Koulukurssi ja ponikuvausta!

Tänään meillä oli siis koulukurssin ensimmäinen päivä. Kun saavuin tallille, sain hetken pidätellä nauruani, kun tajusin, kuka sitä kurssia pitää.. Eipä ollutkaan uusi valmentaja, jostain syystä minulla meni ilmottautuessa valmentajan nimi ohi ja kappas, olen ollut kyseisen valmentajan tunnilla ennenkin.. No, eipä ole huono valmentaja ollenkaan, päin vastoin. Valmentajan kanssa aluksi naureskeltiin muistellen ensimmäistä tuntia, jonka hän minulle ja Ramisille piti, tasan kaksi vuotta sitten. Olin silloin vasta aloittanut ratsastuksen Itävallassa ja vaikka saksa onkin toinen äidinkieleni, en ollut koskaan "ratsastanut saksaksi". Valmentaja pyysi minua silloin ratsastamaan Schlangenturin, en ihan heti tajunnut, mikä se voisi olla.. Valmentaja sitten selitti ja kysyi, että mikäs se suomeksi on. No, kolmikaarinen kiemuraura, Suomenkielen helpoin ja kaunein sana..
Verkkasin Remingtonia puolisen tuntia ennen meidän vuoroamme, ilma oli niin lämmin, että hiki valui ponilla jo kymmenen minuutin jälkeen.. Aluksi Remi oli taas vasemmalle jäykkä, mutta vertyi suht nopeasti.
Veryttelin maneesissa, mutta mentiin kentälle valmennukseen, pohja oli aamun kovan käytön jäljiltä kovin upottava, josta Remi hiukan hermostui. Mentiin sittenkin takaisin maneesiin. En tajua mikä siinä on, että heti, kun joku katsoo ratsastustani, olen alussa kuin ensimmäistä kertaa hevosen selässä. Jännitän hirveästi ja jännitykseni siirtyy tietysti myös hevoseen. Remington jännittyi, ylläri, ja siitä jännityin vielä enemmän. Mukava oravanpyörä.. Valmentaja tajusi tilanteen, varsinkin kun on jo ennen minut nähnyt hevosen selässä, ja aloiteltiin ihan perus kevyessä ravissa, tarkoituksena mennä eteenpäin. Tasokasta. Noh, eipä jännitykseni montaa minuuttia kauempaa kestänyt ja sitten pystyttiinkin keskittymään hiukan paremmin. Pitäydyttiin ihan basic-asioissa, pääty-ympyrällä harjoitusravia ja laukannostot. Lopuksi parit väistöt molempiin suuntiin ja oli kyllä huonoimmat väistömme koskaan.. Nolotti hiukan, kun olin kertonut ylpeänä, kuinka olen väistöt ihan itse Remille opettanut.. Onneksi kurssi jatkuu huomenna, ehkä saan itseni vähän rauhoittumaan niin saataisiin jotakin aikaiseksikin. Muutakin kuin nolostumisia..

Valmennuksen jälkeen kuivattelin Remingtonia ja jäin rupattelemaan yhden ponitytön kanssa. Olin raahannut kameran mukaan tallille, kun luulin kerkeäväni kuvaamaan muita valmennettavia. Enpä kerennytkään, kun Remin puunaamisessa kesti taas ikuisuus.. Päätinkin sitten lähteä kuvailemaan tytön ponia, 7-v islanninhevostamma Oliviaa. Olli on todella kiva pieni hevonen!