Karvanlähtöpäivä

Juuri eilen kirjoitin, että eipä ole eläinlääkärillä ollut meillepäin asiaa ja kappas vain, tänään hän sitten "vihdoin" hurautti pihaan! Ei onneksi meidän takiamme, mutta saatiin nyt sitten vihdoin se rauhoituspiikki, jotta saatiin Acasina klippauksen ajaksi untenmaille.

Lääkäri sanoi piikkiä antaessaan, että taitaa olla ihan hyvä idea, kun kerta jo piikkiä laittaessa heppa kutisi.. Acasina nukahti heti ja rupesin hirveällä kiireellä hommiin. No, eipä sitä kiireellä voinutkaan tehdä, kun Acasinalla oli jo niin julmetun paksu karva, että joissakin kohdissa piti ensin ohentaa karvaa myötäkarvaan ja sitten pystyi vasta ajamaan vastakarvaan.

Aika pian huomasin, että Acasinaa rupesi kutittamaan ja yritin pitää kiirettä. Jossakin vaiheessa se alkoi olemaan jo niin hereillä, etten saanut enää koskeakaan siihen koneella. Heppa oli upeasti melkein valmiiksi klipattu, mutta ei kuitenkaan niin valmiiksi, että sen olisi voinut jättää siihen vaiheeseen.

Hain Oliverin avuksi ja saatiin Acasina klipattua loppuun huulipuristimen avulla, mutta olipa se silti aikamoinen homma. Acasina kärsi kyllä melkoisesti rauhoituksen vaikutuksen loputtua eli tästälähtien tiedetään, ettei yksi rauhoituspiikki riitä.

Tänään Acasina sai klippauksen jälkeen olla ihan rauhassa ja huomenna sitten jatketaan taas treenejä. Jos vain saadaan huomenna Oliverin kanssa aikataulut sopimaan, niin tarkoitus olisi ottaa muutama hyppy.

Eilen Acasinalla oli selvästi lihakset kipeänä sunnuntain maastoilusta. Meidän tallinmäen kun kerran kävelee alas ja kerran ylös niin on ihan varma, että hevonen saa kunnon selkätreenin. Ratsastin sen eilen sitten ihan vain kevyesti, laukattiin rennosti aika paljon ja annoin ravata pitkin ohjin pitkät pätkät. Eilen se hikoili jo tuosta vähästä ihan järjettömästi. Huomenna päästään onneksi nauttimaan hikoilemattomasta menosta ja voisin kuvitella, että energiaa tulee löytymään aikamoisen paljon.

Melkoinen kasa...