Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla.
K E R R O H E V O S E S T A S I : R O T U , T A S O J A H I E M A N L U O N N E T T A .
Acasina RA on bayerilainen puoliverinen, sen isä on holsteiner Acasino B eli Tobias Bachlin GP-tason esteori. Acasino B oli yksi kuudesta hevosesta, jotka selvisivät Bachlin oriaseman tallipalosta viime syksynä.
Acasina tuli Oliverille ratsutettavaksi ja myyntiin pystyynhyppivänä ongelmahevosena suoraan kasvattajalta, mutta Oliverin ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen se ei ole hypännyt pystyyn kuin vain yhden ainoan kerran. Kasvattajan luona sille on siis luultavasti tehty liikaa painetta, jota se ei herkkänä hevosena kestä.
Ratsastaessa se on aika haastava, sillä sen rakenne ei ole ainakaan tällä hetkellä mitenkään erityisen sopiva kouluratsulle. Se on kasvanut viime kuukausina jatkuvasti, joten eipä siltä oikein voi edes vielä vaatia täydellistä muotoa. Sen takaosa on aina todella aktiivinen, sen takajalkojen toiminnasta ei voi sanoa mitään negatiivista. Sen ehdottomasti paras askellaji on laukka.
Acasina on eteenpäinpyrkivä ja aika vauhdikas hevonen, hypätessä jopa vähän kuuma, mutta se ei lähde käsistä. Se pukittelee aina välillä, mutta sen pukit ovat vain pieniä hypähdyksiä.
Acasina on varsin herkkä muutenkin, kuin ratsastaessa. Alussa sen takajalkoihin ei saanut koskea ollenkaan ja takajalkojen pesemisen sai myöskin unohtaa, nyt molemmat hoituvat jo lähes ilman ongelmia. Harjaamisesta se ei oikein välitä ja liikuskelee aika paljon edestakaisin, kun joutuu odottelemaan. Aika malttamaton se on muutenkin, esimerkiksi aamulla ulospääsyä odotellessa se saattaa riehaantua kovastikin.
Yleisesti Acasina on ihan todella kiltti ja miellyttävä, se on kyllä utelias ja kuuntelee ja katselee kaikkea, mutta se harvoin pelästyy ja silloinkin ottaa vain puolikkaan askeleen sivulle. Maneesissa se saattaa kytätä ovipäädyssä, mutta menee ohi, kunhan komentaa. Kentällä se ei kyttää, eikä maastossakaan olla vielä törmätty mihinkään, mistä se ei ohi tai yli menisi.
Acasina on startannut Oliverin kanssa loppukesästä muutaman luokan tasolla A (estekorkeus 95-105cm), joista se sijoittui yli puolessa. Kotona Oliver on hypännyt sillä 120-135 rataa ja yksittäisenä 145-150cm.
H E V O S E T V A I P O N I T ? M I K S I ?
Ehdottomasti hevoset. Olin vain vähän aikaa poniratsastaja, enkä silloinkaan ratsastanut pikkuponeilla,
olinhan jo 12v, kun aloitin ratsastuksen ja silloin jo tässä valtavassa pituudessani (165cm...).
Rakastan isoja hevosia, mitä isompi hevonen, sitä parempi.
En kuitenkaan sano ei, jos joku pyytää minua ratsastamaan ponillaan, mutta esimerkiksi pitkäaikaisempaan ratsutukseen en ole suostunut, vaikka muutaman kerran onkin kyselty. En ole kuitenkaan ihan kevyimmästä päästä niin en voisi kuvitella olevani sopiva ponille, vaikka en erityisen pitkä olekaan.
Jos minulla joskus olisi mahdollisuus pitää hevosia omassa pihassa, voisin kuvitella ottavani jonkun ihanan shettisorin, mutta tuskinpa tulee sellaista mahdollisuutta olemaan.
E N S I M M Ä I N E N H E V O N E N / P O N I , J O L L A R A T S A S T I T I T S E N Ä I S E S T I E N E M M Ä N ?
Riverboy. Hevonen, joka opetti minulle valtavasti. Luonteeltaan toivoton hölmö, mutta aivan ihana hevonen. Ratsastaessa kiltti, mutta maastakäsin aikamoinen pommi. Sen kanssa opin kärsivällisyyttä ja tajusin, miten hyvin tulenkaan vaikeampien hevosten kanssa toimeen.
Ribbe oli kansallisen tason estehevonen, joka kuitenkin osasi koulupuolella loputtomasti.
Griffo oli minulle sopivin hevonen, jonka selässä olen koskaan istunut. Sovittiin hyvin yhteen, Griffo oli hankala, mutta pomminvarma. Rusalla sain kyllä aikamoisia katseita, kun lönköteltiin ilman satulaa pitkin Keskuspuiston polkuja ja metiköitä.
Unelmahevoseni on juuri samanlainen, kuin Griffo. Iso, musta, neljä sukkaa, vaativa, mutta ei hullu ja loputtomat taidot omaava.
K U M P I P A R E M P I , K E N G Ä T Ö N V A I K E N G Ä L L I N E N ? H E V O S E S I K E N K I E N K O K O ? ( J O S S E O N K E N G Ä S S Ä )
Tämä on vähän hankala kysymys, kun en ole oikein kumpaakaan mieltä. Remington oli kengättä ja sen kaviot kestivät kovankin treenin kulumatta liikaa. Kengittäjä aina sanoi, että älä missään tapauksessa laita sitä kenkään, kun sillä kerta on niin hyvät kaviot.
Dessie oli alussa kengättä, mutta kaviot kuluivat, joten sille laitettiin kengät.
Acasinalle laitettiin kengät etusiin syksyllä ja viime viikolla myöskin takasiin, kun niiden muotoa täytyy vähän ohjata parempaan suuntaan. Sillä on kakkosen kengät.
Mielipiteeni siis riippuu paljon hevosesta. Jos hevosen kaviot ovat hyvälaatuiset ja nopeakasvuiset, saa se olla kengättä. Jos kaviot kuluvat, laitetaan kengät.
Meillä on tallissa muutama kokonaan kengätön, kunnon treenissä oleva hevonen, eikä heillä ole minkäänlaisia ongelmia. Aika yleistä on myös pitää kengät vain etusissa ja mielestäni sekin on ihan hyvä ratkaisu.
K L I P P A U S : P U O L E S T A V A I V A S T A A N ?
Riippuu myöskin hevosesta. Treenissä oleva hikoileva hevonen kannattaa klipata, sillä ensinnäkin paljo hikoileminen ei ole terveellistä, eikä arkea ole pakko vaikeuttaa, jos on helpompiakin vaihtoehtoja. Kisoissa talvikarvainen hevonen on ruma ja kylmässä säässä saa ikuisuuden kuivatella, joten kilpahevosilta ainakin kuuluu klipata karvat pois.
Jackyn klippasin, koska se hikoili jo ihan pienestä rasituksesta. Jätin siltä kuitenkin pään ja jalat klippaamatta, sillä se asuu paddock-karsinassa, eikä sillä kisata lähiaikoina.
Acasina on edelleen klippaamatta, kun se tarvitsee klippausta varten rauhoituksen. Seuraavan kerran, kun eläinlääkärimme tulee käymään, hoidetaan asia pois päiväjärjestyksestä, mutta (onneksi) hänellä ei ole lähiaikoina ollut meillepäin asiaa. Hän asuu kaukana, joten pelkän rauhoituksen takia on turha tulla käymään. Ennen seuraavia kisoja viimeistään on pakko klipata, sillä lämpimään maneesiin Acasina on aivan turha viedä. Oliver ei edes suostuisi jo ihan pelkkien ulkonäkösyidenkään takia karvakasalla starttaamaan.
T A R H A A V A T K O H E V O S E S I Y K S I N V A I L A U M A S S A ? M I K S I ?
Remington oli isossa laumassa, sillä se oli ehdoton laumahevonen. Se oli aika dominantti ja leikki varsinkin muutaman ruunakaverin kanssa todella paljon. Pomo se ei ollut, mutta ei myöskään antanut muiden pomotella liikaa.
Dessie oli paddock-karsinassa ja olisin sen mielelläni tarhannut kavereiden kanssa, mutta kukaan ei halunnut sitä hevosensa kanssa samaan tarhaan. Ihmiset eivät olisi uskaltaneet hakea hevostaan tarhasta, jos Dessie olisi ollut siellä.. Siksi Dessie oli laitumella yksin.
Acasina tarhaa yksin, sillä se riehuu tarhassa, kuin mielenvikainen. Varsinkin aamuisin se juoksee, pukittelee ja hyörii ympäriinsä, mutta rauhoittuu onneksi, kun on saanut ylimääräiset energiansa purettua. Se tarhaa kuitenkin lauman vieressä, joten se on onneksi edes kosketusetäisyydellä muihin hevosiin.
Suhtautuminen tarhaamiseen on siis taas kerran hevoskohtaista. Jos hevonen on helppo laumaeläjä, eikä tuhoa itseään tai muita, saa se olla kavereiden kanssa. Jos hevonen taas on yksineläjä tai hirveä riekkuja, saa se olla yksikseen.
Luonne on tärkeä, mutta niin on ulkonäkökin. Suoritushevosella tärkeintä on se, että rakenne ja luonne toimivat, mutta jos ratsastaja tulee toimeen vaikean luonteen kanssa, niin siinä sitten rakenne on tärkeämpi.
Estehevosen ulkonäöllä ei ole väliä, kunhan hevonen vain hyppää hyvin, kouluhevosen kannattaa olla edustava.
Jos joskus pääsee isolla budjetilla ostamaan hevosen, niin siinä vaiheessa ulkonäkö tulee ehdottomasti yhdeksi tärkeäksi vaatimukseksi, mutta ei väri, vaan rakenne. Jos pohtisin kahden hevosen välillä ja toinen olisi vaikka ruunikko ja toinen musta, niin se musta saisi muutaman plussan lisää.
Pidän kuitenkin oikeastaan kaikista väreistä. Lemppari on tietysti se musta valkoisin merkein, mutta kyllä kimo ja rautiaskin on hieno. Kirjavaa en ehkä kouluhevoseksi hankkisi. Vähiten tykkään tummanruunikoista, mutta mikäs se minulla nyt tallissa seisookaan... Ei värillä ole väliä loppupeleissä.
Silloin, kun minulla oli Remington ja Dessie samaan aikaan, sanoin usein, että Dessie Remingtonin luonteella olisi ollut täydellinen hevonen..
M I L L A I N E N O N H Y V Ä H E V O S B L O G I ?
Kiinnostava sisältö, mutta tykkään kyllä lukea ihan vain treenipäiväkirjojakin. Laadukkaat kuvat ovat aina plussaa, mutta omasta kokemuksesta tiedän miten hankalaa kuvia on saada. Itse valokuvaajana en oikein osaa pyydellä ihmisiä kuvaamaan, vaikka kamerani aina mukana kulkeekin.
P A H I N T I P P U M I S E S I ?
Olin ratsastanut jo vuosia, kun tipuin ensimmäisen kerran, olin aikamoinen takiainen.
Vielä ratasstuskouluaikoina kun sitten "vihdoin" tipuin, oli se heti vähän pahempi tippuminen. Tipuin silloin heti esteen jälkeen kurvissa ja jäin kiinni jalustimeen. Roikuin jonkin aikaa mukana, kunnes hevonen potkaisi minut irti. Nousin shokissa vielä uudestaan selkään ja hyppäsinkin vielä jotakin, vasta ratsastuksen jälkeen tajusin, että kylläpäs muuten sattuu.
Siihen nähden mitä olisi voinut tapahtua, selvisin aika vähällä. Selässä oli upea hevosenkengän muotoinen mustelma, toisesta polvesta ja nilkasta revähtivät nivelsiteet ja kaulasta jänne revähti myöskin. Lääkäri pelästytti aikalailla, ku kertoi, mitä olisi tapahtunut, jos kaulani jänni olisi revennyt loputkin millit.
Muuten olen onneksi selvinnyt vähällä.
K U I N K A M O N T A L O I M E A H E V O S E S I O M I S T A A ?
Acasinalla on neljä loimea. Equilinen tummansininen sadeloimi, Dessien vanha Felix Bühlerin sinipunainen fleecevuorinen, lainassa Oliverilta Eskadronin fleeceloimi ja Horzen villainen tummansininen ratsastusloimi.
K U I N K A U S E I N H E V O S E S I L I I K K U U ?
Acasina liikkuu lähes joka päivä, mutta yleensä yhden päivän viikossa se vain tarhailee.
Yritän pitää liikunnan mahdollisimman monipuolisena, enkä väännä samoja asioita peräkkäisinä päivinä, näin Acasina on pysynyt varsin tyytyväisenä.
O L E T K O V A R O V A I N E N V A I " U H K A R O H K E A " R A T S A S T A J A ?
Kouluratsastajana "uhkarohkea" eli hyppään minkä tahansa hevosen selkään, oikeastaan missä tilanteessa vain.
Jos on hyppäämisestä kyse niin olen aivan liian varovainen ja pelokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti