajoin koko matkan omalla autolla traikun perässä, sillä minun piti päästä nopeasti takaisin kotiin, kun aamulla olisi herätys puoli viisi..

Dessie meni kiltisti traileriin ja matkusti rauhallisesti koko matkan, vaikka oli todella tuulinen ja kuuma ilma. Traileri piti vielä laittaa takaa kokonaan kiinni, sillä jouduttiin ajamaan pitkiä tunneleita ja moottoritietä pitkin, jossa rekat ohittavat koko ajan. Dessie hikosi vain pikkuisen, eikä vaikuttanut ollenkaan väsähtäneeltä reissun jälkeen.

Kävi vielä hauska tuuri ja Dessie pääsi tyttärensä viereiseen karsinaan. Dessie moikkasi tytärtään aika välinpitämättömästi, mutta tytär selvästi tunnisti äitinsä. Myöhemmin ne nuuhkivat toisiaan varsin tuttavallisesti. On kyllä kiva, että Dessie pääsi tutun hevosen viereen ja vielä todella isoon karsinaan, jonka ikkunasta saa tutkittua pihan tapahtumia. Karsinassa on yhdistettynä kaksi karsinaa, joten tilaa on ainakin enemmän, kuin riittävästi. Kaksi ruokakuppia hämmensivät Dessietä aluksi, kun se ei oikein tiennyt, että kumpaa pitäisi nuuhkia enemmän.

Dessie oli aluksi vähän hermostunut, mutta rauhoittui kyllä aika nopeasti. Oli kyllä hassu fiilis jättää se sinne, mutta se tulee kyllä varmasti viihtymään. Täksi yöksi Dessietä ei vielä viety ulos, mutta luultavasti huomisesta alkaen se saa olla yöt ulkona ja kuumimman ajan päivästä sisällä ötököiltä paossa.

Ratsastin Dessien eilen vielä oikein kunnolla läpi. Se oli ihan todella kuuma, joten päätin ratsastaa siltä edes vähän sen ylimääräisiä energioita pois. Lopetin 1,5 tunnin jälkeen, kun itselle rupesi tulemaan heikko olo. Dessie olisi jaksanut juosta varmaan vielä maratonin. Ilma oli ihan järjettömän kuuma, mutta se ei todellakaan häirinnyt Dessietä. Se oli kyllä läpimärkä hiestä. Annoin sille loppuverkan ajaksi pitkät ohjat ja vapauden juosta omaa tahtiaan niin laukassa, kuin ravissakin ja sen tahti oli kyllä enemmänkin laukkahevoselle sopiva.. 

Tänään siitä (onneksi) huomasi, että oli se joutunut kyllä koville eilen. Se oli todella hyvä ratsastaa, varsinkin laukka oli ihan mieletöntä. Se oli hirmu tasainen, liike oli irtonaista ja se oli heti läpi niskasta. Laukassa kokeilin mennä avoa ja hitsi vieköön, sehän meni. Muuten ei tehty mitään erikoisempaa, ratsastin vain kaikki askellajit läpi ja lopeteltiin, kun kerta Dessie oli niin hyvä. Molemmille jäi siis todella hyvä fiilis ja siitä fiiliksestä on sitten hyvä jatkaa parin viikon päästä. Toivottavasti Dessie ei unohda kaikkea oppimaansa loman aikana ;)

Huomenna aamulla lennän Suomeen! Kivaa :)

Alppeja kohti!

Äiti ja lapsi

LOMA.

Minulla alkoi tänään kesäloma! Viime viikko oli ihan karsea, täällä on ollut nyt jo ikuisuuden ihan järjettömät helteet ja olin viime viikolla joka päivä yksin töissä. Kuumalla ilmalla olen töissä siis kirjaimellisesti yksin, koska kukaan ei liiku yhtään minnekään, minne ei ole pakko mennä.. Dessie nyt tunnetusti on ollut aikamoinen energiapommi ja itse olen ihan puhki jo pelkästään hengittämisestä. Ei todellakaan olla mikään hyvä yhdistelmä, kun lämpötila nousee yli 30 asteen.

Viime viikolla juoksutin Dessien ensimmäistä kertaa kuukausiin pelkällä riimulla ja se oli kyllä todella kiltisti. Muutaman kerran veti keskelle, mutta lähti heti luotani, kun komensin. Jonakin päivänä ratsastin ilman satulaa eteen-alas-treenin ja tein ylitaivutuksia, jotta sain kunnolla venyteltyä sen kaulaa ja selkää. Se oli todella kiltti ratsastaa. Muutenkin se oli saanut taas voimaa takaisin, kun rupesin syöttämään sille enemmän maissia ja elektrolyyttiä. Lauantaina annoin sille ihan täyden vapaapäivän, sillä en yksinkertaisesti kyennyt tekemään sen kanssa mitään, kun pelkkä ajattelukin sai hien virtaamaan.. Eilen sitten sain itseni kammettua hevosen selkään ja Dessie oli oikein hyvä ratsastaa. Treenattiin avoja ravissa ja laukattiin muutenkin paljon vähemmän, kuin normaalisti. Avot menivät vasempaan suuntaan oikein hyvin, mutta oikeaan suuntaan tuntui, kuin Dessie ei olisi tajunnut, että mitä siltä oikein pyysin. Pyysin sitten vähän ylitaivutettuna ja vähitellen se tajusi myös toiseen suuntaan, että mitä siltä halusin.

Tänään sain Nooran liikutusavukseni, sillä olin koko aamuyön kärsinyt ihan kamalasta migreenistä, eikä koko päivä töissä paljoa auttanut asiaa. Noora ratsasti ensin ja Dessie oli ihan kiltisti, mutta Noora ei voi siltä kyllä oikein vieläkään pyytää mitään, sillä se jumittaa heti alakaulansa ja selkänsä, eikä enää viitsisi mennä eteenpäin. Noora sitten teki hyvän rennon alkuveryttelyn, jotta pystyin heti aloittamaan hommat, kun hyppäsin selkään.

Mentiin ensin neljää ravipuomia. Dessie oli alussa vähän ihmeissään, mutta tajusi homman jujun ja askelsi oikein nätisti puomien yli. Tarkoitukseni oli treenata sitä, että Dessie oppisi vähitellen pitämään kaulansa alhaalla, kun joutuu venyttämään askelta. Se meni kyllä oikein kivasti ja tajusi, mitä ajoin takaa. Se venytti kaulaansa kivasti alaspäin, joka on kyllä todella paljon parempi vaihtoehto, kuin se, että se jännittäisi alakaulansa, kun saa venyttää askelta. Muutamat kerrat se tuli oikein kivasti yli, joten ajattelin kokeilla samaa laukassa. Laukkapuomien välit laitettiin aika pitkiksi, jotta Dessie todella joutuisi keskittymään jalkoihinsa. Dessie kuumui heti ensimmäisen kerran jälkeen ja meinasi aikamoisella voimalla juosta puomeista yli, katsomatta, että mihin ne jalat pitäisi pistää. Pysäytin sen muutaman kerran joko ennen puomeja tai puomien jälkeen, jotta se tajuaisi, ettei voi vain kaahottaa hullunlailla. Dessien kuumuessa sain sen laukan ihan mielettömäksi, se kasvoi varmaan metrin ja pysyi todella hyvässä paketissa.

Se yritti viimeisen askeleen ennen puomeja lähteä käsistä, mutta vähitellen sain laukan rauhallisemmaksi, enkä enää heittänyt kättä eteen, kun päästiin puomeille. Lopuksi Dessie meni todella tasaista laukkaa ja päästiin hyvin puomeista yli, ilman, että se lähti vetämään ja ilman kolautteluja. Lopetin heti ensimmäiseen hyvin onnistuneeseen kertaan, sillä Dessie vaahtosi ja oli ihan läpimärkä. Noora sai sitten vielä ravata rennot ravit pitkin ohjin ja kävellä vielä pitkät loppukäynnit.

Nyt olisi sitten enää kaksi päivää aikaa liikuttaa Dessie normaalisti ja sitten se pääseekin lomalle ja niin pääsen minäkin! ;)

Believe you can and you're halfway there.

Tajusin viime viikolla, että Dessie on ollut minulla jo puoli vuotta. Sinä aikana se on kyllä kehittynyt valtavasti, mutta ajattelin kirjoittaa siitä, mikä se lähtökohta olikaan ja missä mennään tällä hetkellä.

Dessien suurin ongelma on ollut se, että se toisaalta tahtoisi mennä eteenpäin, mutta joku sen päässä estää sitä. Sitten kun se uskaltaa mennä eteenpäin, se tuppaa innostumaan liikaa. Sen nuoruuden kamaluudet ovat varmasti suurin syy tähän ja siksi tilanne tuntuu välillä niin lohduttomalta. Sen nuoruudessa on vain yksinkertaisesti tapahtunut asioita, joita ei hevosen päästä tule koskaan saamaan pois. Sen traumoja voi hiukan yrittää parannella ja tarjota sille yksinkertaisesti erilaisia, hyviä kokemuksia, joiden kautta se oppisi luottamaan siihen, että ihminen voi olla myös hyvä.
En nyt muista, mitä kaikkea olen tähän mennessä Dessien taustoista kertonut, mutta voisin nyt kertoa kaikesta, mitä minulle on selvinnyt ja mitä olen itse päätellyt.

Dessien kasvattaja oli kasvattanut niin sanotusti normaaleja hevosia, ilman sen suurempia suunnitelmia saada aikaiseksi mitään huippuhevosia. Dessien oli tarkoitus olla viimeinen kasvatti, sillä miehen oli tarkoitus lopettaa kasvattaminen kokonaan. Hän päätti astuttaa parhaimman tammansa paremmalla orilla ja oli päätynyt Donnerhallin poikaan ja Pik Buben lapsenlapseen Dream Of Gloryyn. Varsa olisi siis ainakin sukunsa puolesta varsin potentiaalinen tapaus ja siitä olisi voinut tehdä vielä hyvät, viimeiset rahat ennen kasvattamisen lopettamista.
Dessie syntyi ja näytti potentiaaliselta, joten kasvattaja päätti astuttaa sen emän sittenkin vielä toisellakin Donnerhallaisella orilla. Seuraavana kesänä Dessie jatkoi emänsä ja siskonsa rinnalla. Muutaman vuoden päästä pieni perhe oli edelleen kasassa, kumpaakaan varsaa ei vieroitettu ajallaan. Kiinnostus hevosiin oli lopahtanut, kaksi nuorta tammaa ja niiden emä jäi vähän unohduksiin.

Dessien 4-vuotis kesällä kasvattaja päätti saada siitä nopeasti rahat pois ja lähetti sen ratsutettavaksi. Se oli siis ollut neljävuotiaaksi saakka emänsä kanssa, ilman mitään sen suurempaa kontaktia ihmisiin. Se vieroitettiin neljävuotiaana vain yksinkertaisesti taluttamalla se traileriin ensimmäistä kertaa elämänsä aikana.

Ratsuttaja oli heti alusta saakka ongelmissa Dessien kanssa, sillä se oli ihan pihalla, koska sitä ei oltu koko sen elämän aikana käsitelty. Dessie oli isokokoinen, vielä nelivuotiaana kasvuiässä ollut, vahva nuori, eikä ratsuttaja ollutkaan ammattilainen, vaikka kasvattaja oli niin kuvitellut. Halpa hinta oli luultavasti se syy, miksi Dessie oli juuri tuolle "ratsuttajalle" eksynyt.

Dessie oli vedetty heti alussa gramaaneilla kasaan, se oli kieltäytynyt liikkumasta eteenpäin, se oli oppinut peruuttamaan pois tilanteesta. Luudalla hakaten se saatiin menemään eteenpäin, mutta yleisesti se oli vain peruuttanut. Minulle on myös kerrottu, että "ratsastuksen" jälkeen se olisi saanut vielä kunnolla turpaan. "Ratsuttaja" oli isokokoinen ronski mies, joka ei todellakaan karttanut voimankäyttöä.

Dessielle kävi noina aikoina myöskin onnettomuus, se oli laitettu kävelytyskoneeseen ja se oli hypännyt väliaidan yli kunnon kuperkeikalla ja rusauttanut selkänsä. Selkää ei tietystikään "ratsuttajan" luona näytetty eläinlääkärille, vaan "ratsastusta" jatkettiin onnettomuudesta huolimatta. Ratsastukseen yhdistyi sitten liian paineen ja hakkaamisen lisäksi myöskin selän kivut.
Parin kuukauden jälkeen kasvattaja oli saanut vihiä siitä, että mitä Dessien ratsutus olikaan ja oli hakenut epävarman, jopa vaaralliseksi tulleen nuoren tammansa pois. Siinä vaiheessa kasvattajalle oli ollut ihan selvä, ettei tuo hevonen ainakaan isoon rahaan tulisi vaihtumaan.

Harrastelijakotiin ongelmahevosena päästessään Dessie rupesi toimimaan ihan mukavasti, mutta se oli todella aikaavievä hevonen. Sen kanssa täytyi tehdä jokapäivä töitä, sillä muuten sai alottaa kokonaan alusta. Eteenpäinpyrkimys oli saatu takaisin, mutta peruuttaminen olikin vaihtunut ehkä liialliseen vauhdikkuuteen. Omistaja ei pärjännyt sille kouluratsastuksen parissa, Dessietä ei saanut koskaan myötäämään edes niskastaan ilman, että se lähti peruuttamaan.

Siksi esteisiin ja maastoiluun keskittyminen oli aika luonnollista. Esteillä Dessie sai juosta sydämensä kyllyydestä. Vähitellen se kuitenkin rupesi tulemaan liian vahvaksi ja sen omistaja päätti teettää sillä varsan, onhan sillä kuitenkin hyvä suku, eikä sen luonneviat johdu sen geeneistä. Kantavana Dessie oli ihan vain oloneuvoksena ja varsansa vieroitukseen saakka sitä ei ratsastettu. Varsan vieroittamisen jälkeen omistaja yritti aloittaa ratsastuksen, mutta ei viitsinyt enää panostaa siihen täysillä. He keskittyivät enemmänkin maastoiluun ja satunnaiseen hyppäämiseen. 2011 hyppääminenkin jäi kokonaan pois ja Dessie eleli suurimmaksi osaksi ihan vain tarhaillen ja harvemmin maastoillen.

Tiesin kyllä silloin, kun Dessie tuli minulle, ettei se ollut liikkunut melkein kahteen vuoteen muutakuin maastossa, mutta vähitellen minulle on tosiaan selvinnyt se, ettei sitä ollutkaan ratsastettu oikeastaan vuoden 2008 loppupuolelta saakka.

Dessien ensimmäisten vuosien tarina selittää sen luonteesta kyllä todella paljon. Skeptisyys ihmisiä ja varsinkin miehiä kohtaan on sen suurin ongelma. Ratsastaessa sen huomaa selvästi, että siltä on viety eteenpäinpyrkimys joskus kokonaan pois, siitä johtuen sen paha tapa on jäädä paikalleen seisomaan ja potkimaan taakajaloilla.

Blogiin tietysti kirjoitin alkuajoista lähtien Dessiestä, mutta jätin aika paljon asioita kertomatta, sillä en oikein itsekään halunnut tajuta, miten sekaisin Dessie oli. Huonoja kuvia tuskin kovinkaan moni julkaisee, enkä minä ole siinä poikkeus, mutta seuraavissa kuvissa näkyy vähän enemmän sitä totuutta, kuin niissä valikoiduissa kuvissa, mitä on tullut postailtua. Hyvä merkki kehityksestämme on se, että ennen kuvista sai etsimällä etsiä hyviä kuvia ja nyt saa etsimällä etsiä kuvia, joissa Dessie menee huonosti.

Minulle tullessaan Dessie ei antanut kiinni karsinasta, hyökki päälle ja hyppi pystyyn karsinassa ja paddockissa. Se yritti päästä karkuun suitsittaessa. Se saattoi jopa purra ihmisiä, jotka sen luokse tulivat ja potki karsinan seiniä, jos joku seisoi sen karsinan edessä.
Juoksuttaminen oli oikeastaan mahdotonta, sillä Dessie ei lähtenyt luotani minnekään ja jos yritin painostaa sitä, hyppäsi se pystyyn tai rupesi potkimaan. Vasempaan kierrokseen saattoi toimia, mutta suunnan vaihtaminen sekoitti Dessien pään kokonaan ja siitä alkoi sitten taistelu.

Ensimmäisinä päivinä pelkästään selkään pääsyn kanssa oli ongelmia, ensimmäisenä päivänä pääsin selkään vasta 10 minuutin yrittämisen jälkeen. Ratsastaessa Dessie jännitti selkänsä ja alakaulansa ja kyttäsi maneesin nurkkaa ja oikeastaan koko ovipäätyä. Se hyppi sivulle, kun kuuli ääniä maneesin ulkopuolelta. Hetkittäin se rentoutti edes kaulansa, mutta sitten yleensä vetäisi turpansa ryntäisiin. Touhu oli todellakin täysin kaoottista ja mehän mentiin vain käyntiä ja ravia, oikea laukka ei noussut alussa oikeastaan ollenkaan ja jos nousi niin ihan järjettömän pukin kautta ja jatkui tahdittomana, aivan liian vauhdikkaana räpellyksenä.

Parin viikon jälkeen Oliver ratsasti ensimmäistä kertaa, mutta sen kerran jälkeen (ja niiden tuhansien pukkien/potkujen jälkeen) päätin, että yritän itse ensin kehittää edes jonkinlaisen luottamussuhteen Dessieen, ennen kuin pistän edes Oliverin selkään.

helmikuu

Rupesin juoksuttamaan aina ennen ratsastusta ja se oli oikein hyvä idea, sillä sain sen menemään eteenpäin ja oli helpompi sitten selästäkin käsin saada se tekemään muutakin, kuin potkimaan. Juoksuttaminen rupesi sujumaan joka kerta paremmin, Dessie ei enää hyppinyt pystyyn, mutta oikeaan suuntaan lähteminen saattoi edelleen olla vähän hankalaa.

Maaliskuun keskivaiheilla Oliver suositteli meille gogue-apuohjaa, jotta olisin saanut Dessien selän rennommaksi. Dessie jännitti ristiselkänsä aikamoisen kivikovaksi ja siihen gogue oikeasti jopa auttoi. Huhtikuun alkupuolella jätin goguen pois ja huhtikuun lopulla otin martingalin käyttöön, joka on  edelleenkin usein käytössä.

maaliskuussa goguella

Maaliskuun lopulla pyysin Oliveria ratsastamaan Dessien. Oliver tuppaa ratsastamaan hevoset aikamoiseen pakettiin ja Dessien ongelma oli alussa se, että jos se laski kaulansa, veti se turpaansa kohti ryntäitä. Valitettavasti Oliveria se ei häirinnyt, joten hän ei todellakaan ollut Dessielle sopiva ratsuttaja. Pakettiin ratsastaminen siinä vaiheessa ei todellakaan sopinut Dessielle, joten silloin tein sen päätöksen, että sileällä Oliverin ei enää tarvitse Dessien selkään nousta.

Vasta huhtikuun keskivaiheilla kyettiin laukkaamaan ensimmäistä kertaa useampi kierros. Laukkatreenin aloittamisen jälkeen Dessien selkä ei enää jumittanut ja siitä lähtien sen ratsastettavuus on parantunut koko ajan.

huhtikuu

Koko toukokuun Dessie oli varsin hyvä ratsastaa, mutta sen jatkuvat kiimat häiritsivät edistymistämme. Kiimanestolääkkeen aloittamisen jälkeen Dessien luonne rupesi tasoittumaan todella nopeasti, se rauhoittui oikeastaan heti ensimmäisten päivien jälkeen. Sen viimeisetkin selkäjumitukset katosivat ja pystyttiin keskittymään treenaamiseen kunnolla.
Remingtonin lopettamisen aikoihin Dessie oli huonolla tuulella, kun en jaksanut liikuttaa sitä kunnolla ja ilmat olivat ihan järjettömän kylmät. Kuitenkin selvittiin ongelmistamme aika nopeasti, parissa viikossa oltiin taas menossa hyvää vauhtia oikeaan suuntaan.

toukokuun loppu

Tämänhetkinen tilanne alkaa jo näyttämään oikeasti varsin hyvältä. Dessie saattaa edelleen välillä potkia/pukittaa/peruuttaa, mutta enää todella harvoin ja tiedän nykyään tasan, että miten minun täytyy reagoida, kun huomaan, että se rupeaa jumittamaan. Se kuumuu kyllä, mutta vähitellen olen oppimassa käsittelemään sen kuumumista. Kannusten pois jättämisen jälkeen Dessien räjähtely on vähentynyt, olen nyt ratsastanut muutaman viikon aina vain ilman kannuksia.

Alussa kaikki olivat sitä mieltä, että ajattelen täysin epärealistisesti, kun kuvittelin saavani Dessiestä ikinä ratsastettavan hevosen. Sain kuulla, kuinka paras vaihtoehto olisi vain viedä se teuraaksi, niin sentään joku hyötyisi siitä. Alussa varsinkin valmentajani oli todella negatiivinen, hänen kommenttinsa oli vain "unreitbar" eli hevonen, jota ei enää pitäisi olla edes olemassa. Yritin kuitenkin ottaa valmennuksia Oliverilta hänen käsittämättömän negatiivisesta asenteestaan huolimatta, mutta en jaksanut kommentteja siitä, kuinka teen kaiken väärin ja kuinka idioottimainen ajatus on ylipäätänsä ottaa tuollainen hevonen. Hän oli aivan varma, että kyllästyn homman hankaluuteen hetkessä, enkä ikinä saa yksin mitään aikaiseksi, tuollaisesta hevosesta ei kuulemma edes ammattilainen saa yhtään sen parempaa, kuin mitä se alussa oli.

En ole koskaan väittänyt olevani mitenkään erityisen hyvä ratsastaja, mutta sen tiedän, että tulen todella hyvin toimeen hankalien hevosten kanssa. Yritin Remingtonin kanssa näyttää itselleni, kuinka mukavaa elämä kiltin hevosen kanssa on, mutta nyt jopa kehtaan myöntää, että se ei ollut mukavaa, vaan se oli tylsää. Elämäni romahti viime syksynä hevosharrastuksen ulkopuolisten asioiden takia ja siihen lisättynä Remin sairaus sai minut ihan pimahtamispisteeseen. Olin siinä tilanteessa, että tarvitsin jotakin, joka veisi ajatukseni jonnekin muualle. Siksi Dessie tuli minulle. Se todella vei ajatukseni muualle ja uskoin itse sen paranemiseen niin valtavalla tahdolla ja muiden mielipiteet lisäsivät vielä vähän tahtoni voimaa. En lannistunut, vaikka niin monet sen yrittivät saada aikaiseksi.

Nyt vähitellen voin sanoa, että kaikki olivat väärässä. Olen ottanut kouluvalmennuksia koko aikana Oliverilta yhteensä 3 kertaa (nekin taisivat olla kahden viikon ajalla) ja Sabsilta myöskin 3. Oliver on ratsastanut Dessiellä kaksi kertaa plus kerran hypännyt ja Sabsi on ratsastanut alle 10 minuuttia. Olen siis todellakin saanut Dessien itse siihen pisteeseen, missä se nyt on ja se saa minut kyllä ylpeäksi meistä molemmista.

Viime sunnuntain kuvista yritin nyt oikeasti etsimällä etsiä kuvia, joissa Dessie menee huonosti ja löysin  sadasta kuvasta kaksi huonoa.

Totuus on alkanut näyttää tältä ja kun vertaa aikaisempiin hyviin kuviin niin touhu alkaa vähitellen näyttämään siltä, miltä sen tällä tasolla kuuluukin.

Tällä hetkellä Dessie menee tasaisesti peräänannossa todella pitkiä aikoja, nostaa molemmat laukat hyvin käynnistä ja ravista, on oppinut laukanvaihdot, avot käynnissä ja ravissa ja hyvät pohkeenväistöt käynnissä, ravissa ja jopa laukassa. Pääsen sen selkään ilman ongelmia jopa ilman satulaa. Sillä voi ratsastaa kunnolla ilman satulaa ja pelkällä riimulla maneesissa, kentällä ja maastossa.

Se tulee karsinassa vastaan korvat hörössä ja on jopa jo hörissyt, kun on kuullut, että olen kävellyt talliin. Saan sen karsinasta ja tarhasta kiinni ilman minkäännäköisiä ongelmia. Saan sen kaviot putsattua maneesissa (alussa täysin mahdoton ajatus). Sen saa juoksutettua ilman ongelmia ilman sivuohjiakin. Mitkään normaalit hoitotoimenpiteet eivät aiheuta ongelmia, sen saa (mies!) kengitettyä, pestyä, jalat kylmättyä, harjan nypittyä.. Tietyt ihmiset voivat hoitaa sitä jos olen paikalla. Siitä on tullut lähes normaali hevonen.

Dessie on hyvä esimerkki siitä, että jos tarpeeksi uskoo johonkin, saa jo pelkästään sen avulla paljon aikaiseksi. Kun siihen lisää jokapäiväisen työnteon ja sen, ettei lannistu muiden mielipiteistä, saa aikaan sen, mitä minä ja Dessie tällä hetkellä olemme. Dessie ei toimi vielä muiden ihmisten kanssa, mutta eiköhän siihenkin saada vielä helpotusta, kunhan se saa ajan kanssa tutustua muihinkin.

Nykyään en ota kuuleviin korviinikaan meidän tallilaisten kritiikkiä Dessiestä, sillä se on juuri minulle täydellinen hevonen. En ole täydellinen, eikä ole Dessiekään, mutta niin kauan, kuin se ei itseäni häiritse, niin ei sen tarvitsisi muitakaan häiritä. Olemme varmasti vielä ikuisuuden päässä siitä, että voisimme saavuttaa oman kodin ulkopuolella jotakin, mutta se on minulle täysin toisarvoista. Dessie on opettanut minulle kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja sen, ettei muiden mielipiteillä ole todellakaan mitään merkitystä.

Huh, tulipas selvitys, mutta mielestäni tässä välissä oli oikein sopiva hetki vähän valottaa Dessien menneisyyttä ja millaisten vaiheiden kautta ollaan päädytty tähän, missä nyt ollaan.

Edit: Vaikka tuskin kukaan itävaltalainen tätä lukeekaan, niin ajattelin nyt silti vielä tehdä pienen korjauksen, ettei kukaan saa väärää kuvaa Oliverista. Oliver on siis oikeasti todella hyvä ratsuttaja ja valmentaja. Hän on se, joka ottaa hankalat hevoset siinä vaiheessa, kun kukaan muu ei enää uskalla. Hän on nuorten hevosten (varsinkin orien) kanssa yksi Itävallan parhaita ratsuttajia, hän saa oikeastaan hevosen, kuin hevosen starttikuntoon. Hän on ollut Saksassa esimerkiksi Sprehellä ratsuttajana ja Saksassa myös toisessa isossa siittolassa pääratsuttajana, joten hänellä on kokemusta vaikka minkälaisista hevosista. En halua häntä todellakaan mustamaalata, sillä tiedän, että hän on yleisesti hyvä työssään. Kaikesta huolimatta hän nyt vain ei sattunut sopimaan juuri meille ainakaan meidän alkuvaiheessa, myöhemmin voi hyvinkin olla, että hän voi vielä olla meille avuksi.

Väsähdys

"Ratsastin" eilen maastakäsin eli laitoin Dessielle juoksutusvyön, johon kiinnitin ohjat ja käytin ohjia toiselta sivulta. Dessie ymmärsi heti alusta saakka homman idean ja toimi ihan todella hyvin. Sain sen koottua ihan todella kivasti. Juoksin Dessien vieressä ja vaihtelin puolta sen mukaan, mihin suuntaan mentiin. Muutamat kerrat pyysin sitä ravissa kunnolla eteen ja sehän teki tuolla tavalla ihan mielettömät lisäyksetkin! Oli aika hyvä idea kokeilla ihan vain maastakäsin, tekee ihan hyvää Dessielle tottua uusiin asioihin ja tuohon se tottui kyllä heti.

En kovinkaan kauaa kuitenkaan vaatinut Dessietä kokoamaan itseään, sillä tarkoitushan oli, että Dessiellä olisi ollut vähän rennompi päivä. Otin Dessien liinaan ja laitoin sille sivuohjat ja juoksutin rennosti molempiin suuntiin. Se oli vähän väsähtäneen oloinen, minun piti oikeasti pyytää sitä eteenpäin. Otin siltä sivuohjat pois ja se sai juosta liinassa omaa tahtiaan, joka eilen oli kyllä ihmeellisen rauhallinen. Kun pyysin sitä eteenpäin niin se kyllä meni, mutta muuten se löntysteli rauhallisesti venytellen kaulaansa. 

Taitaa olla vapaa(/käynti)päivän paikka, olenhan kuitenkin vaatinut Dessieltä nyt viime viikkoina niin paljon, etten kyllä oikeastaan ihmettele, jos sitä vähän väsyttää. Ilmakin on ollut nyt jo ikuisuuden kovin lämmin, joten nyt taisin saavuttaa sen pisteen, että sain Dessien ensimmäistä kertaa koskaan oikeasti väsähtämään. Tosiaan se kyllä liikkui pyydettäessä, mutta normaalisti sen oma tahti on kyllä luonnostaan aina vähän vauhdikkaampi. Tsekkasin sen kokonaan läpi, eikä se tuntunut olevan mistään sen suuremmin jumissa, jalat olivat kylmät, eivätkä takaset olleet edes turvonneet. Tuskin tuo hitaus ja voimattomuus siis johtuu mistään muusta, kuin siitä, että Dessie on nyt oikeasti joutunut kunnolla töihin.

Loman aikana tulee Dessien luokse eläinlääkärin lisäksi myös fysioterapeutti, joten Dessielle tulee kunnon terveydenhoitoloma. 

Dessie pääsee siis kaverin kanssa laitumelle ja saa mahdollisesti olla öitä ulkona, jos sitä ahdistavat ötökät päivisin liikaa. Vien sen landelle ensi viikon keskiviikkona ja haen sen takaisin 11.8., kun lennän taas takaisin. Dessie saa siis olla siellä 2,5 viikkoa. Vähän kyllä ärsyttää maksaa kahdesta tallipaikasta, mutta minkäs sille voi. Onneksi landepaikka ei ole kovinkaan kallis, kokonainen kuukausi maksaisi 280e, joten selviän onneksi kuitenkin alle parin sadan.

Olin lauantaina kuvaamassa parin kaverin kisoja ja oli hyvä, että vielä töiden jälkeen hurautin hirveällä kiireellä katsomaan, sillä Manu sijoittui ensimmäisessä ja voitti toisen luokkansa ja Kim sijoittui omassa luokassaan. On kyllä aina ilo nähdä hyviä suorituksia oman tallin ratsukoilta!

 

Car tykkäsi Hugosta ehkä vähän liikaa ;)

r. Quel Homme (i. Quidam's Rubin) ja o. Car II (i.Courage)

Sunnuntai

Dessien ihanuus on jatkunut nyt edelleen, se on kyllä todella ahkera. Jotenkin meillä on nyt klikannut monta eri asiaa paikoilleen ja se on tasoittunut hirmu paljon. Eilen se oli oikein hyvä ratsastaa, vaikka maneesissa oli kaksi muuta ratsukkoa. Dessie ottaa yleensä vähän kierroksia muista hevosista, mutta eilen sain sen kyllä keskittymään sen verran hyvin, ettei se välittänyt toisista hevosista oikein millään tavalla. Dessie liikkui tyytyväisesti ja tarmokkaasti, vaikka välillä se olisi halunnut lähteä kiitämään. Nyt laukannostot alkavat sujumaan jo varsin hyvin ravistakin, vaikka niitä kyllä pitää treenata vielä tasaisemmiksi.

Tänään huomasin, että Dessie oli vähän voimaton, vaikka tasainen olikin. Keskityin tänäänkin ihan vain suoruuteen ja rauhallisuuteen. Sain sen ravaamaan aivan taivaallisen hidasta ravia, vaikka sitä vähän kiukuttikin, kun joutui menemään niin hidasta tahtia. Annoin sen kuitenkin hetkittäin vähän päästelläkin, jotta se ei olisi kyllästynyt. Vaihdot olivat tänään aikamoisia sekasotkuja ja varsinkin siitä huomasin, että Dessie oli jotenkin voimaton. Lopussa annoin sen taas laukata ja ravata pitkin ohjin ja se tuntui jaksavan loputtomasti, joten energiaa sillä kyllä oli, mutta voimaa kokoamiseen ei tänään kyllä riittänyt samalla tavalla, kuin viime päivinä.

Pitää varmaan huomenna liikuttaa venytellen ja hieroa varsinkin sen takaosaa. Ollaan nyt menty niin paljon normaalia kootumpana, niin ei taida olla ihme, jos Dessie tarvitsisi vähän aukaisevaa ja palauttelevaa liikuntaa. Nyt meillä on vielä pari viikkoa aikaa treenata ihan täysillä ja olenkin ajatellut pitää treenin vähän vielä normaalia rankempana lomaan saakka.

Aloin syöttämään Dessielle nyt taas vähän enemmän maissia, jotta saisin sille pikkuisen lisää massaa. Haluan pitää sen kuitenkin hoikassa kunnossa, kuten urheiluhevosen kuuluukin olla. Tällä hetkellä se saa niin vähän ruokaa, ettei siihen tule lisää lihasta, vaikka treenataankin kunnolla.

Tänään kävi hyvä tuuri ja sain kaverin kuvaamaan minua ja Dessietä! Se alkaa kyllä vähitellen näyttämään ainakin omaan silmään jo varsin hyvältä!

mitä tässä tapahtuu?

Lomasuunnitelmia

Olen nyt miettinyt pääni puhki, että mitä ihmettä Dessie tekee, kun lähden Suomeen parin viikon päästä. Se ei vain yksinkertaisesti ole hevonen, jonka voi noin vain jättää muiden hoidettavaksi, eikä sitä voi tietysti hoitamattakaan jättää.. Olin jo oikeastaan päättänyt, että Noora hoitaisi sen, mutta olen miettinyt pääni puhki ja tullut siihen tulokseen, ettei se ole Dessien kannalta paras ratkaisu. Jos kaikki menee niin, kuin olen suunnitellut, olen viemässä Dessien laitumelle siksi ajaksi, kun olen itse poissa. Reilut kaksi viikkoa se kykenee olemaan ihan vain lomallakin, kuhan saa olla koko päivän laitumella nauttien alppimaisemista. Meillä kotona kokopäivälaidun ei valitettavasti ole mahdollinen, joten paras päätös on se, että vien sen landelle. Sain sille karsinan siltä tallilta, missä se ennen asui. Siellä se tunnetaan ja sen kanssa tullaan toimeen, joten minun ei tarvitse huolehtia, kun yritän lomailla Suomessa.

Dessie tulee varmasti olemaan tyytyväinen, kun pääsee landella kunnon laitumelle ja sain sovittua, että se pääsee myös vähän maastoilemaan. Eläinlääkäri hoitaa rokottamisen myöskin sinä aikana, kun Dessie on landella, joten ei sitäkään tarvitse sumplia ja Dessie saa olla rokottamisen jälkeen rauhassa.

Remingtonin kanssa oli kyllä niin helppoa, kun ei tarvinnut huolehtia ollenkaan, että kuka tai milloin sen hoiti. Remington olisi voinut olla vaikka hoitamattakin, eikä se olisi välittänyt ollenkaan. Dessie nyt vaan tuppaa olemaan vähän erilainen tapaus, suurin ongelmahan on tosiaan se, ettei sitä saa kuka tahansa edes kiinni karsinasta.. Siksi on ehdottomasti parempi, että se ei ole kotona silloin, kun minä en ole täällä.

Alkuperäinen suunnitelmanihan oli, että Oliver olisi liikuttanut Dessien, mutta en halua, että Oliver ratsastaa Dessiellä niin, etten ole näkemässä. Noh, eipä Oliver olisi edes suostunut laittamaan Dessietä itse kuntoon, joten tuo suunnitelma tyssäsi jo siihen. Tallinomistajakin oli vähän sitä mieltä, että minun kannattaa miettiä Suomeen lähteminen vielä pariin otteeseen, joten en ole todellakaan ainut, joka on sitä mieltä, että Dessien minun lomanaikainen eläminen tulee olemaan mielenkiintoista.
Enköhän ole nyt löytänyt parhaimman ratkaisun Dessien ja oman mielenrauhani kannalta. Landella on myös tuttu eläinlääkäri lähellä, eikä Alppi-ilma varmaankaan tee huonoa Dessien päälle ;)

Eilen Dessie jatkoi edelleen samoilla fiiliksillä, se oli ihan todella hyvä ratsastaa. Se kyllä kuumui taas hetkittäin, mutta tällä kertaa oikeasti vain nopeasti ja sitten se taas jatkoi hyvällä fiiliksellä. Treenattiin laukkavoltteja ja ne toimivatkin oikeassa laukassa jo ihan todella hyvin, vasemmassa jouduin vielä puskemaan aika paljon vastaan, ettei voltti venähtänyt isommaksi. Laukka oli ihan täydellistä, Dessie tuntui myötäävänsä koko kropastaan ja sain sen laukkaamaan todella koottua, rauhallista laukkaa. Sain sen pätkittäin laukkaamaan jo niin hidastempoista, mutta silti ahkeraa laukkaa, että huomasin, miten mukavasti sen paino olikaan takajaloilla. Laukka rupeaa nousemaan jo paremmin ylämäkeen, nyt kyllä huomaa, että Dessien takaosassa alkaa olemaan jo kunnolla voimaa.

Ravi oli tasaista ja jatkettiin edelleen siirtymisten harjoittelua. Pyysin pysähdyksen suoraan ravista, enkä aina sitten lähtenytkään heti uudestaan pyytämään eteenpäin, jonka takia Dessie välillä otti muutaman peruutusaskeleen. Vaadin siltä, että se malttaisi seistä jonkin aikaan. Dessie on aika malttamaton, kun se jo tietää, että kohta se taas saa lähteä ravaamaan. Se oppii todella nopeasti, joten välillä pyysinkin laukannoston pysähdyksestä tai jatkettiin käynnissä. Dessie on aika kova ennakoimaan, jos sille antaa siihen mahdollisuuden, joten noilla harjoituksilla sain sen keskittymään kunnolla siihen, että mitä siltä seuraavaksi pyytäisinkään.

Fiilis oli koko ajan hyvä, eikä Dessie tuntunut taaskaan väsyvän, vaikka paljot siirtymiset ja kokoaikainen keskittyminen ovatkin rankkoja. Lopuksi annoin sen taas laukata pitkin ohjin ja ai että se tuntui tyytyväiseltä. On kyllä mahtava fiilis, kun hevonen laukkaa isoa, letkeää laukkaa pitkin ohjin ja itse voi vaan matkustaa, kun tietää, että laukka on hidastettavissa vain sillä, että vähän jännittää lonkista ja laukkaa saa kiihdytettyä oikeastaan vain ajatuksen voimalla.

Tänään Dessiellä oli rento päivä, se sai ravata ja laukata koko ajan löysin ohjin. Viime viikko ollaan kyllä ahkeroitu sellaisella tarmolla, että palautteleva liikutus taisi tulla tarpeeseen. Olen ennenkin maininnut, että olen aika huono ratsastamaan rennommin. Siinä vaiheessa, kun jo istun hevosen selässä, tulee harvemmin sellainen tunne, että tekisi mieli tehdä vähän vähemmän. Nyt Dessie on niin hyvä ratsastaa, että tekisi mieli aina vain jatkaa ja jatkaa, varsinkin kun tuntuu siltä, että hevonen jaksaisi juosta tuntitolkulla. Motivaationi Dessien ratsastamiseen huomaa myös siitä, että en enää juoksuta sitä, kuin vain todella harvoin siihen verrattuna, miten usein sitä ennen juoksutin.

Nyt pitää viimeiset viikot ennen lomaani treenata vielä kunnolla, jotta Dessie sitten todella on ansainnut laidunlomansa. Minä ainakin olen, kun katson kalenterini kahta seuraavaa viikkoa.. No, pakko sitä on tehdä töitä, jotta voi lomalla vain lomailla. On muuten ensimmäinen Suomireissu, kun en ole menossa töihin! Aikaa pitäisi siis löytyä rusailulle ja Landorille. Voisin kuvitella, että on aika ihanaa päästä hevosen selkään, joka jo osaa asioita ja jonka kanssa ei tarvitse keskustella ihan niin paljon, kuin tuon oman pöllöpään kanssa.. ;) Ja pitäähän sitä aika-ajoin päästä vähän tekemään temppuja, piaffit ja passaget, kun ovat vielä aika kaukaisia haaveita Dessien kanssa..

Niin hieno Dessie : )

Dessien loistava ratsastettavuus jatkui eilenkin, se tuntuu ihan todella hyvältä! Eilen sitä kyllä vähän kiukutti, kun joutui menemään maneesissa samaan aikaan, kun ori sai hypätä. Muutamat kuumumispukit tuli siis, mutta vähitellen sain ylimääräisen energian käytettyä siihen, että Dessie rupesi tarmokkaasti nostelemaan jalkojaan, eikä enää ahdistunut siitä, kun ei saanut kiirehtiä.

Treenattiin siirtymisiä, kuten toissapäivänäkin. Nyt yritän keskittyä siihen, että Dessie pysyy koko ajan suorana. Ollaan treenattu väistöjä ja avoja sen verran paljon, että nyt niiden treenaaminen pistetään tauolle ja keskitytään siirtymisiin ja suoruuteen. Laukannostot alkavat olemaan kyllä jo varsin onnistuneita ja laukka ihanan koottua ja saan tempoa säännösteltyä jo paljon paremmin. Treenattiin laukanvaihtoja loivalla kiemurauralla ja Dessie yllätti minut onnistumalla lähes jokaisella yrityksellä. Pyysin vaihdon heti, kun käänsin uralta ja juuri ennen palaamista uralle taas uuden vaihdon. Loivalla kiemurauralla laukka vaihtui puhtaasti melkein joka kerta, sillä Dessie ei kerennyt kiihdyttämään vauhtia, kuten se diagonaalilla helposti tekee. Silloin vaihto tulee pukin kautta tai Dessie kerkeää vaihtamaan vain edestä.

Siirtymisten kautta saan Dessien todella hyväksi, se keskittyy ihan täysillä ja varsinkin ravi-pysähdys-ravi-siirtymisten avulla saan sen takaosan kunnolla hommiin. Harjoitusravissakin on todella helppo istua, kun Dessie pyöristyy koko kropastaan. Dessie rupeaa myöskin odottamaan seuraavaa tehtävää ja tuntuu jotenkin ihan täysin eri hevoselta. Ratsastin koko ajan hymyillen, kun Dessie oli niin mieletön! Taputtelin sitä koko ajan ja se tuntui jotenkin niin tyytyväiseltä, että en oikein ymmärrä, että mikä sen päässä tällä kertaa on napsahtanut. En todellakaan valita, ihmettelen vain sen kummallisia mielialanvaihteluita. Dessien mieliala saisi kyllä jäädä tälläiseksi, sillä en osaa edes kuvailla, miten hyvän fiiliksen se saikaan aikaiseksi.

Periaatteessa olin suunnitellut, että oltaisiin hypätty eilen, mutta kun Dessie oli toissapäivänä niin super, niin halusin nauttia siitä ihan kouluratsastuksen parissa. Kuvasin sitten muiden valmennuksia ja oikeastaan kaikilla meni ihan todella hyvin. Tuo kentän uusi pohja tuntuu olevan jokaisen hevosen mielestä hyvä. Jokaiselta irtoaa ulkona nyt ihan erilailla liikettä, kuin vanhalla pohjalla.

Eilen tallilla oli paljon hyvätuulista porukkaa, kyllä se hevosen toimiminen tekee ihan käsittämättömän onnelliseksi :)