Tänään oli tarkoitus käydä tekemässä ensin pieni maastolenkki ja mennä sitten maneesiin ratsastamaan kunnolla. No, suunnitelmat menivät vähän uusiksi, kun oli niin mahtava ilma, aurinkoinen pikkupakkanen ja yöllä satanutta uutta lunta. Lähdettiin ravaamaan yhtä jyrkkää ylämäkeä, eikä sitten lopetettukaan, ennen kuin oltiin kivuttu jo niin pitkälle, etten ollut siellä saakka koskaan ennen käynyt. Käppäiltiin ja ravailtiin ihania peltoja pitkin ja mentiin vielä metsään rämpimään. Acasina oli ihan mieletön, se meni ihan mistä vain halusin ja mentiin jopa ihan järjettömän rämeikön läpi, niin, että itse pidin silmät kiinni ja suunnilleen makasin kaulalla ja Acasina se vain humpsutteli menemään. Oltiin ihan täysin lumen vuoraamia, mutta eipä sekään haitannut.
Kivuttiin jopa ihan huipulle 616 metriin eli aikamoinen mäkitreeni tuli tehtyä. Huipulla meinattiin eksyä, kun en oikein tajunnut, että mihinhän suuntaan sitä kannattaisi mennä. Loppujenlopuksi jouduttiin kävelemään jonkin matkaa samaa polkua, mitä tultiinkin, kun joka puolella oli niin jyrkkiä mäkiä, ettei todellakaan oltaisi niistä päästy alas.
Itselläni jäätyivät jalat, joten jonkin aikaa tarvoin Acasinan vieressä, jotta sain vähän lämmiteltyä. Oltiin melkoisen kaukana, kun tajusin, että oltiin oltu jo reilu tunti liikenteessä ja aurinko alkoi vähitellen laskemaan. Kiirehdittiin, kunnes onneksi tajusin, mistä päästäisiin vähän lyhyempää kautta kotiin.
Koulutreeni vaihtuikin sitten kahden tunnin maastoiluksi, mutta ei kyllä häiritse yhtään, kun oli niin idyllistä ja maailman kiltein maastoheppa matkassa.
Aika onnellinen fiilis oli kyllä, kun katseli upeita maisemia ihanan hevosen selästä. :)
Pikkuinen maisemavideo :)
Aika komeat maastot teillä :)
VastaaPoistaon joo :) huono puoli tuollaisessa mäkisessä maastossa on vaan se, että täytyy olla tosi varmajalkainen ja ylipäätänsä maastovarma hevonen, että siellä uskaltaa lähteä yhtään pidemmälle. onneksi mulla on nyt sellainen, niin pääsee nauttimaan ihan uusista poluista! :)
Poista