Lauantaina käytiin ensin puolen tunnin maastolenkki, ihan asfalttitiellä kylläkin, kun ukkossateet olivat tehneet metsäpoluista aikamoista mössöä. Dessie oli kiltisti, vaikka meidän kimpussa olikin ehkä miljardi paarmaa ja yhdessä kohdassa ratsastettiin kunnon hyttysparveen. Käveltiin pienen kylän läpi, jossa oli kaikenlaista, mitä Dessie olisi voinut tuijotella, mutta se jäi vain yhden ainoan kerran pikkuisen katselemaan jotakin. Pitäisi kyllä uskaltaa mennä useammin maastoilemaan, mutta olen edelleen Dessien kanssa vähän varovaisempi, varsinkin silloin, kun paarmoja on noin paljon. Ei olla käyty vielä kertaakaan yksin yhtään pidempää lenkkiä..
Lenkin jälkeen mentiin vielä kentälle kävelemään ja yritin ulkona ottaa vähän ravia, mutta Dessie oli ihan pimahtanut, se lähti peruuttelemaan ja oli selvästi sitä mieltä, että paarmat olisivat saaneet jättää sen rauhaan sillä sekunnilla. Mentiin sitten maneesiin, jossa se ei enää panikoinut, mutta se oli ihan järjettömän energinen. Laukattiin todella paljon ja hypättiin kavalettia, Dessie oli ihan ok ratsastaa, mutta sen vauhti oli aivan järjetöntä. Se oli jo ihan vaahdossa, mutta silti se vain halusi juosta. Ratsastin maastoilun lisäksi vielä tunnin, eikä Dessie näyttänyt mitään väsymisen merkkejä. Käveltiin lopuksi vielä pitkät loppukäynnit, jotta se olisi vielä saanut yrittää rauhoittua.
Sunnuntaina olin taas koko päivän purjehtimassa Atterseellä ja tulin kotiin vasta kahdeksalta illalla. Teki mieli skipata talleilu kokonaan, mutta en edelleenkään kykene sitä tekemään, joten lähdin vielä käymään tallilla. Dessien takaset olivat painostavan kuuman ilman takia aika turvonneet, joten pakkohan se oli vielä saada liikkeelle. Ajattelin ensin juoksuttaa, mutta hyppäsinkin ilman satulaa selkään ja ratsastin sittenkin. Dessie oli ihan järjettömän energinen, annoin sen muutaman kerran päästellä laukassa oikein kunnolla ja se juoksi ihan käsittämätöntä vauhtia. En tajua, miten se sai vauhtinsa kiihtymään sellaiseksi, kun oltiin kuitenkin vain maneesissa.. Se oli hiukan kiukkuinen, potki muutamat kerrat, kun yritin pistää sen paremmin töihin. Se olisi halunnut vain juosta. Sain sen hetkittäin menemään ihan todella hyvin, mutta yleisesti ottaen annoinkin sen sitten juosta, kun se ei taaskaan tuntunut väsyvän yhtään millään tavalla.
Painostava ilma jatkui vielä eilenkin, joten tiesin, että tallissa odottaa taas energinen Dessie. Noora tuli eilen mukaan tallille ja pistin hänet taas selkään, sillä Suomireissuni lähestyy aikamoista vauhtia ja olisi tarkoitus saada Noora edes vähän tajuamaan Dessien logiikkaa. Heti alusta saakka Dessie oli aika kova menemään ja keskityttiinkin sitten ihan vain siihen. Noora pyysi pitkillä sivuilla kunnon lisäykset ja oli kyllä kiva katsella, miten Dessien takajalat rupesivat kunnolla töihin. Suurimmaksi osaksi Dessie veti pää taivaissa, mutta se on mielestäni ok, kunhan se ei jännittä alakaulaa. Tiedän, että Dessie on vaikea ratsastaa, joten en todellakaan edes odota, että Noora saisi sen jo nyt heti toimimaan.
Keskitytään nyt suurimmaksi osaksi siihen, että Dessie menee kunnolla eteenpäin ja pysyy suorana. Asetuksen läpi saaminen on ollut Nooralle vähän hankalaa, mutta eilen tuli kyllä jo enemmän hyviä pätkiä, kuin aikaisemmilla kerroilla. Dessie kyllä vähän yritti kusetella Nooraa, ei mukamas kyennyt menemään nurkkaan, muutamat kerrat yritti lähteä peruuttelemaan ja pari kamikaze-potkuakin piti tehdä. Päätin itse käväistä selässä, jotta Dessie olisi edes vähän aikaa joutunut kunnolla duuniin ja aluksi sitä kiukutti aikalailla. Selviteltiin hetki erimielisyyksiämme työnteosta ja kappas vain, sitten Dessie taas tajusi, että onkin aika kivaa, kun liikkuu kunnolla eteen ja lähtee myötäämään selästä saakka. Se oli varsin hyvä ratsastaa ja suhteellisen helppo koota, kuten yleensä aina silloin, kun se on vähän ylienergisellä tuulella. Kunhan sen energian saa enemmänkin ylöspäin, kuin eteenpäin, alkaa sen kokoamisaste kasvaa ja takajalat nousta taivaisiin. Tuollaisesta fiiliksestä on hyvä lähteä treenaamaan laukanvaihtoja, sillä silloin se saa tarpeeksi voimaa takaosaan, eikä joudu tekemään vaihtoa pukin kautta.
Ratsastettiin puolitoista tuntia ja käytiin vielä tekemässä maastolenkki ja silti Dessie olisi varmaankin kyennyt liikkumaan vielä uudestaankin. Se on tietysti kivaa, että sillä on energiaa, mutta en edelleenkään tajua, että miten sitä energiaa voi olla noin paljon, vaikka ilma on kuuma, eikä se saa todellakaan liikaa ruokaa.
Alla vielä kuva Noorasta ja Dessiestä. Huomatkaa maailman ihanin kentän pohja! Se on kyllä ihan täydellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti