Ratsastelua maailmalla

Olen aina rakastanut matkustelua ja onhan noita maita tullut koluttua jo jokusen verran. Etelä-Amerikassa tai Australiassa ei ole tullut vielä käytyä, mutta muita maankolkkia olen onneksi päässyt näkemään. Hevosia on tietysti pitänyt päästä kokeilemaan ulkomaanreissuillakin ja aika monessa maassa siihen on ollut mahdollisuuskin. Kyproksella, Tunisiassa, Espanjassa, Dominikaanisessa tasavallassa ja Unkarissa olen ainakin ratsastanut, saattaapi olla, että en nyt muista ihan kaikkia paikkoja. Dominikaanisessa tasavallassa kävi vielä semmoinen tuuri, että löysin siellä asuvan saksalaisen naisen, jolla oli siellä hevosia ja hänen kanssaan tuli sitten tehtyä todella ihana ratsastusreissu hänen omistamallaan vuorella ja sen ympäristössä. Kaivelin kuvakansioita ja kyllähän sieltä löytyi jokunen todistekin tästä reissusta.

Gabin hevoset olivat hyväkuntoisia, hyvinkoulutettuja, varmajalkaisia criolloja, jotka asuivat Gabin omalla vuorella. Jokaiselle halukkaalle maastoilijalle löytyisi varmasti hyvä hevonen. Itse en ole tosiaan mikään suuri maastoilufani, vaikka maastot nyt olisivatkin niin upeat, kuin Dominikaanisessa tasavallassa, niin pyysin, josko saisin jonkun hevosen, jossa olisi vähän haastetta. No, kyllähän tosiaan siinä juuri koulutuksen aloittaneessa orissa haastetta olikin, enkä olisi voinut olla tyytyväisempi hevosvalintaan. Gabi tarjosi minulle omaa ratsuaan jos olisin kyllästynyt orin temppuiluihin, mutta minä vain nautin ihanan luonteikkaasta ratsusta. Jokunen tunti kierreltiin käsittämättömässä vuoristossa, vauhdikkaita laukkapätkiä ja joessa kahlausta unohtamatta. Vierailtiin paikallisen perheen luona, jossa ihailin heidän oman hevosensa mielenkiintoista satulaa, joka oli kokonaan valmistettu palmusta, naru vaan vatsan ympäri ja menoksi. Eikä hevosella ollut ainuttakaan hiertymää.. Perheen pojan oma ori oli myöskin aikamoinen näky, poika veteli nuorella orillaan vain naruriimun avulla. Gabin hevosilla oli kyllä Saksasta tuodut satulat ja suitset ja hän syötti hevosilleen lisäravinteita, joten ei hän aivan dominikaanilaisittain hevosiaan pitänyt.
Reissu oli todella hieno ja hevosen selästä pääsi katselemaan paikkoja, joihin ei muuten olisi päässyt. Suosittelen kyllä lämpimästä Gabin maastoreissuja eli kannattaa ehdottomasti ottaa häneen yhteyttä jos joskus Dominikaaniseen tasavaltaan matkustaa.

Unkarissa viime kesänä käytiin myöskin maasoilemassa kaverin tutun hevosilla Harkányssa. Hevoset olivat kuulemma isoissakin kilpailuissa menestyneitä matkaratsuja, mitä se nyt ikinä tarkoittikaan. Itse menin kaksi rundia, koska heillä oli vain 3 hevosta ja meitä oli kolme, jotka halusivat ratsastamaan. Kahden reissun jälkeen oli kyllä kädet niin jumissa, että ei kyllä koskaan ole käsissä tuntunut ratsastuksen takia yhtä paljon. Oli meinaa aika kova menemään tuo tamma ja asentoni siinä menossa oli kyllä todella paljon normaalista poikkeava.. Huh, mutta oli kyllä todella kivaa päästä laukkaamaan niin kovaa, kuin hevosesta pääsi (ja kyllä arabi muuten pääsee..) ja nauttia taas mitä upeimmista maisemista.

Unelmissa olisi vielä ratsastusreissu Portugalissa, saa nyt nähdä milloin semmonen voisi toteutua.. Ihan ensiksi pitää käydä Suomessa, mutta siellä pääsen onneksi taas ratsastamaan Landorilla! On mukavaa taas päästä tekemään vähän niitä vaikeampiakin juttuja ja kyllähän se tekee hyvää ratsastaa välillä muitakin hevosia kuin Remingtonia. Ensi viikolla reissailen Suomeen, joten ei ole onneksi yhtä kaukainen suunnitelma, kuin Portugalin reissu...