Hyppyjä ja peruspuurtamista

Edelleen Morillon on ollut hienosti ja edistysaskeleita tapahtuu oikeastaan aivan jokaisella ratsastuskerralla. Pari viikkoa sitten päätimme ottaa ensimmäiset hypyt, kun kerta pikkuherra oli ollut niin tasainen ja hyvä. Rakensimme pienen ristikon, jonka Klaus ratsasti ensin muutamaan otteeseen ravissa ja lopuksi kerran laukassa. Ja hienostihan se meni! Tarkoitus on vähitellen ja aina välillä ruveta ottamaan normaalin treenin jälkeen muutama hyppy, kunnolla treenaamaan ruvetaan vasta myöhemmin, eihän meillä ole mikään kiire.

Alla video ensimmäisestä hypystä ravissa:

Ja ensimmäinen hyppy laukassa:

Muuten perushommien lisäksi saimme taas harjoitella kengittämistä ja tällä kerralla se meni jo oikein hyvin! Kengittäjän apulainen oli kauhuissaan, kun näki, mikä hevonen oli vuorossa. Onneksi hän ja me kaikki muutkin yllätyimme positiivisesti. Pariin kertaan Morillon vähän yritti vastustella, kun takakavioita laitettiin, mutta onneksi se oli muuten todella rauhallinen, eikä vääntänyt vastaan, kuten ensimmäisellä kerralla. Tämä toka kerta kestikin alle puolet ensimmäisestä kerrasta, joten voin kyllä olla tyytyväinen. Viimekerrasta oppineena olin liikuttanut sen ennen kengitystä ja seuraavana päivänä se sai pitää ihan vain kävelypäivän. Klaus ratsasti kaksi päivää kengityksen jälkeen ja Morillon oli vähän normaalia villimpi, mutta muuten täysin ok.

Chillaaja

Tänään minun oli tarkoitus käydä ihan vain kävelyllä, mutta maneesi olikin sattumoisin vapaana, joten päästin Morillonin juoksemaan irtona, kun en ole vielä koskaan sitä kerennyt kokeilemaan. Olisin odottanut, että se olisi ilakoinut edes hiukan, mutta se vain vähän ravaili ja laukkaili ja ihmetteli, mitä siltä oikein haluan. Se seuraa minua, kuin koira ja lähtee ravaamaan, kun itse lähden juoksemaan ja juokseehan se jos komennan, mutta muuten se vain tulee viereeni katselemaan. Aika chilli kaveri.

Morillon saa nyt lisäksi kauraa, sillä maneesissa ratsastettaessa se on edelleen ravissa vähän laiskahko. Ei se ole laiska tai haluton, mutta välillä sitä saa pyytää vähän liian usein eteen. Se reagoi nopeasti eteenvieviin apuihin, mutta olen tottunut vähän menevämpiin hevosiin, niin se tuntuu itselleni vähän oudolta. Klaus sanoi vaan, etten vain ole tottunut noin kilttiin hevoseen, niin siksi tuo tasainen rauhallisuus tuntuu itselleni vähän oudommalta, kuin miltä se oikeasti tuntuu. En sitten tiedä, että antaako kaura hiukan enemmän energiaa, vai onko se tuolla määrällä enemmänkin placebo-vaikutus minulle, mutta toissapäivänä en joutunut ravissa pyytämään eteen montaakaan kertaa. Laukassa Morillon on aivan mieletön, vähän kokeilin laukkavoltteja ja sehän siis todellakin teki nekin aivan täydellisesti.. Laukassa tuo "laiskuus" ei tunnu ollenkaan, taitaa olla enemmänkin omaa laiskuuttani ja unohdan ravissa ratsastaa. Kentällä en huomaa tuota myöskään, tämä on ihan vain maneesissa (tai omassa päässäni) esiintyvä "ongelma".

Huomenna on taas Klausin valmennus ja torstaina myös, muuten tällä viikolla otetaan rauhallisesti, kun Team Morillon on vähän väsynyt. Inhoan tätä aikaa vuodesta, kun on vain loputtoman harmaata ja pimeää. Onneksi välillä aurinko pilkistää ja sitten onkin ihan älyttömän kaunista.