Nössöyden huipentuma

Meillä oli tänään ehkä historian lyhyin estevalmennus. Ensimmäiselle esteelle lähestyessä tapahtui jotakin ja yhtäkkiä juostiin kohti Oliveria, juuri ennen, kuin hän kerkesi hyppäämään sivuun, lensin Acasinan selästä kuin leppäkeihäs sopivasti ahterilleni. Tilanne oli ihan järjetön, Oliver nauroi itseään kuoliaaksi ja minä jäin istuskelemaan maahan, kun peräpääni sattui niin samperisti.

Sen jälkeen olin ihan pihalla, enkä saanut itseäni mitenkään rauhoittumaan. Kerran, pari hyppäsin vielä kavaletin ja minimaalisen ristikon, mutta fiilis oli niin karsea, etten uskaltanut hypätä edes pientä pystyä. Acasina vaistosi minun fiilikseni ja rupesi vielä pukittelemaan, joten siihen loppui yrittämiseni.

Pitkän keskustelun jälkeen sain jotenkin Oliverin ylipuhuttua hyppäämään Acasinan selkään, kun en yksinkertaisesti uskaltanut enää edes yrittää. Olemme sopineet, etten saa luovuttaa, mutta tällä kertaa minulla oli niin omituinen fiilis koko hommasta, että jollakin tasolla säälittävyteni auttoi ja Oliver suostui hyppäämään.

Acasina oli aluksi hankala ja pukitteli Oliverinkin kanssa. Onneksi Oliver sai Acasinan kuitenkin keskittymään hommaansa ja loppujenlopuksi touhu alkoi toimimaan.

Minua ärsyttää ihan julmetusti, mutta tänään en kyllä olisi millään saanut itseäni tsempattua.. Nössö, nössö, nössö minä.. No, ainakin Acasina pääsi hyppäämään isompaa, joten edes jotakin hyödyttiin tämänpäiväisestä treenistä.

Oliver ja Acasina.

Ulkoilua

Meidän ulkona liikkuminen jatkui nyt jo viidettä päivää, on kyllä ollut ihanaa, kun olen kerennyt nyt jo näin monta päivää putkeen valoisaan aikaan tallille. Eilen juoksutin Acasinan taas ensin kentällä ja sitten lähdettiin maastoon tarpomaan. Ravattiin pitkät pätkät maastossa ja ravattiin jopa jyrkkää peltoa ylös, sillä nyt kun on lunta kehtaa jopa ratsastaa vieraalla pellolla. Acasina oli innoissaan ja oli kyllä melkoisen ihanaa tarpoa pitkin lumisia mäkiä.

Tänään oli tarkoitus käydä tekemässä ensin pieni maastolenkki ja mennä sitten maneesiin ratsastamaan kunnolla. No, suunnitelmat menivät vähän uusiksi, kun oli niin mahtava ilma, aurinkoinen pikkupakkanen ja yöllä satanutta uutta lunta. Lähdettiin ravaamaan yhtä jyrkkää ylämäkeä, eikä sitten lopetettukaan, ennen kuin oltiin kivuttu jo niin pitkälle, etten ollut siellä saakka koskaan ennen käynyt. Käppäiltiin ja ravailtiin ihania peltoja pitkin ja mentiin vielä metsään rämpimään. Acasina oli ihan mieletön, se meni ihan mistä vain halusin ja mentiin jopa ihan järjettömän rämeikön läpi, niin, että itse pidin silmät kiinni ja suunnilleen makasin kaulalla ja Acasina se vain humpsutteli menemään. Oltiin ihan täysin lumen vuoraamia, mutta eipä sekään haitannut.

Kivuttiin jopa ihan huipulle 616 metriin eli aikamoinen mäkitreeni tuli tehtyä. Huipulla meinattiin eksyä, kun en oikein tajunnut, että mihinhän suuntaan sitä kannattaisi mennä. Loppujenlopuksi jouduttiin kävelemään jonkin matkaa samaa polkua, mitä tultiinkin, kun joka puolella oli niin jyrkkiä mäkiä, ettei todellakaan oltaisi niistä päästy alas.

Itselläni jäätyivät jalat, joten jonkin aikaa tarvoin Acasinan vieressä, jotta sain vähän lämmiteltyä. Oltiin melkoisen kaukana, kun tajusin, että oltiin oltu jo reilu tunti liikenteessä ja aurinko alkoi vähitellen laskemaan. Kiirehdittiin, kunnes onneksi tajusin, mistä päästäisiin vähän lyhyempää kautta kotiin.

Koulutreeni vaihtuikin sitten kahden tunnin maastoiluksi, mutta ei kyllä häiritse yhtään, kun oli niin idyllistä ja maailman kiltein maastoheppa matkassa.

Aika onnellinen fiilis oli kyllä, kun katseli upeita maisemia ihanan hevosen selästä. :)

Pikkuinen maisemavideo :)

Lisää lumitarpomista

Tänään päästiin onneksi vielä vähän tarpomaan lumeen, mutta oli jo taas nollassa, joten sai jo vähän varoa tilsoja. Juoksutin Acasinan aluksi ja se oli taas aikamoinen superenergiapaketti, joten annoin sen taas juosta ihan omaa tahtiaan.

Lopuksi pyysin sitä vielä vähän hölkkäilemään ja nappasin pari videota ja kuvaa ihan vain puhelimella. Välillä tuo iPhonen laatu kyllä yllättää varsin positiivisesti, jopa ihan näin valokuvaajankin!

Menin maneesiin vielä hetkeksi ratsastamaan ja ylitettiin kavalettia laukassa lyhyellä sivulla. Acasina oli kiltisti, joten en siltä vaatinut lisää. Tehtiin lopuksi vielä pieni maastolenkki eli tänään oli kyllä melkoisen monipuolinen liikutus.

 

Sori minun kamala pörinäni.. :D

Lumikuvia!

Aamulla aukaisin verhot ja kappas vain, yön aikana oli satanut aikamoisen paljon lunta! Hurautin sitten heti aamusta jo tallille, jotta saisin napattua muutaman talvikuvan ja pääsisin vielä koskemattomalle kentälle.

Lumisade jatkui, mutta se ei meitä häirinnyt. Päätin juoksuttaa Acasinan kentällä ja tarkoitus oli vielä ratsastaa, mutta päädyin lopulta vain juoksuttamaan. Hölmö hevonen oli lumesta ihan innoissaan ja veti kunnon pukkeja ja pomppuja ja hienoja spurttipätkiä. Sillä oli melkoisen kivaa, joten annoin sen juosta ihan omaa tahtiaan.

Sain kaverin nappaamaan meistä muutaman kuvan ja juoksuttamaan Acasinaa hetken ajan, jotta sain napattua itsekin pari kuvaa.

Vaikka Acasina olikin varsin pörheänä ja superenerginen, kuuntelee se kyllä todella kiltisti. Se hidastaa heti käskystä, vaikka olisikin keskellä spurttipätkää. On se kyllä niin älyttömän kiltti hevonen!

Viime päivinä sillä on ollut melkoisen paljon ylimääräistä energiaa ja olen päässyt oikein kunnon väsyttämishommiin. Laukkaaminen on tullut tässä muutaman päivän sisällä melkoisen tutuksi. Torstaina Acasina oli aluksi aikamoinen pomppupallo, se ei olisi malttanut millään ravata, vaan koko ajan tarjosi laukkaa, joten pistin sen sitten laukkaamaan. Tein pienen kokeilun, että mitenhän kauan Acasina viitsii laukata ja 20 minuutin jälkeen siirsin sen sitten raviin, kun koko touhu alkoi tuntumaan jo vähän hölmöltä. Acasina ei ollut edes hikinen tuon laukkaamisrupeaman jälkeen, eikä se edes puuskuttanut.. No, jatkettiin hommia ja otettiin loppuun vielä kunnon spurttilaukkapätkät, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan, mutta onneksi hyppelyt jäivät ihan vain alkuun.

Perjantaina huomasin, että Acasina oli vähän jumissa, joten onneksi torstain pitkä laukkapätkä tuntui sillä edes jossakin kohtaa. En yleensä koskaan käytä sillä raippaa, mutta otin sen hetkeksi avuksi, kun Acasinaa ei oikein huvittanut liikkua. Koskin raipalla kerran ja Acasina heräsi kuin taikaiskusta ja lähti askeltamaan, kuin mikäkin kouluhevonen. Se oli upea ratsastaa, eikä jumitusta huomannut ensimmäisen pienen laukkapätkän jälkeen enää ollenkaan.

Talvi tuskin jatkuu pitkään, joten yritän huomenna vielä päästä pihalle tarpomaan lumeen. Acasina ainakin tykkää siitä ja on kyllä pakko myöntää, että kyllä tuo lumi kelpaa pariksi päiväksi, mutta sitten saataisiin lähteä jo kevättä kohti... I wish...

<3

Sitten vielä muutama kaverin ottama kuva.

 

Hevospohdintaa

Olen tällä hetkellä onneksi tyytyväinen hevostilanteeseeni, kun minulla on kaksi kehityskelpoista hevosta ratsastettavana, mutta se "oma" hevonen puuttuu. Acasina on ihana hevonen, mutta minulla ei ole siitä sitä fiilistä, että se olisi minulle se sopivin hevonen. Acasina on minulla siis niin sanotusti väliaikaisesti, kunnes se saadaan parempaan kuntoon ja muutamat startit alle ja pistetään sitten myyntiin jos en päätä sitä siinä vaiheessa pitää itse.

Olen pohtinut asiaa ihan alusta saakka ja onneksi minulla on se mahdollisuus, että annan itselleni miettimisaikaa. Tällä hetkellä Acasina on minulla siis edelleen koeajalla tai virallisesti nähtynä ratsutuksessa, sillä kasvattaja maksaa karsinavuokran ja Oliverin ratsastuskerrat. Tälläiseen voisi siis myös tottua, sillä pitkästä aikaa minulla on tilanne, ettei minulla ole mitään kuluja hevosharrastuksestani, vaan saan siitä rahaa.

Mielessäni pyörii koko ajan vaikka mitä ideoita, mutta en uskalla ruveta toteuttamaan mitään suunnitelmia, kun en oikein osaa päättää mitä tahdon. Toisaalta haluaisin nuoren hevosen, mutta toisaalta saattaisi olla mukavaa päästä kisaamaan jonkun varmemman hevosen kanssa. Varma hevonen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että saattaisin tylsistyä arkihommissa. Sen varman hevosen täytyisi siis olla sen verran tasokas, että pääsisin sillä tekemään vaikeampia harjoituksia, mutta niin tasokas hevonen on sitten taas niin arvokas, ettei minun budjettini sellaiseen venyisi. Joku vanhempi opetusmestari voisi olla yksi mahdollisuus, mutta sitten taas toisaalta vanhemmalla hevosella  kasvaa riskit sairastumisista..

Jotenkin olen ajatusteni kanssa ihan solmussa, toisaalta sen oman hevosen löytäminen kiinnostaisi kovasti, mutta toisaalta en ehkä jaksa ottaa sitä vastuuta, mitä se taas tarkoittaisi. Remingtonin sairastelut kuluttivat minut ihan loppuun, enkä jaksaisi enää samanlaista rumbaa.

Surffailen jatkuvasti hevostenmyyntisivustoilla ja tällä hetkellä olisi kyllä vaikka minkälaisia hevosia tarjolla. Varsinkin todella potentiaalisia nuoria olisi myynnissä varsin huokeilla hinnoilla laatuunsa nähden. Olen lähdössä viikon päästä Saksaan vajaaksi viikoksi ja saatan sillä matkalla käydä vähän tutkailemassa tilannetta muutamassa paikassa, mutta en kyllä osaa sanoa, että onko se oikeastaan järkevää. Minun tuurillani rakastuisin johonkin projektihevoseen... Onneksi olen lähdössä autolla, jossa ei ole koukkua, joten mitään kauhean ylinopeita päätöksiä en toivottavasti ole tekemässä..

Hevosen hankinta on tietysti aina riski ja jos sitä riskiä ei ota, ei myöskään saa niitä hyviä puolia. Tällä hetkellä en vain tiedä, että ovatko ne hyvät puolet niin hyviä, että se riski kannattaa ottaa, että kaikki voi myöskin mennä ihan päin mäntyä. Takaraivossa on myöskin ajatus siitä, että muutan luultavasti 1,5 vuoden päästä jonnekin muualle, joten mitähän siinä vaiheessa tekisin, jos en sinne minne nyt ikinä olisinkaan muuttamassa, voisikaan ottaa hevostani mukaan. Ainahan hevosia voi myydä, mutta jos hevosen tässä välissä hankkisin, saisi se kyllä olla sitten moniksi vuosiksi, eikä vain väliaikaistapaus, kun niitä minä löydän kyllä muutenkin, kuin hankkimalla ne itselleni.

Tällä hetkellä tilanteeni on siis kaikki asiat huomioonottaen aivan täydellinen. Paras asia omassa hevosessa on se, ettei kenelläkään ole mitään sanomista esimerkiksi treenin suunnitteluun ja se tilannehan minulla tällä hetkellä on. Saan tehdä Acasinan kanssa juuri sitä mitä tahdon. Kasvattajan puolelta on minuun täysi luottamus ja ongelmatilanteissa (ja lomatilanteissa ;) ) on onneksi kasvattajan hyväksymä apu aina lähellä. Minulla ei ole mitään riskejä, sillä minulla ei ole vastuuta muusta, kuin Acasinan kehityksestä, eikä siitäkään oikeastaan, kun kasvattaja on minut kerta hyväksynyt.

En siksi todellakaan kehtaisi valittaa tästä tilanteesta. Jos uskaltaisin hypätä sillä tasolla, millä Acasinan potentiaalin omaava hevonen ansaitsee, en harkitsisi enää hetkeäkään, että jääkö Acasina minulle vai ei. Valitettavasti vereni vetää koulupuolelle, joten jatketaan nyt sitten näin siihen saakka, kunnes joku Acasinalle sopivampi ratsastaja sen itselleen tahtoo. Minua ei kyllä ollenkaan haittaisi, vaikka Acasina pysyisi minulla tälläisellä sopimuksella vielä seuraavat 1,5 vuotta, mutta se tuskin on kauhean todennäköistä.

Tässä tätä kirjoittaessani tuli ystävältäni soitto, että tulisinko pitämään hänelle tunteja ja kerkeänkö auttamaan keväällä hankittavan nuoren hevosen kanssa, joten täysin hevosetonta minusta tuskin tulee, vaikka Acasina joskus lähteekin. Pitää vain totutella siihen, ettei ehkä aina saa ratsutettavien kanssa noin vapaita käsiä, kuin Acasinan. Onneksi niin kauan, kun en itseäni hevostelulla joudu elättämään, voin valita ne ihmiset, joiden hevosten kanssa tahtoo olla tekemisissä.

Jopas tuli taas pohdittua, mutta tekee kyllä oikeasti hyvää kirjoittaa mietiskelyjä ylös, että saa aivosolmuja vähän selvitettyä. :)

Siitä on nyt tasan vuosi, kun tuotiin Remington takaisin kotiin Münchenistä klinikalta... siis sehän oli...eilen? Aika menee aivan liian nopeasti.. Voih, miten tuota uteliasta katsetta voikaan olla näin ikävä. :(

Onnistuneita hyppyjä

 

Minulta jäi hyppääminen tänään välistä, kun Oliver oli rakentanut minun tasolleni vähän liian vaikean radan. Pistin siis Oliverin hyppäämään, jotta Acasina saisi rutiinia vähän vaikeammistakin tehtävistä.

Acasina kuumui aika paljon ja Oliver sai pidellä sitä aluksi aika paljonkin, mutta vähitellen se onneksi parani. Se ei todellakaan hölmöillyt, vaikka kuumuikin, Oliverin täytyi vaan rauhoitella esteiden välissä, jotta Acasina ei olisi lähtenyt viemään.

Sarjat ovat olleet Acasinalle aika hankalia, mutta tänään se suoriutui niistäkin oikein hyvin. Kunhan hommaan saa rutiinia, niin eiköhän Acasinasta tule oikein hyvä estehevonen. Treeniä se tietysti vaatii, mutta eiköhän helmikuussa voida aloittaa kausi ilman ongelmia. 

Ja loppuun vielä video radasta.

Ahkerat hepat :)

Acasina oli tänään ihan mielettömän hyvä ratsastaa! Eilinen rauhallinen, venyttelevä ratsastus teki sille selvästi hyvää. Tänään jatkoin Sabsin neuvot mielessä samalla tyylillä kuin eilen ja olin oikeastaan heti alusta saakka oikein tyytyväinen. Vasempaan suuntaan sain venytellä vähän enemmän ja varoa, ettei Acasina jäänyt makaamaan kädelle, mutta vertyessään parani kyllä roimasti. Oikea suunta oli letkeä ja hyvä.

Laukattiin paljon ja pitkät pätkät pääty-ympyröillä, jotta pystyin keskittymään hyvin sisäasetukseen ja korjaamaan sisälapaa. Acasina vastaanotti avut hienosti ja lopuksi se tuntui tyytyväiseltä.

Lopuksi annoin sen vielä laukata kunnolla eteen kevyessä laukassa, pitkin ohjin. Oli kyllä ihan todella hyvä fiilis, kun kaikki toimi rauhallisesti, ilman kiirettä ja Acasina oli hyvin yhteistyöhaluinen.

Ratsastin vähän normaalia pidempään, sillä huomenna meillä on estevalmennus, enkä kaipaa Acasinalle yhtään ylimääräistä kuumumisenergiaa. Meidän pitäisi huomenna hypätä rataa, mutta katsotaan tietysti oman uskallukseni mukaan ja millä tuulella Acasina on. Kausi alkaa muutaman viikon päästä, joten eipä se olisi haitaksi, jos Oliver hyppäisi, mutta hänen mielestään tässä on kuulemma vielä rutkasti aikaa valmistautua.. Noooh, ehkä pitää vain luottaa siihen, että hänellä on suunnitelma :D

Ratsastin Jackyn myöskin tänään ja se oli aluksi vähän tuhma, uhitteli karsinanaapurilleen maneesissa, joten se joutui heti alusta saakka kunnolla hommiin. Laukattiin aluksi pitkät pätkät tehden paljon suunnanmuutoksia. Olemme tehneet jonkin verran pohkeenväistöjä, jotka Jacky hallitsee jo yleensä varsin hyvin, tänään ajattelin kuitenkin kokeilla vähän jotakin uutta ja mentiin avotaivutuksia keskihalkaisijalta.

Jacky on niin tottunut humputtelemaan menemään kaula kaarella, eikä se ole oikeastaan millään tavalla notkea, sillä siltä ei ole oikein koskaan vaadittu sitä. Yritän saada sen kaulaa, lapoja ja niskaa auki, jotta sen kanssa voisi keskittyä rehelliseen kokoamiseen. Jackyllä ei ole koskaan ratsastettu avotaivutuksia ja sen niskan ja lapojen jäykkyys huomioonottaen se suoriutui niistä oikein hyvin! Aluksi se oli vähän ihmeissään, joten jouduin taivuttamaan sen kaulaa liikaa, mutta vähitellen sain korjattua asennon paremmaksi ja sain Jackyn taipumaan koko kropastaan, eikä vain tekemään pohkeenväistöä yliasetetulla kaulalla.

Kun oltiin tehty avotaivutuksia molempiin suuntiin, huomasin Jackyn liikkumisessa melkoisen eron, sen niska oli vapaampi ja se oli muutenkin edestä paljon parempi. Jacky on siitä hankala, kun sen lyhyen rungon ja rullakaulan hahmottaminen on välillä aika vaikeaa. Se on niihin hevosiin nähden, joita olen viime vuosina ratsastanut, todella kompakti, joten joudun usein tarkkailemaan menoamme peilistä. Fiilis, joka minulla on selässä, voi todellisuudessa näyttää aikamoisen erilaiselta.

Kokeilin lopuksi vielä ratsastaa muutamat ravilisäykset diagonaalilla ja kappas vain, Jackyn etusista lähti jo pienen lapojenaukaisun jälkeen melkoisen paljon parempaa liikettä. Jackyn kanssa keskitytään siis tästä lähtien vieläkin enemmän siihen, että saan sen etuosaa enemmän auki. Kunhan vain saisin neiti omistajankin vähän huomioimaan, mitä Jackyn kanssa kannattaisi tehdä, voisi edistystä tapahtua vähän nopeammalla aikataululla.. Eipä meillä kyllä kiire minnekään ole... :)

Tuhmuusviikon onnellinen loppu

Acasina on ollut keskiviikosta lähtien vähän tuhma, mutta onneksi pahin kiukuttelu on jo takanapäin. Torstaina ratsastin kentällä ja se oli varsinkin aluksi vähän hankala ja pukitteli ja pomppi. Ratsastin Acasinaa kentällä samaan aikaan, kun Oliver yhtä nuorta ratsutettavaansa ja meidän molempien fiksut ratsut pelästyivät samaan aikaan jotakin ja vetivät vielä toisistaan kierroksia. Acasina teki nopean loikan ja minä lensin jaloilleni alas selästä. Oltiin Acasinan kanssa molemmat aika hölmistyneitä, että miten ihmeessä minä noin vaan lensin alas. Hyppäsin heti takaisin selkään ja onneksi päivän hölmöilyt jäivät siihen, muutamaa pientä pukkia lukuunottamatta.

Torstaina tehtiin vielä maastolenkki ratsastuksen jälkeen ja huhkittiin ylämäkiä oikein urakalla.

Energiaa Acasinalla riittää, mutta nyt se ei onneksi enää hikoile, joten hommia voi tosiaan tehdä. Eilen taas aluksi sain vähän komentaa Acasinaa, mutta pitkien laukkapätkien ansiosta se rentoutui ja oli lopuksi ihan todella hyvä! Laukattiin paljon ympyröitä, mutta muuten annoin sen ihan vain laukata ja purkaa energiaansa. Huomaa selvästi, että Acasinan kunto on kasvanut roimasti ja nyt tuo klippaaminen vielä tehostaa vaikutelmaa kovakuntoisesta hevosesta.

Tänään meillä oli Sabsin kouluvalmennus ja Acasina oli taas oma mukava itsensä. Ei ainuttakaan pomppua, vaan täysi keskittyminen minuun ihan koko ajan. Lämmittely tehtiin ihan vain pitkin ohjin ravaten ja laukaten, jotta sain Acasinan heti alusta saakka kunnolla eteen.

Sabsi neuvoi tänään oikeasti ihan todella tehokkaasti ja saatiin Acasina myötäämään varsin hyvin. Tämän viikon kiukuttelut olivat historiaa, sillä Acasina oli kevyt ja teki mielellään töitä.

Mentiin koko aika pääty-ympyröillä ja ensin aloitettiin siitä, että pidin sisäohjan tuntumalla ja ulko-ohjalla hiukan asetin ja heti sen perään myötäys. Vähitellen, kun Acasina tottui tuntumaan, tein puolipidätteitä molemmilla ohjilla. Siinä vaiheessa, kun Acasina rupesi hyväksymään puolipidätteet ravissa, kokeiltiin samaa laukassa. Homma toimi aika hyvin laukassakin, mutta minulla oli vähän vaikeuksia pohkeiden paikoillaan pitämisen kanssa ja heppa välillä vähän hämmentyi, mutta pysyi kuitenkin koko ajan kilttinä.

Laukassa tein sisällepäin asetuksia, niin, että otin myös ulkokäden hiukan yli sään, sisäpuolelle. Tällä tavalla korjattiin sisälapaa ja oli Acasinan mielestä aikamoisen hyvä harjoitus, sillä se rupesi myötäämään todella hyvin ja tajusi homman jujun nopeasti.

Samaa kokeiltiin myöskin ravissa. Acasina helposti nopeuttaa tahtiaan ravissa, joten välillä jouduin tekemään puolipidätteitä, jotta pysyttiin rauhallisemmassa tahdissa ja pystyttiin keskittymään myötäämiseen.

Saatiin Acasinan kanssa paljon kehuja Sabsilta siitä, kuinka rauhallisesti tänään pystyimme tekemään hommia. Acasinan ravia Sabsi kehui taas kerran ja sitä, kuinka tahdikasta sen meno ylipäätänsä on.
Fiilis oli valmennuksen jälkeen oikein hyvä ja voin nyt unohtaa tämän viikon sekoilut, kun viikko kuitenkin loppui hyvissä merkeissä!

Valmennuksen jälkeen vuorossa oli vielä Jacky, joka oli tiistaista saakka ollut omistajansa "liikutuksessa". Viime viikonloppuna hän sai minulta vähän palautetta siitä, että ei se ihan niin toimi, että minä treenaan hänen hevostaan ja yritän tehdä siitä paremman, eikä hän tee mitään muuta, kuin humputtelee menemään ilman päämäärää. Hän sitten sai itsensä edes pariksi päiväksi motivoitumaan ja liikutti edes muutaman päivän peräkkäin, mutta yllättäen Jacky oli nyt sitten taas seissyt kaksi päivää putkeen. Mielellänihän minä Jackya ratsastan, mutta turhaudun, kun joudun niin usein aloittamaan alusta.

Jacky oli alussa vähän hankala, kun ei ollut pariin päivään liikkunut. Menin kentälle ratsastamaan, kun en viitsinyt häiritä valmennusta maneesissa. Onneksi meillä on hyvä valaistus kentällä, joten pimeälläkin voi aivan hyvin ratsastaa ulkona, ilmakin oli mukavan lämmin.

Laukattiin heti aluksi paljon, jotta sain Jackyn vähän purkamaan ylimääräistä energiaansa ja vähän aukaisemaan paikkojaan. Jacky oli kusettanut Sophiaa torstaina ja tuijotellut oikein kunnolla, se yritti minuakin vähän kokeilla, mutta onneksi se tajusi, ettei minun kanssa saa hölmöillä, kun muuten joutuu kunnolla juoksemaan. Onneksi kerran komentaminen riitti, eikä Jacky sen jälkeen enää kehdannut hölmöillä.

Ratsastin ravissa paljon kiemuroita, sillä Jacky oli aika jumissa. Paras tapa saada se rentoutumaan on, kun vaihtelee koko ajan suuntaa pienillä kiemuroilla. Lopuksi se oli jo oikein hyvä ja pyysin siltä vielä muutaman ravilisäykset diagonaalilla, ne onnistuvat nykyään jo aivan älyttömän hyvin!

Kurinpalautusta ja pomppuja

Päiväni olisi voinut alkaa tänään vähän paremmissakin merkeissä, mutta mitäpä sille voi, kun on vanhemmilta periytynyt huono pää, joka välillä kokeilee voisiko migreeni räjäyttää aivot kokonaan pihalle.. Onneksi pääsin akuuttina potilaana heti tippaan kiinni, niin pääsin pois sairaalasta parin tunnin päästä. Kotiin päästessäni halusin vain äkkiä ulos raittiiseen ilmaan ja lähdin tallille. Vasta illalla tajusin, etten olisi saanut ajaa autoa, mutta eipä onneksi olo ollut enää ollenkaan heikko.

Acasina oli ollut aamulla oikein kunnon idiootti ja oli hyppinyt karsinassa pystyyn varmaan 10 kertaa, kun oli ollut niin malttamattomana lähdössä pihalle.

Ajattelin, että voinhan minä mennä vähän käyntiä kävelemään maneesiin, enempää en olisi edes kokeillut. Acasina oli kuitenkin jo harjatessa ihan kamala. Selkään päästessäni homma lähti ihan käsistä, Acasina oli aivan kammottava jo ihan käynnissä. Hain Oliverin apuun, kun en viitsinyt itseäni rasittaa ja hän hyppäsi selkään. Acasina oli ihan mielipuolinen, hyppäsi muutaman kerran pystyyn ja pukitteli, eikä meinannut mennä millään eteenpäin. Se taisi olla vähän loukkaantunut eilisestä parturointisessiosta...

Oliver hyppäsi alas selästä ja juoksutti Acasinan ja pisti siihen kunnolla vauhtia. Hän juoksutti sitä kavalettien yli ja siinä vaiheessa, kun se vähän myötäsi, hyppäsi Oliver taas selkään. Hän otti avukseen gramaanit, sillä ei häntäkään pystyynhyppivä hevonen paljoa kiinnostanut.

Oliver hyppäsi vielä muutaman kerran selästä käsin kavaletit ja Acasina oli oikein kiltisti ja hallinnassa, eikä yrittänyt enää ollenkaan kiukutella. Kävelin itse vielä loppukäynnit ja kappas vain, yhtäkkiä Acasina vaikutti oikein tyytyväiseltä..

Päädyttiin siihen, että jos kerta Acasina jaksaa kiukutella ja aamuisin riehua, niin se jaksaa myös tehdä kunnolla hommia. Tästälähtien nostamme siis sen treenin rankkuutta ja se tulee joutumaan kunnolla hommiin. Kääntyihän se nyt kuitenkin kuusivuotiaaksi, joten vaikka se onkin myöhemmin aloittanut ratsunuransa, alkaa se jo vähitellen olla aikuinen hevonen.

Huomenna oloni tulee toivottavasti olemaan vähän pirteämpi niin pääsen kokeilemaan, josko Oliverin kurinpalautus oli jo tarpeeksi. Ei noiden tammojen kanssa saisi kyllä ikinä tehdä mitään niiden tahtoa vastaan...

Loppuun pieni video muutamasta hypystä ja näkyyhän siellä oikein onnistunut vaihtokin!

Karvanlähtöpäivä

Juuri eilen kirjoitin, että eipä ole eläinlääkärillä ollut meillepäin asiaa ja kappas vain, tänään hän sitten "vihdoin" hurautti pihaan! Ei onneksi meidän takiamme, mutta saatiin nyt sitten vihdoin se rauhoituspiikki, jotta saatiin Acasina klippauksen ajaksi untenmaille.

Lääkäri sanoi piikkiä antaessaan, että taitaa olla ihan hyvä idea, kun kerta jo piikkiä laittaessa heppa kutisi.. Acasina nukahti heti ja rupesin hirveällä kiireellä hommiin. No, eipä sitä kiireellä voinutkaan tehdä, kun Acasinalla oli jo niin julmetun paksu karva, että joissakin kohdissa piti ensin ohentaa karvaa myötäkarvaan ja sitten pystyi vasta ajamaan vastakarvaan.

Aika pian huomasin, että Acasinaa rupesi kutittamaan ja yritin pitää kiirettä. Jossakin vaiheessa se alkoi olemaan jo niin hereillä, etten saanut enää koskeakaan siihen koneella. Heppa oli upeasti melkein valmiiksi klipattu, mutta ei kuitenkaan niin valmiiksi, että sen olisi voinut jättää siihen vaiheeseen.

Hain Oliverin avuksi ja saatiin Acasina klipattua loppuun huulipuristimen avulla, mutta olipa se silti aikamoinen homma. Acasina kärsi kyllä melkoisesti rauhoituksen vaikutuksen loputtua eli tästälähtien tiedetään, ettei yksi rauhoituspiikki riitä.

Tänään Acasina sai klippauksen jälkeen olla ihan rauhassa ja huomenna sitten jatketaan taas treenejä. Jos vain saadaan huomenna Oliverin kanssa aikataulut sopimaan, niin tarkoitus olisi ottaa muutama hyppy.

Eilen Acasinalla oli selvästi lihakset kipeänä sunnuntain maastoilusta. Meidän tallinmäen kun kerran kävelee alas ja kerran ylös niin on ihan varma, että hevonen saa kunnon selkätreenin. Ratsastin sen eilen sitten ihan vain kevyesti, laukattiin rennosti aika paljon ja annoin ravata pitkin ohjin pitkät pätkät. Eilen se hikoili jo tuosta vähästä ihan järjettömästi. Huomenna päästään onneksi nauttimaan hikoilemattomasta menosta ja voisin kuvitella, että energiaa tulee löytymään aikamoisen paljon.

Melkoinen kasa...

Ajankulutusta

Teki mieli pitkästä aikaa tehdä joku tämmöinen postaus ja vaikka kukaan ei olekaan minua haastanut, niin tulipahan nyt vastailtua.

Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla.

K E R R O   H E V O S E S T A S I :   R O T U ,   T A S O   J A   H I E M A N   L U O N N E T T A .

Acasina RA on bayerilainen puoliverinen, sen isä on holsteiner Acasino B eli Tobias Bachlin GP-tason esteori. Acasino B oli yksi kuudesta hevosesta, jotka selvisivät Bachlin oriaseman tallipalosta viime syksynä.

Acasina tuli Oliverille ratsutettavaksi ja myyntiin pystyynhyppivänä ongelmahevosena suoraan kasvattajalta, mutta Oliverin ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen se ei ole hypännyt pystyyn kuin vain yhden ainoan kerran. Kasvattajan luona sille on siis luultavasti tehty liikaa painetta, jota se ei herkkänä hevosena kestä.

Ratsastaessa se on aika haastava, sillä sen rakenne ei ole ainakaan tällä hetkellä mitenkään erityisen sopiva kouluratsulle. Se on kasvanut viime kuukausina jatkuvasti, joten eipä siltä oikein voi edes vielä vaatia täydellistä muotoa. Sen takaosa on aina todella aktiivinen, sen takajalkojen toiminnasta ei voi sanoa mitään negatiivista. Sen ehdottomasti paras askellaji on laukka.
Acasina on eteenpäinpyrkivä ja aika vauhdikas hevonen, hypätessä jopa vähän kuuma, mutta se ei lähde käsistä. Se pukittelee aina välillä, mutta sen pukit ovat vain pieniä hypähdyksiä.

Acasina on varsin herkkä muutenkin, kuin ratsastaessa. Alussa sen takajalkoihin ei saanut koskea ollenkaan ja takajalkojen pesemisen sai myöskin unohtaa, nyt molemmat hoituvat jo lähes ilman ongelmia. Harjaamisesta se ei oikein välitä ja liikuskelee aika paljon edestakaisin, kun joutuu odottelemaan. Aika malttamaton se on muutenkin, esimerkiksi aamulla ulospääsyä odotellessa se saattaa riehaantua kovastikin.

Yleisesti Acasina on ihan todella kiltti ja miellyttävä, se on kyllä utelias ja kuuntelee ja katselee kaikkea, mutta se harvoin pelästyy ja silloinkin ottaa vain puolikkaan askeleen sivulle. Maneesissa se saattaa kytätä ovipäädyssä, mutta menee ohi, kunhan komentaa. Kentällä se ei kyttää, eikä maastossakaan olla vielä törmätty mihinkään, mistä se ei ohi tai yli menisi.

Acasina on startannut Oliverin kanssa loppukesästä muutaman luokan tasolla A (estekorkeus 95-105cm), joista se sijoittui yli puolessa. Kotona Oliver on hypännyt sillä 120-135 rataa ja yksittäisenä 145-150cm.

H E V O S E T   V A I   P O N I T ?   M I K S I ?

Ehdottomasti hevoset. Olin vain vähän aikaa poniratsastaja, enkä silloinkaan ratsastanut pikkuponeilla,
olinhan jo 12v, kun aloitin ratsastuksen ja silloin jo tässä valtavassa pituudessani (165cm...).
Rakastan isoja hevosia, mitä isompi hevonen, sitä parempi.

En kuitenkaan sano ei, jos joku pyytää minua ratsastamaan ponillaan, mutta esimerkiksi pitkäaikaisempaan ratsutukseen en ole suostunut, vaikka muutaman kerran onkin kyselty. En ole kuitenkaan ihan kevyimmästä päästä niin en voisi kuvitella olevani sopiva ponille, vaikka en erityisen pitkä olekaan.

Jos minulla joskus olisi mahdollisuus pitää hevosia omassa pihassa, voisin kuvitella ottavani jonkun ihanan shettisorin, mutta tuskinpa tulee sellaista mahdollisuutta olemaan.

E N S I M M Ä I N E N   H E V O N E N   /   P O N I ,   J O L L A   R A T S A S T I T   I T S E N Ä I S E S T I   E N E M M Ä N ?

Riverboy. Hevonen, joka opetti minulle valtavasti. Luonteeltaan toivoton hölmö, mutta aivan ihana hevonen. Ratsastaessa kiltti, mutta maastakäsin aikamoinen pommi. Sen kanssa opin kärsivällisyyttä ja tajusin, miten hyvin tulenkaan vaikeampien hevosten kanssa toimeen. 

Ribbe oli kansallisen tason estehevonen, joka kuitenkin osasi koulupuolella loputtomasti.

Samoihin aikoihin Ribberssin kanssa hoidin ja ratsastin myöskin Iso Griffoa. GP-tasolta juuri eläkkeelle jäänyt hevonen oli parasta, mitä minulle on koskaan käynyt ja ikävöin niitä aikoja jatkuvasti.

Griffo oli minulle sopivin hevonen, jonka selässä olen koskaan istunut. Sovittiin hyvin yhteen, Griffo oli hankala, mutta pomminvarma. Rusalla sain kyllä aikamoisia katseita, kun lönköteltiin ilman satulaa pitkin Keskuspuiston polkuja ja metiköitä.

Unelmahevoseni on juuri samanlainen, kuin Griffo. Iso, musta, neljä sukkaa, vaativa, mutta ei hullu ja loputtomat taidot omaava. 

K U M P I   P A R E M P I ,   K E N G Ä T Ö N   V A I   K E N G Ä L L I N E N ?   H E V O S E S I   K E N K I E N   K O K O ?   ( J O S   S E   O N   K E N G Ä S S Ä )

Tämä on vähän hankala kysymys, kun en ole oikein kumpaakaan mieltä. Remington oli kengättä ja sen kaviot kestivät kovankin treenin kulumatta liikaa. Kengittäjä aina sanoi, että älä missään tapauksessa laita sitä kenkään, kun sillä kerta on niin hyvät kaviot. 

Dessie oli alussa kengättä, mutta kaviot kuluivat, joten sille laitettiin kengät.

Acasinalle laitettiin kengät etusiin syksyllä ja viime viikolla myöskin takasiin, kun niiden muotoa täytyy vähän ohjata parempaan suuntaan. Sillä on kakkosen kengät.

Mielipiteeni siis riippuu paljon hevosesta. Jos hevosen kaviot ovat hyvälaatuiset ja nopeakasvuiset, saa se olla kengättä. Jos kaviot kuluvat, laitetaan kengät. 

Meillä on tallissa muutama kokonaan kengätön, kunnon treenissä oleva hevonen, eikä heillä ole minkäänlaisia ongelmia. Aika yleistä on myös pitää kengät vain etusissa ja mielestäni sekin on ihan hyvä ratkaisu.

K L I P P A U S :   P U O L E S T A   V A I   V A S T A A N ?

Riippuu myöskin hevosesta. Treenissä oleva hikoileva hevonen kannattaa klipata, sillä ensinnäkin paljo hikoileminen ei ole terveellistä, eikä arkea ole pakko vaikeuttaa, jos on helpompiakin vaihtoehtoja. Kisoissa talvikarvainen hevonen on ruma ja kylmässä säässä saa ikuisuuden kuivatella, joten kilpahevosilta ainakin kuuluu klipata karvat pois.

Jackyn klippasin, koska se hikoili jo ihan pienestä rasituksesta. Jätin siltä kuitenkin pään ja jalat klippaamatta, sillä se asuu paddock-karsinassa, eikä sillä kisata lähiaikoina. 

Acasina on edelleen klippaamatta, kun se tarvitsee klippausta varten rauhoituksen. Seuraavan kerran, kun eläinlääkärimme tulee käymään, hoidetaan asia pois päiväjärjestyksestä, mutta (onneksi) hänellä ei ole lähiaikoina ollut meillepäin asiaa. Hän asuu kaukana, joten pelkän rauhoituksen takia on turha tulla käymään. Ennen seuraavia kisoja viimeistään on pakko klipata, sillä lämpimään maneesiin Acasina on aivan turha viedä. Oliver ei edes suostuisi jo ihan pelkkien ulkonäkösyidenkään takia karvakasalla starttaamaan. 

T A R H A A V A T K O   H E V O S E S I   Y K S I N   V A I   L A U M A S S A ?   M I K S I ?

Remington oli isossa laumassa, sillä se oli ehdoton laumahevonen. Se oli aika dominantti ja leikki varsinkin muutaman ruunakaverin kanssa todella paljon. Pomo se ei ollut, mutta ei myöskään antanut muiden pomotella liikaa.

Dessie oli paddock-karsinassa ja olisin sen mielelläni tarhannut kavereiden kanssa, mutta kukaan ei halunnut sitä hevosensa kanssa samaan tarhaan. Ihmiset eivät olisi uskaltaneet hakea hevostaan tarhasta, jos Dessie olisi ollut siellä.. Siksi Dessie oli laitumella yksin.

Acasina tarhaa yksin, sillä se riehuu tarhassa, kuin mielenvikainen. Varsinkin aamuisin se juoksee, pukittelee ja hyörii ympäriinsä, mutta rauhoittuu onneksi, kun on saanut ylimääräiset energiansa purettua. Se tarhaa kuitenkin lauman vieressä, joten se on onneksi edes kosketusetäisyydellä muihin hevosiin.

Suhtautuminen tarhaamiseen on siis taas kerran hevoskohtaista. Jos hevonen on helppo laumaeläjä, eikä tuhoa itseään tai muita, saa se olla kavereiden kanssa. Jos hevonen taas on yksineläjä tai hirveä riekkuja, saa se olla yksikseen.

R A T K A I S E E K O   H E V O S E S S A   E N E M M Ä N   S E N   L U O N N E   V A I K O   U L K O N Ä K Ö   ( K U T E N   V Ä R I ) ?

Luonne on tärkeä, mutta niin on ulkonäkökin. Suoritushevosella tärkeintä on se, että rakenne ja luonne toimivat, mutta jos ratsastaja tulee toimeen vaikean luonteen kanssa, niin siinä sitten rakenne on tärkeämpi.
Estehevosen ulkonäöllä ei ole väliä, kunhan hevonen vain hyppää hyvin, kouluhevosen kannattaa olla edustava.

Jos joskus pääsee isolla budjetilla ostamaan hevosen, niin siinä vaiheessa ulkonäkö tulee ehdottomasti yhdeksi tärkeäksi vaatimukseksi, mutta ei väri, vaan rakenne. Jos pohtisin kahden hevosen välillä ja toinen olisi vaikka ruunikko ja toinen musta, niin se musta saisi muutaman plussan lisää.

Pidän kuitenkin oikeastaan kaikista väreistä. Lemppari on tietysti se musta valkoisin merkein, mutta kyllä kimo ja rautiaskin on hieno. Kirjavaa en ehkä kouluhevoseksi hankkisi. Vähiten tykkään tummanruunikoista, mutta mikäs se minulla nyt tallissa seisookaan... Ei värillä ole väliä loppupeleissä.

Silloin, kun minulla oli Remington ja Dessie samaan aikaan, sanoin usein, että Dessie Remingtonin luonteella olisi ollut täydellinen hevonen..

M I L L A I N E N   O N   H Y V Ä   H E V O S B L O G I ?

Kiinnostava sisältö, mutta tykkään kyllä lukea ihan vain treenipäiväkirjojakin. Laadukkaat kuvat ovat aina plussaa, mutta omasta kokemuksesta tiedän miten hankalaa kuvia on saada. Itse valokuvaajana en oikein osaa pyydellä ihmisiä kuvaamaan, vaikka kamerani aina mukana kulkeekin.

P A H I N   T I P P U M I S E S I ?

Olin ratsastanut jo vuosia, kun tipuin ensimmäisen kerran, olin aikamoinen takiainen.

Vielä ratasstuskouluaikoina kun sitten "vihdoin" tipuin, oli se heti vähän pahempi tippuminen. Tipuin silloin heti esteen jälkeen kurvissa ja jäin kiinni jalustimeen. Roikuin jonkin aikaa mukana, kunnes hevonen potkaisi minut irti. Nousin shokissa vielä uudestaan selkään ja hyppäsinkin vielä jotakin, vasta ratsastuksen jälkeen tajusin, että kylläpäs muuten sattuu.
Siihen nähden mitä olisi voinut tapahtua, selvisin aika vähällä. Selässä oli upea hevosenkengän muotoinen mustelma, toisesta polvesta ja nilkasta revähtivät nivelsiteet ja kaulasta jänne revähti myöskin. Lääkäri pelästytti aikalailla, ku kertoi, mitä olisi tapahtunut, jos kaulani jänni olisi revennyt loputkin millit.

Muuten olen onneksi selvinnyt vähällä.


K U I N K A   M O N T A   L O I M E A   H E V O S E S I   O M I S T A A ?

Acasinalla on neljä loimea. Equilinen tummansininen sadeloimi, Dessien vanha Felix Bühlerin sinipunainen fleecevuorinen, lainassa Oliverilta Eskadronin fleeceloimi ja Horzen villainen tummansininen ratsastusloimi.

K U I N K A   U S E I N   H E V O S E S I   L I I K K U U ?

Acasina liikkuu lähes joka päivä, mutta yleensä yhden päivän viikossa se vain tarhailee.
Yritän pitää liikunnan mahdollisimman monipuolisena, enkä väännä samoja asioita peräkkäisinä päivinä, näin Acasina on pysynyt varsin tyytyväisenä.

O L E T K O   V A R O V A I N E N   V A I   " U H K A R O H K E A "   R A T S A S T A J A ?

Kouluratsastajana "uhkarohkea" eli hyppään minkä tahansa hevosen selkään, oikeastaan missä tilanteessa vain. 
Jos on hyppäämisestä kyse niin olen aivan liian varovainen ja pelokas.

Lisää kuvia tiistailta

Viime päivinä on jotenkin kaikki toiminut  hyvin ja hepat ovat toimineet mitä loistavimmin. Acasina pääsi eilen taas pitkästä aikaa selästä käsin hommiin ja pääsin nyt vihdoin kokeilemaan sitä uutta kuolainta! Acasina oli suusta paljon parempi ja oli suu vaahdossa jo melkein heti alusta saakka. Eli oli kyllä kannattava investointi!

Acasinan kanssa aloitettiin eilen laukanvaihtojen treenaaminen ja sehän meni ja oppi sen todella nopeasti. Jonkin verran Oliver on sillä vaihtanut, mutta aika estehevosmainen vaihto sillä on, mutta eipä se kyllä yllätäkään, kun se on estehevonen ja oppinut vaihdon esteradalla. Ihan hyviä vaihtoja tulee kyllä jo suhteellisen usein, mutta yritän saada hiottua sen vaihdosta vähän huomaamattomamman.

Tänään käytiin tekemässä ihana pitkä maastolenkki islannishevoskaverin kanssa! Acasina oli ihan onnessaan, kun pääsi laukkaamaan pitkiä matkoja. Muutaman kerran sitä sai pidellä oikein kunnolla ja se vähän kuumeni. Teki mieli päästää se juoksemaan ihan täysiä, mutta en ole ihan varma, että saanko sen hiljentämään, joten kokeilu jäi nyt sitten tekemättä.

Käytiin purossa kahlaamassa, issikka leikki vedellä innoissaan ja Acasina katseli kateellisena vierestä. Muutaman kerran se uskaltautui veteen, mutta taisi se olla vähän inhottavaa, kun sieltä piti äkkiä pinkaista pois. Issikan kuopiessa vettä, kuopi Acasina hiekkaa ja molemmilla näytti olevan oikein hauskaa.

On kyllä aikamoisen ihmeellistä, että tällä tavalla tammikuussa voi maastoilla ihan täysiä ja viedä hevosetkin kahlaamaan.. Hyväähän se tekee ainakin hepoille, mutta itse kyllä vähän ihmettelen, että jääkö talvi tänä vuonna kokonaan pois. En kaipaa talvea, mutta olisihan se kiva päästä edes kerran kunnolla rämpimään heppojen kanssa lumeen ja ottamaan talvikuvia..

Jackyn olen liikuttanut tällä viikolla jo laittoman monta kertaa ja se tuntuu nyt myös todella hyvältä. Nyt saadaan jo molempiin suuntiin tehtyä laukassa pieniä voltteja ilman, että joudun vääntämään ja puskemaan. Olen ruvennut treenaamaan sen kanssa laukannostoja pysähdyksestä, mitä se ei ole osannut. Tuntuu vähän hassulta, ettei estehevoselle olla koskaan opetettu pysähdyksestä laukannostoa, mutta on sitten jo vihdoin aika oppia. Muutaman päivän ollaan nyt treenailtu ja joka päivä nostot paranevat. Aika usein nosto tulee vielä pukin kautta, mutta tänään ainoastaan yhden kerran ja muuten tuli puhtaat nostot.