Olen pohtinut asiaa ihan alusta saakka ja onneksi minulla on se mahdollisuus, että annan itselleni miettimisaikaa. Tällä hetkellä Acasina on minulla siis edelleen koeajalla tai virallisesti nähtynä ratsutuksessa, sillä kasvattaja maksaa karsinavuokran ja Oliverin ratsastuskerrat. Tälläiseen voisi siis myös tottua, sillä pitkästä aikaa minulla on tilanne, ettei minulla ole mitään kuluja hevosharrastuksestani, vaan saan siitä rahaa.
Mielessäni pyörii koko ajan vaikka mitä ideoita, mutta en uskalla ruveta toteuttamaan mitään suunnitelmia, kun en oikein osaa päättää mitä tahdon. Toisaalta haluaisin nuoren hevosen, mutta toisaalta saattaisi olla mukavaa päästä kisaamaan jonkun varmemman hevosen kanssa. Varma hevonen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että saattaisin tylsistyä arkihommissa. Sen varman hevosen täytyisi siis olla sen verran tasokas, että pääsisin sillä tekemään vaikeampia harjoituksia, mutta niin tasokas hevonen on sitten taas niin arvokas, ettei minun budjettini sellaiseen venyisi. Joku vanhempi opetusmestari voisi olla yksi mahdollisuus, mutta sitten taas toisaalta vanhemmalla hevosella kasvaa riskit sairastumisista..
Jotenkin olen ajatusteni kanssa ihan solmussa, toisaalta sen oman hevosen löytäminen kiinnostaisi kovasti, mutta toisaalta en ehkä jaksa ottaa sitä vastuuta, mitä se taas tarkoittaisi. Remingtonin sairastelut kuluttivat minut ihan loppuun, enkä jaksaisi enää samanlaista rumbaa.
Surffailen jatkuvasti hevostenmyyntisivustoilla ja tällä hetkellä olisi kyllä vaikka minkälaisia hevosia tarjolla. Varsinkin todella potentiaalisia nuoria olisi myynnissä varsin huokeilla hinnoilla laatuunsa nähden. Olen lähdössä viikon päästä Saksaan vajaaksi viikoksi ja saatan sillä matkalla käydä vähän tutkailemassa tilannetta muutamassa paikassa, mutta en kyllä osaa sanoa, että onko se oikeastaan järkevää. Minun tuurillani rakastuisin johonkin projektihevoseen... Onneksi olen lähdössä autolla, jossa ei ole koukkua, joten mitään kauhean ylinopeita päätöksiä en toivottavasti ole tekemässä..
Hevosen hankinta on tietysti aina riski ja jos sitä riskiä ei ota, ei myöskään saa niitä hyviä puolia. Tällä hetkellä en vain tiedä, että ovatko ne hyvät puolet niin hyviä, että se riski kannattaa ottaa, että kaikki voi myöskin mennä ihan päin mäntyä. Takaraivossa on myöskin ajatus siitä, että muutan luultavasti 1,5 vuoden päästä jonnekin muualle, joten mitähän siinä vaiheessa tekisin, jos en sinne minne nyt ikinä olisinkaan muuttamassa, voisikaan ottaa hevostani mukaan. Ainahan hevosia voi myydä, mutta jos hevosen tässä välissä hankkisin, saisi se kyllä olla sitten moniksi vuosiksi, eikä vain väliaikaistapaus, kun niitä minä löydän kyllä muutenkin, kuin hankkimalla ne itselleni.
Tällä hetkellä tilanteeni on siis kaikki asiat huomioonottaen aivan täydellinen. Paras asia omassa hevosessa on se, ettei kenelläkään ole mitään sanomista esimerkiksi treenin suunnitteluun ja se tilannehan minulla tällä hetkellä on. Saan tehdä Acasinan kanssa juuri sitä mitä tahdon. Kasvattajan puolelta on minuun täysi luottamus ja ongelmatilanteissa (ja lomatilanteissa ;) ) on onneksi kasvattajan hyväksymä apu aina lähellä. Minulla ei ole mitään riskejä, sillä minulla ei ole vastuuta muusta, kuin Acasinan kehityksestä, eikä siitäkään oikeastaan, kun kasvattaja on minut kerta hyväksynyt.
En siksi todellakaan kehtaisi valittaa tästä tilanteesta. Jos uskaltaisin hypätä sillä tasolla, millä Acasinan potentiaalin omaava hevonen ansaitsee, en harkitsisi enää hetkeäkään, että jääkö Acasina minulle vai ei. Valitettavasti vereni vetää koulupuolelle, joten jatketaan nyt sitten näin siihen saakka, kunnes joku Acasinalle sopivampi ratsastaja sen itselleen tahtoo. Minua ei kyllä ollenkaan haittaisi, vaikka Acasina pysyisi minulla tälläisellä sopimuksella vielä seuraavat 1,5 vuotta, mutta se tuskin on kauhean todennäköistä.
Tässä tätä kirjoittaessani tuli ystävältäni soitto, että tulisinko pitämään hänelle tunteja ja kerkeänkö auttamaan keväällä hankittavan nuoren hevosen kanssa, joten täysin hevosetonta minusta tuskin tulee, vaikka Acasina joskus lähteekin. Pitää vain totutella siihen, ettei ehkä aina saa ratsutettavien kanssa noin vapaita käsiä, kuin Acasinan. Onneksi niin kauan, kun en itseäni hevostelulla joudu elättämään, voin valita ne ihmiset, joiden hevosten kanssa tahtoo olla tekemisissä.
Jopas tuli taas pohdittua, mutta tekee kyllä oikeasti hyvää kirjoittaa mietiskelyjä ylös, että saa aivosolmuja vähän selvitettyä. :)
 |
| Siitä on nyt tasan vuosi, kun tuotiin Remington takaisin kotiin Münchenistä klinikalta... siis sehän oli...eilen? Aika menee aivan liian nopeasti.. Voih, miten tuota uteliasta katsetta voikaan olla näin ikävä. :( |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti