Lennyn&Nellin tarina

Ajattelin kertoa elämäni hevosista vähän enemmän ja aloittaa siitä, joka tähän mennessä on ollut ehdottomasti tärkein. Lenny oli siis osa elämääni 2008-10, vähän yli 2 vuotta. Tarkoitus olisi ollut, että Lenny olisi ollut osa elämääni niin kauan kuin eläisi, tai niinhän se kyllä olikin, mutta aika loppui vain aivan liian lyhyeen..
Haettiin holsteinruuna Lenny Kravitz (i. Leandro ei. Caletto I) Sammaliston tallilta 31.7.2008, jossa se oli asustellut noin puolisen vuotta Suomeen tulonsa jälkeen. Löysin netin syövereistä Lennyn silloisen myynti-ilmoituksen, säkäkorkeus oli kyllä pienempi, kuin tuo ilmoitus väittää. Muistan, kuinka talutin Lennyn traileriin ja tiesin heti, että se olisi niin minun hevonen kuin vain voi olla; säpäkkä, sopivan kokoinen, täydellisen näköinen ja vaatisi hieman duunia ;) Ajettiin Ruskeasuolle ja Lenny oli kovin rauhallinen vedettävä. Rusalla kävin taluttelemassa Lennyä ja otettiin pakolliset "poni tuli kotiin"-kuvat. Olin jo siinä vaiheessa rakastunut.

Seuraavat viikot ja kuukaudet menivät sitten tutustumiseen ja kärsivällisyyden kasvattamiseen. Lenny osasi testailla ja kokeilla kaikkea kävelevää. Parit kerrat tuli taisteltua kyllä, maasta käsin varsinkin, mutta koskaan en luovuttanut ja aina lopulta "voitin". Useat kerrat minulta kyseltiin, että mites nuori tämä pörheä ori oikein onkaan.. Lenny kun oli 8v ruuna.. Lenny oppi kunnioittamaan minua, mutta valitettavasti oppi olemaan kunnioittamatta aika montaa muuta ihmistä.
Tietysti meillä oli taisteluitamme myös alun jälkeen, sillä Lenny omasi valtavan tahdon ja saattoi ilman sen suurempaa syytä päättää, että juuri tuon puun tuo heiluva lehti on hirveä peto ja eteenpäin ei sitten mentykään. Minun valtavan tahdon takia sitten kyllä mentiin eteenpäin, vaikka musta piirtopää olisikin ollut harvinaisen eri mieltä... Tietysti aika kultaa muistot, mutta en kyllästynyt kertaakaan, aina jatkettiin ja vähitellen minulla olikin sitten kanssani oikein hyvin toimiva hevonen.

Keväällä rupesin miettimään tulevaisuuttani ja päädyin siihen, että lähden ulkomaille opiskelemaan. Alkuvuonna tulikin sitten heppailtua vähän niinkuin "varastoon", kun en tiennyt, olisiko minulla syksyn tullen mahdollista enää talleilla muuta kuin lomilla.

Tietysti 2009 alkuvuonna tuli touhuttua todella paljon Lennyn kanssa senkin takia, kun oli tietysti paljon kivempi olla tallilla, kuin lukea ylppäreihin.. Ylppärit kuitenkin juhlittiin kesällä eli selvästi Lenny oli jollakin tavalla minua auttanut.

Kesällä treenailtiin ja myös selästä käsin alkoi sujumaan oikein hyvin. Päästiin kokeilemaan piaffia ja pääsin taas oikein kunnolla kouluratsastuksen makuun. Olin tyytyväinen ja kauhulla ajattelin syksyä, kun pitäisi jättää Lenny Suomeen.

Kesä meni nopeasti ja syksyllä jouduin sitten jättämään Lennyn. En nähnyt Lennyä pariin kuukauteen, mutta lomilla pääsin taas nauttimaan Lennyn seurasta. Kesän 2010 olin kokonaan Suomessa niin lennyilyt jatkuivat. Kesä oli ihana ja Lennyn kehitys varsinkin aikaisempaan vuoteen nähden oli valtava. 

Kesän lopuksi Lennylle tuli silmätulehdus, jota hoidettiin Viikissä. Lenny joutui olemaan klinikalla pari viikkoa, koska silmää oli siellä helpompi lääkitä kuin kotona. Lääkkeiden takia Lennyn silmä oli kovin valoherkkä ja sillä pidettiin huppua päässä. Kävin lähes joka päivä taluttelemassa Lennyä klinikalla, mutta jouduin lähtemään taas Itävaltaan ennen kuin se pääsi takaisin kotiin. Jokusen päivän Lenny kerkesi olemaan Rusalla ja sitten sille tuli, luultavasti parin viikon lääkinnän takia, ähky. Kiireellä se vietiin takaisin klinikalle ja seuraavaan aamuun saakka sitä hoidettiin. Lopulta oli kuitenkin tehtävä päätös piikin antamisesta, koska mitään fiksua ei ollut enää tehtävänä. Sain heti aamulla tietää tästä ja olen edelleen vihainen, etten ollut enää Suomessa. Enpä olisi voinut mitään tehdä, mutta näin kaukana pystyin tekemään vielä vähemmän. Ikävä on vieläkin valtava, mutta onneksi minulla on valtavasti ihania kuvia ja sitäkin enemmän muistoja, jotka eivät koskaan unohdu.

R.I.P. Lenny Kravitz 9.7.2000-11.10.2010