Maanantai

Nyt viimeiset päivät olen voinut taas treenailla vähän ahkerammin, koska talvikarvaa on taas saatu pois, joten Remikin on jaksanut hiukan paremmin. Tänään kiivettiin vuoren päälle niin Remington sai kunnon takaosatreeniä ja minä siinä samalla nautin valkovuokkoja täynnä olevasta metsästä ja aivan ihanasta ilmasta. Remikin oli tyytyväisen oloinen. Maastolenkin jälkeen mentiin maneesiin ja aloiteltiin ihan vain eteenpäin menolla. Remi sai viilettää mitä jaloistaan pääsi ja vertyikin tällä tavalla oikein mukavasti. Teimme ravi-pysähdys-peruutus-ravi-siirtymisiä, peruutukset menivät kyllä aluksi huonosti.. Remi lähti takaosalla ulospäin, heti kun komensin niin sitten vasta peruutettiinkin, ihan sama mitä tein, niin peruutus jatkui, kunnes seinä alkoi tulla vastaan.. Pariin otteeseen vähän etusetkin nousivat maasta ja pientä pukituksen aloitteluakin taisi tapahtua. Remi yritti kovasti kokeilla, että pitääkö muka oikeasti tehdä töitä, mutta enpä antanut sen pelleillä, vaan parin hyvin epäonnistuneen peruutuksen jälkeen rupesi onneksi toimimaan. 

Siirtymisten jälkeen taas kokoomisharjoituksia ja kaikenlaisia kiemurauria, joilla sain Remin oikein letkeäksi ja kaulan taas astetta korkeammalle. Kyllähän sitä treeniä edelleen tarvitaan, mutta nyt kaula alkaa olla siellä, missä sen perustreenaillessa kuuluukin olla. Pohkeenväistöjä tehtiin keskihalkaisijalta pitkälle sivulle ja tuli kyllä tosi onnistuneita väistöjä! Kun ottaa huomioon, että Remiltä ei oltu pyydetty väistöjä vuosikausiin ennen kuin minä niitä syksyllä rupesin pyytelemään, niin nyt kyllä ollaan silläkin saralla kehitytty. Jotenkin tänään huomasin hyvin monesta asiasta, että todellakin olen saanut jotakin aikaiseksi. 

Tähän väliin onkin ehkä ihan hyvä idea antaa Remille vähän 'motivaation-etsimis-lomaa'. Tänään katselin Remin tarhakavereita ja oli kyllä mukava huomata, kuinka paljon ne toistensa kanssa liikkuvat. Eli ihan hyvillä mielin uskallan lähteä lomalle Suomeen, kun tiedän, että Remi varmasti liikkuu ihan tarhaillessakin. Huomenna käyn vielä ratsastamassa ja Remi pääsee vielä kunnolla töihin, mutta sitten liikutusta tapahtuu pari kertaa viikossa rennosti. Maastoilu ja juoksutus ovat Remin loma-aktiviteetit ja tietysti kokopäivätarhaus, mahdollisesti hepat saattavat päästä lomani aikana jopa laitumelle. Minä lähden hakemaan vähän treenausmotivaatiota Landorin selästä ja Ruskeasuon maneesin laidalta. Ah, kyllä sitä rusailua onkin jo vähän ikävä..

Ratsastelua maailmalla

Olen aina rakastanut matkustelua ja onhan noita maita tullut koluttua jo jokusen verran. Etelä-Amerikassa tai Australiassa ei ole tullut vielä käytyä, mutta muita maankolkkia olen onneksi päässyt näkemään. Hevosia on tietysti pitänyt päästä kokeilemaan ulkomaanreissuillakin ja aika monessa maassa siihen on ollut mahdollisuuskin. Kyproksella, Tunisiassa, Espanjassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Unkarissa olen ainakin ratsastanut, saattaapi olla, että en nyt muista ihan kaikkia paikkoja. Dominikaanisessa tasavallassa kävi vielä semmoinen tuuri, että löysin siellä asuvan saksalaisen naisen, jolla oli siellä hevosia ja hänen kanssaan tuli sitten tehtyä todella ihana ratsastusreissu hänen omistamallaan vuorella ja sen ympäristössä. Kaivelin kuvakansioita ja kyllähän sieltä löytyi jokunen todistekin tästä reissusta.

Gabin hevoset olivat hyväkuntoisia, hyvinkoulutettuja, varmajalkaisia criolloja, jotka asuivat Gabin omalla vuorella. Jokaiselle halukkaalle maastoilijalle löytyisi varmasti hyvä hevonen. Itse en ole tosiaan mikään suuri maastoilufani, vaikka maastot nyt olisivatkin niin upeat, kuin Dominikaanisessa tasavallassa, niin pyysin, josko saisin jonkun hevosen, jossa olisi vähän haastetta. No, kyllähän tosiaan siinä juuri koulutuksen aloittaneessa orissa haastetta olikin, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi hevosvalintaan. Gabi tarjosi minulle omaa ratsuaan jos olisin kyllästynyt orin temppuiluihin, mutta minä vain nautin ihanan luonteikkaasta ratsusta. Jokunen tunti kierreltiin käsittämättömässä vuoristossa, vauhdikkaita laukkapätkiä ja joessa kahlausta unohtamatta. Vierailtiin paikallisen perheen luona, jossa ihailin heidän oman hevosensa mielenkiintoista satulaa, joka oli kokonaan valmistettu palmusta, naru vaan vatsan ympäri ja menoksi. Eikä hevosella ollut ainuttakaan hiertymää.. Perheen pojan oma ori oli myöskin aikamoinen näky, poika veteli nuorella orillaan vain naruriimun avulla. Gabin hevosilla oli kyllä Saksasta tuodut satulat ja suitset ja hän syötti hevosilleen lisäravinteita, joten ei hän aivan dominikaanilaisittain hevosiaan pitänyt.
Reissu oli todella hieno ja hevosen selästä pääsi katselemaan paikkoja, joihin ei muuten olisi päässyt. Suosittelen kyllä lämpimästä Gabin maastoreissuja eli kannattaa ehdottomasti ottaa häneen yhteyttä jos joskus Dominikaaniseen tasavaltaan matkustaa.

Unkarissa viime kesänä käytiin myöskin maasoilemassa kaverin tutun hevosilla Harkányssa. Hevoset olivat kuulemma isoissakin kilpailuissa menestyneitä matkaratsuja, mitä se nyt ikinä tarkoittikaan. Itse menin kaksi rundia, koska heillä oli vain 3 hevosta ja meitä oli kolme, jotka halusivat ratsastamaan. Kahden reissun jälkeen oli kyllä kädet niin jumissa, että ei kyllä koskaan ole käsissä tuntunut ratsastuksen takia yhtä paljon. Oli meinaa aika kova menemään tuo tamma ja asentoni siinä menossa oli kyllä todella paljon normaalista poikkeava.. Huh, mutta oli kyllä todella kivaa päästä laukkaamaan niin kovaa, kuin hevosesta pääsi (ja kyllä arabi muuten pääsee..) ja nauttia taas mitä upeimmista maisemista.

Unelmissa olisi vielä ratsastusreissu Portugalissa, saa nyt nähdä milloin semmonen voisi toteutua.. Ihan ensiksi pitää käydä Suomessa, mutta siellä pääsen onneksi taas ratsastamaan Landorilla! On mukavaa taas päästä tekemään vähän niitä vaikeampiakin juttuja ja kyllähän se tekee hyvää ratsastaa välillä muitakin hevosia kuin Remingtonia. Ensi viikolla reissailen Suomeen, joten ei ole onneksi yhtä kaukainen suunnitelma, kuin Portugalin reissu...

Lämpöön totuttelua

Tänään oli pakko vähän treenailla, kun pakkohan näihin lämpötiloihin on tottua. Remiltä on lähtenyt talvikarvat aika hyvin pois, vatsan alla on kyllä vielä hirveä turkki ja onhan sitä karvaa aika paljon joka paikassa, mutta tilanne on huomattavasti parempi kuin viikko sitten.
Tehtiin alkukäynnit taas pellolla ja siitä siirryttiin kentälle, oli muuten eka kerta, kun ratsastin kokonaan ulkona. Remiä häiritsi niin ohiajavat autot kuin lintuparvet ja milloin mikäkin, aluksi työmotivaatio oli aikalailla hakusessa. Aluksi taas pysähdyksiä ja peruutuksia ja käynti/ravi-siirtymisiä. Hiki nousi pintaan jo alkuraveja ravaillessa ja laukan jälkeen Remi olikin sitten kaulasta ja ryntäistä läpimärkä.
Tehtiin paljon voltteja, kiemurauria ja kaikenlaisia kaarteita, suoralla uralla Remin keskittyminen herpaantui alta aikayksikön. Kun vihdoin sain Remin kunnolla avuille ja keskittymään kunnolla, laukkailtiin taas voltteja ja koottiin laukkaa. Kokoomiset meni oikein kivasti, mutta huomasin aika pian, että Remi rupesi väsymään. Remi nosti ensimmäistä kertaa koskaan ristilaukan ja tippui laukasta raviin pariin otteeseen.. Harmitti kyllä, kun itsellä oli motivaatiota tehdä vaikka mitä, mutta pakkohan se on kuunnella hevosen toiveita. Enpä itsekään olisi pitkähihainen paita päällä jaksanut juosta, talvitakista nyt puhumattakaan, niin en vaan voi nyt vielä vaatia Remiltä suuria ponnistuksia ennen kuin karva on vaihtunut..
Lopuksi tehtiin taas maastolenkki ja juotin Remin purossa. Aina se puro pörisyttää ja jännittää, mutta lopulta sitten suostutaankin juomaan.. Sama rumba joka kerta, tänään ei meinannut tulla mitään, mutta en luovuttanut niin kappas, kyllä se vesi sitten taas maistuikin. Ensin piti kyllä moneen kertaan käydä haistelemassa, että mikäs peto sieltä vedestä tänään hyökkääkään.. Huomasin, että Remillä oli vähän nestettä etusissä niin kylmäsin jalat kunnolla ratsastuksen jälkeen. Pitääkin hankkia linimenttiä, ostoslista senkun vaan pitenee..
Huomenna olisi tarkoitus Remin jaksamisen mukaan mennä taas puomeja ja kavaletteja, katsotaan jos jonkun ihan pienen ristikonkin vaikka rakentaisi.
Huomiseen!

Kesälämpötiloja maaliskuussa

Eilen oli tosi lämmin päivä niin ihan vain perus läpiratsastin Remingtonin. Remi oli mukava ratsastaa ja rentoutui oikeastaan heti. Hiki nousi pintaan Remillä jo parin minuutin jälkeen niin eipä kauaa liikuttu ja mitäs sitä turhaan vääntämään, kun Remi kerta oli heti hyvin irti ja liikkui todella mukavasti. Mentiin vielä tekemään maastolenkki ja Remi tuntui todella tyytyväiseltä.
Tänään oli yllättäen taas kovin lämmin niin en vieläkään viitsinyt pistää Remiä hirveästi treenailemaan. Vaikka olenkin nyt saanut talvikarvaa todella paljon irti, niin silti sitä vaan tuntuu riittävän..
Remi sai sitten tänään leikkiä taas talutusratsua kun molemmat kämppikseni halusivat päästä ratsastelemaan. Ensin toinen kämppikseni sai mennä ja mentiin paljon pysähdyksiä ja peruutuksia. Sitten hiukan pieniä pätkiä ravia, meni oikein kivasti. Hyppäsin itse selkään ja mentiin perus laukat ja pikkuisen harjoitusravissa kokoamisharjoituksia, mutta jatkettiin sitten toisen kämppiksen kanssa liinan päässä ympyrällä. Laitoin sivuohjat niin pystyttiin keskittymään ihan perusasioihin. Remi meni hirmu kiltisti, mutta yritti vähän kusettaa siirtymisissä, kun lähti ennen kuin pyydettiin. Lopuksi käytiin vielä tekemässä pieni maastolenkki ja juottamassa Remi purossa.
Oli todella mukavaa, kun ilma oli niin lämmin, että t-paidassakin tuli lämmin. Olisi nämä lämpimät ilmat vaan saaneet tulla vähän hitaammin, nyt kun ei oikein ollut mitään välilämpöä, kun heti alkoikin kesälämpötilat.. Nyt meni treenaussuunnitelmat vähän uusiksi, koska en todellakaan viitsi läkähdyttää talvikarvaista ponia näissä lämpötiloissa.. Mutta pitää nauttia keväästä (ja harjata niitä talvikarvoja pois...), kun se kerran vihdoin suvaitsi saapua ;)

Onnellinen poni, onnellinen Nelli ja kämppis se vasta onnellinen olikin :)

Puomi -ja kavalettiharjoittelua

Remi oli maanantainakin niin väsyneen oloinen, että sai nyt pari ylimääräistä vapaapäivää. Eilen ajattelin sitten treenailla niiden puomien ja kavalettien avulla ja tuli kyllä aikamoinen voittajafiilis, kun uskalsin mennä kavaletin.. Aloitettiin ensin kolmella ravipuomilla ja sitten mentiin kavalettia laukassa. Pääsinpähän edes hiukan jyvälle, miltä se hyppääminen tuntuikaan. Sai kyllä kouluratsastaja nyt oikein jännitystä elämään, kun pääsi kavalettia menemään.. No, alkupa se tämäkin on..
Remi tuntui nauttivan vauhdista ja tämmöinen treenailu on oikein hyvää vaihtelua, annoin Remin mennä suht pitkällä kaulalla ja kaikki laukat menin kevyessä istunnassa. Ilma oli todella lämmin ja siksi ratsastin vähän vähemmän aikaa. Lopuksi Remi tuntui väsyneeltä, pitää nyt antaa olla vähemmällä liikunnalla nämä ensimmäiset lämpimät päivät ja yrittää harjata talvikarvoja pois. Eilen harjailin tunnin ja koko tallin piha oli täynnä sitä karvaa.. Tänään oli 20 astetta ja huomiseksi onkin luvattu vielä lämpimämpi päivä eli karvat on kyllä pakko saada pois, muutenhan Remi läkähtyy.

Loppuun kuvia eiliseltä illalta Remingtonista ja tarhakaverista Golden Boysta.

Kavaletteja juoksuttaen

Näyttää ihan mukavalta tuo tämän viikon sää.. Pitää nyt ehdottomasti saada Remiltä talvikarvat pois, koska muuten liikutus menee kyllä pelkäksi hikoiluksi. Eilen juoksuttaessa Remington tuntui olevan aika väsynyt ja hikoili aika paljon. Juoksutin ensin sivuohjilla ja pyysin paljon ravi/laukka-siirtymisiä, meni oikein kivasti. Otin sivuohjat pois ja juoksutin Remiä kavaletin yli ensin ravissa ja sitten vielä muutama kerta laukassa. Huomasin, että Remille tämä harjoitus oli kyllä aikamoisen rankkaa, joten taisi olla ihan hyvä päätös treenailla ensin enemmän puomeilla ja kavaleteilla ennen kuin ruvetaan hyppäämään. Harmittaa kyllä, kun ei nyt sitten hypättykään, vaikka siitä oli puhuttu niin paljon. Pitää nyt ahkerasti mennä kavaletteja niin menee sitten hyppääminenkin paremmin.
Olen nyt antanut Remille kauraa, kun treenailu on mennyt rankemmaksi ja lisäenergia näin karvanvaihtoaikaan on tuskin haitaksi. Olen vain huomannut, ettei Remi syö kauraa mielellään.. On kyllä kumma, kun kaikki muu menee, mutta kaurat jäävät kuppiin. Remin müsli on oikein hyvää ja on riittänyt kyllä tähän saakka oikein hyvin, mutta kaura olisi ollut ihan kiva lisä. Jää kyllä kaurat syöttämättä, mutta pitää keksiä joku fiksu tapa saada lisättyä helposti energiaa.

Edit: Ostettiin energiarikkaampaa müsliä, jossa on hiukan myös kauraa mukana. Luulisi kelpaavan :)

Lennyn&Nellin tarina

Ajattelin kertoa elämäni hevosista vähän enemmän ja aloittaa siitä, joka tähän mennessä on ollut ehdottomasti tärkein. Lenny oli siis osa elämääni 2008-10, vähän yli 2 vuotta. Tarkoitus olisi ollut, että Lenny olisi ollut osa elämääni niin kauan kuin eläisi, tai niinhän se kyllä olikin, mutta aika loppui vain aivan liian lyhyeen..
Haettiin holsteinruuna Lenny Kravitz (i. Leandro ei. Caletto I) Sammaliston tallilta 31.7.2008, jossa se oli asustellut noin puolisen vuotta Suomeen tulonsa jälkeen. Löysin netin syövereistä Lennyn silloisen myynti-ilmoituksen, säkäkorkeus oli kyllä pienempi, kuin tuo ilmoitus väittää. Muistan, kuinka talutin Lennyn traileriin ja tiesin heti, että se olisi niin minun hevonen kuin vain voi olla; säpäkkä, sopivan kokoinen, täydellisen näköinen ja vaatisi hieman duunia ;) Ajettiin Ruskeasuolle ja Lenny oli kovin rauhallinen vedettävä. Rusalla kävin taluttelemassa Lennyä ja otettiin pakolliset "poni tuli kotiin"-kuvat. Olin jo siinä vaiheessa rakastunut.

Seuraavat viikot ja kuukaudet menivät sitten tutustumiseen ja kärsivällisyyden kasvattamiseen. Lenny osasi testailla ja kokeilla kaikkea kävelevää. Parit kerrat tuli taisteltua kyllä, maasta käsin varsinkin, mutta koskaan en luovuttanut ja aina lopulta "voitin". Useat kerrat minulta kyseltiin, että mites nuori tämä pörheä ori oikein onkaan.. Lenny kun oli 8v ruuna.. Lenny oppi kunnioittamaan minua, mutta valitettavasti oppi olemaan kunnioittamatta aika montaa muuta ihmistä.
Tietysti meillä oli taisteluitamme myös alun jälkeen, sillä Lenny omasi valtavan tahdon ja saattoi ilman sen suurempaa syytä päättää, että juuri tuon puun tuo heiluva lehti on hirveä peto ja eteenpäin ei sitten mentykään. Minun valtavan tahdon takia sitten kyllä mentiin eteenpäin, vaikka musta piirtopää olisikin ollut harvinaisen eri mieltä... Tietysti aika kultaa muistot, mutta en kyllästynyt kertaakaan, aina jatkettiin ja vähitellen minulla olikin sitten kanssani oikein hyvin toimiva hevonen.

Keväällä rupesin miettimään tulevaisuuttani ja päädyin siihen, että lähden ulkomaille opiskelemaan. Alkuvuonna tulikin sitten heppailtua vähän niinkuin "varastoon", kun en tiennyt, olisiko minulla syksyn tullen mahdollista enää talleilla muuta kuin lomilla.

Tietysti 2009 alkuvuonna tuli touhuttua todella paljon Lennyn kanssa senkin takia, kun oli tietysti paljon kivempi olla tallilla, kuin lukea ylppäreihin.. Ylppärit kuitenkin juhlittiin kesällä eli selvästi Lenny oli jollakin tavalla minua auttanut.

Kesällä treenailtiin ja myös selästä käsin alkoi sujumaan oikein hyvin. Päästiin kokeilemaan piaffia ja pääsin taas oikein kunnolla kouluratsastuksen makuun. Olin tyytyväinen ja kauhulla ajattelin syksyä, kun pitäisi jättää Lenny Suomeen.

Kesä meni nopeasti ja syksyllä jouduin sitten jättämään Lennyn. En nähnyt Lennyä pariin kuukauteen, mutta lomilla pääsin taas nauttimaan Lennyn seurasta. Kesän 2010 olin kokonaan Suomessa niin lennyilyt jatkuivat. Kesä oli ihana ja Lennyn kehitys varsinkin aikaisempaan vuoteen nähden oli valtava. 

Kesän lopuksi Lennylle tuli silmätulehdus, jota hoidettiin Viikissä. Lenny joutui olemaan klinikalla pari viikkoa, koska silmää oli siellä helpompi lääkitä kuin kotona. Lääkkeiden takia Lennyn silmä oli kovin valoherkkä ja sillä pidettiin huppua päässä. Kävin lähes joka päivä taluttelemassa Lennyä klinikalla, mutta jouduin lähtemään taas Itävaltaan ennen kuin se pääsi takaisin kotiin. Jokusen päivän Lenny kerkesi olemaan Rusalla ja sitten sille tuli, luultavasti parin viikon lääkinnän takia, ähky. Kiireellä se vietiin takaisin klinikalle ja seuraavaan aamuun saakka sitä hoidettiin. Lopulta oli kuitenkin tehtävä päätös piikin antamisesta, koska mitään fiksua ei ollut enää tehtävänä. Sain heti aamulla tietää tästä ja olen edelleen vihainen, etten ollut enää Suomessa. Enpä olisi voinut mitään tehdä, mutta näin kaukana pystyin tekemään vielä vähemmän. Ikävä on vieläkin valtava, mutta onneksi minulla on valtavasti ihania kuvia ja sitäkin enemmän muistoja, jotka eivät koskaan unohdu.

R.I.P. Lenny Kravitz 9.7.2000-11.10.2010

Edistysaskeleita!

Eilen minun oli todellakin tarkotus mennä liikuttamaan Remington, mutta en yksinkertaisesti jaksanut.. Huono minä.. Onneksi Remi sai kuitenkin olla koko päivän tarhassa aurinkoisessa ilmassa niin tuskin se minua liikuttamaan kaipasi. Tänään kuitenkin sain itseni raahattua sateessa tallille. Hevoset oli juuri otettu sisälle niin piti saada poni ennen liikuttamista kuivaksi. Edelleen hehkutan sitä solariumia, 14 min solariumseisoskelun jälkeen Remi oli kuiva. Lämmitetyillä lihaksilla oli kiva aloittaa liikkuminen ja Remi liikkuikin oikein kivasti heti alusta saakka. Aluksi taas meille aika perusverkaksi tullutta ravia kunnolla eteen, siirtymisiä ja peruutuksia. Paljon voltteja, täyskaartoja ja kiemura-uria, niillä saa Remin irtonaiseksi ja kunnolla keskittymään siihen, mitä ollaan tekemässä. Laukattiin taas kevyessä istunnassa ja annoin Remin venyttää kaulaansa kunnolla eteen alas ja mennä niin kovaa, kuin se maneesissa pääsi. Laukkailun jälkeen annoin Remin hetken kävellä pitkin ohjin.
Heti kun pyysin Remiä kokoomaan niin jopas se kokosikin, on tainnut viime päivien kokoomisharjoituksista olla todellista hyötyä! Nyt saatiin ravia enemmän eteen ja kokoomisaste säilyi temponvaihteluista huolimatta. Olin supertyytyväinen! Ravailtiin kiemurauria ja voltteja ja Remi oli todella tasainen.
Laukannostot käynnistä oli ok ja harjoiteltiin taas volttien avulla laukka/käynti-siirtymistä. Oikeanlaukan siirtymiset oli tosi jees heti alusta saakka, mutta vasempaan suuntaan tuli aluksi pari raviaskelta väliin. Sain koottua laukkaa vielä hiukan enemmän pienentämällä volttia ja sitten käyntiin siirtyminen toimi vasemmallekin.
Lopuksi annoin hiukan ohjaa ja ravattiin rentoa ravia, mentiin paria puomia molemmista suunnista, taas vähän lauantain mahdollista hyppäämistä ajatellen.. En ole vieläkään 100% varma, että hypätäänkö me vai ei, mutta nyt olisi kyllä oikeasti pakko. Tunnen itseni niin luuseriksi, kun jännitän sitä hyppäämistä ihan liikaa.. Pitää vaan se ensimmäinen hyppykerta hoitaa pois alta niin katsotaan vaan, innostun aivan varmasti!

Maisemia tallilta

Mukavaa treenailua

Tänään taas paneroitu poni odotteli iloisena tarhassa.. Oli Remillä ollut taas kovin hauskaa, mutta joutuikin sitten kärsimään putsailusta normaalia kauemmin. Mutaa oli tälläkin kertaa korvista lähtien ihan joka puolella.. Onneksi muta oli kerennyt jo kuivua auringossa, joten ei tarvinnut ruveta pesemään.
Tehtiin alkukäynnit pellolla ja mentiin sitten maneesiin. Remi vaikutti ihan tyytyväiseltä, en ainakaan huomannut, että viikonlopun hiukan rankemman treenin jälkeen olisi ollut millään lailla erilainen. Oli toki eilen saanut rentoilupäivän niin oli mukavan rento tänään.
Sain kuulla valmentajalta ohjien valumisesta sen verran useaan otteeseen, että nyt hätävarana tein ohjiin solmut. En löytänyt meiltä nappulallisia ohjia, mutta sellaiset pitää kyllä ehdottomasti hankkia. Solmut toimivat oikein hyvin ja huomasin, että kaikki toimi paljon paremmin, kun en joudu jatkuvasti lyhentelemään ohjia.
Alkuveryttelyt taas kevyttä ravia nopeassa tempossa, siirtymisiä ja peruutuksia. Peruutukset meni ihan kivasti, Remi vaan menee usein aika rullalle eli täytyy harjoitella, jotta muoto pysyisi samana kuin ennen peruutusta. Tehtiin paljon suunnanmuutoksia, kiemurauria, voltteja.. Laukattiin kevyessä laukassa ja Remi tuntui nauttivan, venytti mukavasti kaulaa eteen alas. Laukassa tehtiin temponmuutoksia ja voltteja ja pääty-ympyröitä viikonlopun mahdollista estevalmennusta ajatellen.
Tehtiin ravissa kokoamisharjoituksia ja olen huomannut, että Remille sopiva tapa saada kokoamisastetta korkeammaksi, on pienten teiden, kuten volttien, täyskaartojen ja kiemuraurien meneminen. Tahti oli tänään kyllä liian hidas, mutta takaosa toimi oikein hyvin ja niska oli nyt kyllä todella kivalla korkeudella. Kun vain saataisiin tuo kokoomisaste toimimaan myös paremmassa tahdissa niin oltaisiin jo aika hurjasti edistytty. Treenailtiin viikonlopun neuvoin laukka/käynti-siirtymisiä ja toimi kyllä todella hyvin. Laukkavolteilla kokoominen onnistui todella helposti ja voltin jälkeen siirtyminen käyntiin meni jo oikein hyvin. Lopuksi ravailtiin rentoa ravia pitkälle eteen alas ja loppukäynneiksi käveltiin pieni lenkki maastossa.
On kyllä mukava, että voi jo nyt keskittyä muuhunkin kuin ainaiseen kunnon kohottamiseen. Nyt Remin kunto alkaa olla sillä tasolla, että ei enää tarvitse miettiä jaksaako se treenata esim juuri laukka/käynti-siirtymisiä ja niinkin rankkaa tehtävää, kuin laukan kokoomista voltilla. Voidaan keskittyä edistymiseen!
Remi hikoili taas aika lailla niin pääsi taas nauttimaan solariumista, se on kyllä mahtava kapistus!

Lopuksi vielä kuva siitä, kuinka se kevät on tosiaan jo saapunut.. Karvakasat ovat kyllä varma kevään merkki ;)

Kouluvalmennus

Nyt on sitten viikonlopun koulukurssi ohi ja onneksi tänään sujui paremmin. Verkkailtiin tänään vähän vähemmän aikaa, ettei Remi olisi ollut jo heti aluksi hikinen. Verkkaillessa Remi oli nopeasti ok, laukka lähti pyörimään kunnolla jo heti alussa.
Valmennus pyöri taas ihan perusasioiden ympärillä, treenailtiin laukasta käyntiin siirtymistä ja tehtiin se niin, että aina ennen siirtymistä tein laukassa voltin ja käyntiin heti sen jälkeen. Laukkavoltit meni super hyvin, pitää ehdottomasti ruveta menemään pienempiä ympyröitä, koska niissä sain Remin todella hyvin koottua. Tämänpäiväiset väistöt oli onnistuneet, tehtiin väistöt keskihalkaisijalta pitkälle sivulle. Parissa ekassa väistössä Remi innostui ehkä hiukan liikaa, mutta viimeiset menivät oikein hyvin.
Sain taas kuulla valuvista ohjistani ja nyt pitää kyllä ehdottomasti tehdä asialle jotakin. Jostain syystä ohjat aina pitenevät vaivihkaa ja varsinkin laukannostoissa olen sitten ongelmissa hölmön tapani kanssa. Pitää hankkia ihan ensimmäiseksi nappulalliset ohjat, jospa niin huomaisin, että missä vaiheessa ohjat rupeavat valumaan.
Olen tämänpäiväiseen valmennukseen oikein tyytyväinen, Remington oli lopuksi oikein tyytyväisen oloinen ja ravaili loppuravit pitkälle eteen alas. Mentiin vielä tekemään pieni lenkki maastoon ja kävin juottamassa Remin lähteellä.
Tänään ei ollut ihan niin lämmin kuin eilen niin piti taas kuivatella Remiä. Onneksi meillä on tallissa solarium, jonne pistinkin Remin seisoskelemaan 15 minuutiksi. Se tekee hyvää lihaksille ja kuivattaa aika nopeasti.
Huomenna Remillä on käyntipäivä, mutta tiistaina olisi taas tarkoitus jatkaa vähän rankempia treenejä. Nyt päästiin oikein hyvin neuvoin taas hiukan eteenpäin ja motivaatio jatkaa treenejä on suuri!

Koulukurssi ja ponikuvausta!

Tänään meillä oli siis koulukurssin ensimmäinen päivä. Kun saavuin tallille, sain hetken pidätellä nauruani, kun tajusin, kuka sitä kurssia pitää.. Eipä ollutkaan uusi valmentaja, jostain syystä minulla meni ilmottautuessa valmentajan nimi ohi ja kappas, olen ollut kyseisen valmentajan tunnilla ennenkin.. No, eipä ole huono valmentaja ollenkaan, päin vastoin. Valmentajan kanssa aluksi naureskeltiin muistellen ensimmäistä tuntia, jonka hän minulle ja Ramisille piti, tasan kaksi vuotta sitten. Olin silloin vasta aloittanut ratsastuksen Itävallassa ja vaikka saksa onkin toinen äidinkieleni, en ollut koskaan "ratsastanut saksaksi". Valmentaja pyysi minua silloin ratsastamaan Schlangenturin, en ihan heti tajunnut, mikä se voisi olla.. Valmentaja sitten selitti ja kysyi, että mikäs se suomeksi on. No, kolmikaarinen kiemuraura, Suomenkielen helpoin ja kaunein sana..
Verkkasin Remingtonia puolisen tuntia ennen meidän vuoroamme, ilma oli niin lämmin, että hiki valui ponilla jo kymmenen minuutin jälkeen.. Aluksi Remi oli taas vasemmalle jäykkä, mutta vertyi suht nopeasti.
Veryttelin maneesissa, mutta mentiin kentälle valmennukseen, pohja oli aamun kovan käytön jäljiltä kovin upottava, josta Remi hiukan hermostui. Mentiin sittenkin takaisin maneesiin. En tajua mikä siinä on, että heti, kun joku katsoo ratsastustani, olen alussa kuin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Jännitän hirveästi ja jännitykseni siirtyy tietysti myös hevoseen. Remington jännittyi, ylläri, ja siitä jännityin vielä enemmän. Mukava oravanpyörä.. Valmentaja tajusi tilanteen, varsinkin kun on jo ennen minut nähnyt hevosen selässä, ja aloiteltiin ihan perus kevyessä ravissa, tarkoituksena mennä eteenpäin. Tasokasta. Noh, eipä jännitykseni montaa minuuttia kauempaa kestänyt ja sitten pystyttiinkin keskittymään hiukan paremmin. Pitäydyttiin ihan basic-asioissa, pääty-ympyrällä harjoitusravia ja laukannostot. Lopuksi parit väistöt molempiin suuntiin ja oli kyllä huonoimmat väistömme koskaan.. Nolotti hiukan, kun olin kertonut ylpeänä, kuinka olen väistöt ihan itse Remille opettanut.. Onneksi kurssi jatkuu huomenna, ehkä saan itseni vähän rauhoittumaan niin saataisiin jotakin aikaiseksikin. Muutakin kuin nolostumisia..

Valmennuksen jälkeen kuivattelin Remingtonia ja jäin rupattelemaan yhden ponitytön kanssa. Olin raahannut kameran mukaan tallille, kun luulin kerkeäväni kuvaamaan muita valmennettavia. Enpä kerennytkään, kun Remin puunaamisessa kesti taas ikuisuus.. Päätinkin sitten lähteä kuvailemaan tytön ponia, 7-v islanninhevostamma Oliviaa. Olli on todella kiva pieni hevonen!

 

Mutaa ja irtojuoksutusta

Pari kuvaa kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.. Remingtonilla oli ainakin ollut kiva päivä. En kyllä ihmettele, lämpöä olikin jo 15 astetta eli ehkä selittää vähän heppojen onnea.. Kun tulin tallille oli tuo muta vielä vähän kosteaa ja olisi kyllä kestänyt ikuisuuden saada se kuivaksi niin päätin sitten pestä koko otuksen. Sai kyllä jonkun aikaa puunata, että tuo mutakerros oli poissa..
Meni päivän suunnitelmat vähän uusiksi, kun eihän märkään selkään satulaa viitsinyt laittaa. Nyt sitten sainkin hyvän tilaisuuden irtojuoksuttaa Remi. Ensin juoksutin hetken kentällä liinassa, jossa pohja oli kyllä vielä vähän upottava. Mentiin sitten maneesiin ja Remi pääsi juoksemaan oikein kunnolla. Remi oli kyllä tosi sivistynyt irtojuoksutettava, vaihtoi suuntaa käskystä, kuten myös siirtymiset hoitui helposti. Ei edes mitään pukkeja.. Enpä ole tollaiseen tottunut, mutta mukavaa, taas yksi helppo puoli Remissä. Juostessa Remi kuivui hiukan, mutta mentiin vielä kävelylle kuivattelemaan enemmän. Kaula kuivui jopa suht nopeasti, mutta muuten jäi kyllä vielä hiukan kosteaksi. Onneksi oli tosiaan lämmin ilma, muuten en olisi todellakaan tiennyt, mitä olisin Remille tehnyt.

Huomenna Remillä on käyntipäivä ja lauantaina yhdeltä olisi sitten koulutreeniä. Kyselin hiukan, että pitääkö meidän osata jotakin tiettyä, mutta kuulemma mennään täysin omien toiveiden mukaan, niinkuin vähän ajattelinkin. Toivottavasti tykkään kurssin pitäjästä, olisi mahdollisuus saada hänet kerran viikossa käymään meidän tallilla ja hänen valmennustensa hinta on hänen omaan ratsastustasoonsa nähden kyllä todella halpa. Peukut vaan pystyyn, että toimisi!