Tuhmuusviikon onnellinen loppu

Acasina on ollut keskiviikosta lähtien vähän tuhma, mutta onneksi pahin kiukuttelu on jo takanapäin. Torstaina ratsastin kentällä ja se oli varsinkin aluksi vähän hankala ja pukitteli ja pomppi. Ratsastin Acasinaa kentällä samaan aikaan, kun Oliver yhtä nuorta ratsutettavaansa ja meidän molempien fiksut ratsut pelästyivät samaan aikaan jotakin ja vetivät vielä toisistaan kierroksia. Acasina teki nopean loikan ja minä lensin jaloilleni alas selästä. Oltiin Acasinan kanssa molemmat aika hölmistyneitä, että miten ihmeessä minä noin vaan lensin alas. Hyppäsin heti takaisin selkään ja onneksi päivän hölmöilyt jäivät siihen, muutamaa pientä pukkia lukuunottamatta.

Torstaina tehtiin vielä maastolenkki ratsastuksen jälkeen ja huhkittiin ylämäkiä oikein urakalla.

Energiaa Acasinalla riittää, mutta nyt se ei onneksi enää hikoile, joten hommia voi tosiaan tehdä. Eilen taas aluksi sain vähän komentaa Acasinaa, mutta pitkien laukkapätkien ansiosta se rentoutui ja oli lopuksi ihan todella hyvä! Laukattiin paljon ympyröitä, mutta muuten annoin sen ihan vain laukata ja purkaa energiaansa. Huomaa selvästi, että Acasinan kunto on kasvanut roimasti ja nyt tuo klippaaminen vielä tehostaa vaikutelmaa kovakuntoisesta hevosesta.

Tänään meillä oli Sabsin kouluvalmennus ja Acasina oli taas oma mukava itsensä. Ei ainuttakaan pomppua, vaan täysi keskittyminen minuun ihan koko ajan. Lämmittely tehtiin ihan vain pitkin ohjin ravaten ja laukaten, jotta sain Acasinan heti alusta saakka kunnolla eteen.

Sabsi neuvoi tänään oikeasti ihan todella tehokkaasti ja saatiin Acasina myötäämään varsin hyvin. Tämän viikon kiukuttelut olivat historiaa, sillä Acasina oli kevyt ja teki mielellään töitä.

Mentiin koko aika pääty-ympyröillä ja ensin aloitettiin siitä, että pidin sisäohjan tuntumalla ja ulko-ohjalla hiukan asetin ja heti sen perään myötäys. Vähitellen, kun Acasina tottui tuntumaan, tein puolipidätteitä molemmilla ohjilla. Siinä vaiheessa, kun Acasina rupesi hyväksymään puolipidätteet ravissa, kokeiltiin samaa laukassa. Homma toimi aika hyvin laukassakin, mutta minulla oli vähän vaikeuksia pohkeiden paikoillaan pitämisen kanssa ja heppa välillä vähän hämmentyi, mutta pysyi kuitenkin koko ajan kilttinä.

Laukassa tein sisällepäin asetuksia, niin, että otin myös ulkokäden hiukan yli sään, sisäpuolelle. Tällä tavalla korjattiin sisälapaa ja oli Acasinan mielestä aikamoisen hyvä harjoitus, sillä se rupesi myötäämään todella hyvin ja tajusi homman jujun nopeasti.

Samaa kokeiltiin myöskin ravissa. Acasina helposti nopeuttaa tahtiaan ravissa, joten välillä jouduin tekemään puolipidätteitä, jotta pysyttiin rauhallisemmassa tahdissa ja pystyttiin keskittymään myötäämiseen.

Saatiin Acasinan kanssa paljon kehuja Sabsilta siitä, kuinka rauhallisesti tänään pystyimme tekemään hommia. Acasinan ravia Sabsi kehui taas kerran ja sitä, kuinka tahdikasta sen meno ylipäätänsä on.
Fiilis oli valmennuksen jälkeen oikein hyvä ja voin nyt unohtaa tämän viikon sekoilut, kun viikko kuitenkin loppui hyvissä merkeissä!

Valmennuksen jälkeen vuorossa oli vielä Jacky, joka oli tiistaista saakka ollut omistajansa "liikutuksessa". Viime viikonloppuna hän sai minulta vähän palautetta siitä, että ei se ihan niin toimi, että minä treenaan hänen hevostaan ja yritän tehdä siitä paremman, eikä hän tee mitään muuta, kuin humputtelee menemään ilman päämäärää. Hän sitten sai itsensä edes pariksi päiväksi motivoitumaan ja liikutti edes muutaman päivän peräkkäin, mutta yllättäen Jacky oli nyt sitten taas seissyt kaksi päivää putkeen. Mielellänihän minä Jackya ratsastan, mutta turhaudun, kun joudun niin usein aloittamaan alusta.

Jacky oli alussa vähän hankala, kun ei ollut pariin päivään liikkunut. Menin kentälle ratsastamaan, kun en viitsinyt häiritä valmennusta maneesissa. Onneksi meillä on hyvä valaistus kentällä, joten pimeälläkin voi aivan hyvin ratsastaa ulkona, ilmakin oli mukavan lämmin.

Laukattiin heti aluksi paljon, jotta sain Jackyn vähän purkamaan ylimääräistä energiaansa ja vähän aukaisemaan paikkojaan. Jacky oli kusettanut Sophiaa torstaina ja tuijotellut oikein kunnolla, se yritti minuakin vähän kokeilla, mutta onneksi se tajusi, ettei minun kanssa saa hölmöillä, kun muuten joutuu kunnolla juoksemaan. Onneksi kerran komentaminen riitti, eikä Jacky sen jälkeen enää kehdannut hölmöillä.

Ratsastin ravissa paljon kiemuroita, sillä Jacky oli aika jumissa. Paras tapa saada se rentoutumaan on, kun vaihtelee koko ajan suuntaa pienillä kiemuroilla. Lopuksi se oli jo oikein hyvä ja pyysin siltä vielä muutaman ravilisäykset diagonaalilla, ne onnistuvat nykyään jo aivan älyttömän hyvin!