Kaiken piti olla hyvin..

Kaiken piti olla hyvin. Hevoset terveitä, oman elämän oli tarkoitus lähteä rullailemaan eteenpäin kaikkien käsittämättömien takapakkien jälkeen. Viime viikolla sanoin ääneen, että nyt elämä rupeaa paranemaan, nyt on hyvä fiilis. Sitten tapahtui jotakin, mitä en todellakaan olisi osannut pelätä.

Remington oli terve, onnellinen hevonen, joka teki mielellään töitä ja jota opin taas rakastamaan enemmän, kuin mitään muuta. En enää syyllistänyt itseäni, vaan annoin itselleni luvan nauttia maailman kilteimmän ja urheimman hevosen seurasta.
Olen elämäni aikana tuntenut kymmenittäin hevosia, mutta Remington oli niistä kaikista ihmisrakkain. Se teki kaikkensa ihmisen eteen. Se jatkoi urheasti ihmistensä miellyttämistä, vaikka kärsi käsittämättömistä kivuista. Viime aikoina sen kivut olivat vähitellen historiaa, sen kärsimykset vihdoin kärsitty. Sen silmistä näki vihdoin sen innostuksen elämistä kohtaan, se oli oikeasti taas hevonen. Kaikki yllättyivät sen kuntoutumisen nopeudesta. En enää saanut arvostelevia katseita, kun sitä ratsastin. Kaiken piti olla hyvin. Kunnes..

Remington vietiin keskiviikkona aamulla klinikalle todella huonon kunnon takia. Klinikalla tutkittiin nopeasti ja tilan vakavuus selvisi heti. Remingtonin vatsalaukku oli revennyt. Verenmyrkytys oli muutaman tunnin jälkeen niin kammottava, ettei mitään ollut tehtävissä. Leikkauksen selviytymisprosentti olisi ollut yksi prosentti. Remington lopetettiin ruohikolle klinikan pihaan, ennen kuin sen kroppa kerkesi luovuttamaan.

Fiilikseni on tällä hetkellä käsittämättömän tyhjä. Remington oli minulle niin valtavan rakas, etten osaa edes selittää, kuinka paljon tämä sattuu jokaiseen kohtaan koko kropassani. En ole itkenyt elämäni aikana koskaan niin paljon, kuin viimeisten vuorokausien aikana. Mikään ei ole koskaan sattunut yhtä paljon, kuin tämä. Niin epäreilulta, kuin tämä tuntuukin, tiedän, että Remington on nyt paremmassa paikassa. Se oli loppuun saakka niin urhea ja ahkera, ettei vastaavanlaista hevosta tule varmastikaan koskaan enää elämässäni olemaan. Se oppi tiistaina, kuinka tehdä täydellisen puhtaat laukanvaihdot. Se näytti minulle vielä viimeisenä elinpäivänään, kuinka siinä on enemmän potentiaalia, kuin kukaan olisi koskaan uskonut. Se oli yksinkertaisesti ihana hevonen. Jotakin, mitä tulen ikävöimään ikuisesti. Tuota hevosta en tule koskaan unohtamaan.
Kuka olisi uskonut, että Remingtonin elämä tulee loppumaan jonkun muun syyn takia, kuin munuaisten... En ainakaan minä. Syytä tapahtuneeseen ei tulla koskaan saamaan, mutta muistoja minulta ei voi kukaan ottaa pois. Remington opetti minulle paljon, suurimmaksi osaksi siitä, kuinka jotakin vain rakastaa enemmän, kuin mitään muuta. Kuinka haluaa tehdä kaikkensa, jotta toisen olo paranee. Kuinka haluaa antaa jollekin vielä toisen mahdollisuuden nähdä, että elämä voi tosiaan olla kivutonta.

Onneksi Remington sai nauttia kivuttomasta elämästään edes hetken. Kiitän Remingtonia näistä 1,5 vuodesta. Kiitän sitä siitä, että se näytti minulle, kuinka niin epätäydellinen voi olla niin täydellinen. Kuinka niin epäsopiva voi olla niin sopiva. Kuinka jotakin voi ikävöidä näin paljon...

R.I.P. Remington Red

2001-29.5.2013 

Kiimanestoa ja kylmyyttä...

Aloitin tänään Dessielle Regumaten, kun en yksinkertaisesti enää kykene katselemaan sen kiimailuita. Sen kiimat vaikuttavat niin kivuiliailta, että nyt yritetään Regumaten avulla saada sen hormonitoimintaan edes jonkinlainen tolkku. Toivottavasti toimii, ei ole nimittäin mikään halvin litku kyseessä.. Dessie ottaa normaalisti kaiken helposti ruiskusta suuhunsa, madotuskin oli täysin ongelmaton juttu. Regumate olikin sitten selvästi niin pahaa, ettei se kyllä meinannut upota millään. Se kyllä haiseekin ihan jollekin kamalan vahvalle pesuaineelle, joten en todellakaan voi edes kuvitella, että miltä se maistuu.. Hyh, mutta toivon kyllä kovasti, että se auttaa.

Kiimaongelmat ovat kyllä jotakin, mitä en todellakaan olisi voinut kuvitella näin ärsyttäviksi. Suurin ihmetyksen aihe Dessien kiimailuissa on se, että se tekee kyllä orit ihan hulluiksi, mutta itse se tulee hulluksi ruunista. Oreista se ei ole vielä kertaakaan ruvennut kiimailemaan, mutta sillä on muutama lemppariruuna, joille se lämpenee heti. Yksi päivä Dessie onnistui karkaamaan minulta karsinasta, normaalisti voin ihan rauhassa pitää karsinan oven sepposen selällään ja lähteä vaikka vähän kauemmaksikin ovesta, ilman, että Dessie kehtaa luikkia karkuun. Kiimassaan se ajatteli karkaamisen olevan varsin loistava idea ja se pöllöpää sujahti nuuhkimaan yhtä sen lemppariruunista.. Sillä ei ollut tietystikään riimua päässään, enkä saanut sitä liikkumaan askeltakaan. Vasta ketjunarulla nassun ympärillä sain sen raahattua pois ruunan luota..

Dessiestä tulee kiimassaan ihan täysin tunnoton. Sitä voisi varmaankin hakata vaikka luudalla otsaan, eikä se huomaisi mitään. Meillä on maneesissa ehdoton kielto antaa hevosten kuseskella ja olenkin nyt muutaman kerran joutunut Dessien kanssa oikein viihdyttäviin tilanteisiin, kun se yrittää pruikkia ja minä huidon sitä ahterille sillä, mikä käteen ensimmäisenä osuu, eikä se korvaansakaan heilauta. Muutenhan Dessie hyppii pitkin seiniä jo pelkästään minimaalisesta kädenheilautuksesta, joten tuo sen turtuus on kyllä ihan käsittämätöntä. Siksi olen nyt lähiaikoina päättänyt, etten liikuta sitä kuin vain ihan vähän sen pahimpina kiimapäivinä. Se ei kuitenkaan ole hyvä tapa, sillä Dessie ei voi seistä montaa päivää, kun sille kasaantuu sitten ihan liikaa energiaa ja siinä vaiheessa kiimaturtuus tuntuu jo pieneltä ongelmalta.
Siksi päädyin nyt kokeilemaan Regumatea, vaikka hormonaalinen kiimanehkäisy ei ehkä olekaan se paras ratkaisu. Mielestäni se on kuitenkin parempi, kuin se että selvästi huomaan, kuinka Dessien koko takaosa on ihan krampissa, eikä se kykene muuhun, kuin kiimailemiseen. Sen karsinakin on ihan karseassa kunnossa pahimpina päivinä, joten mielestäni tämä kokeilu on varsin oikeutettu. Paras ratkaisuhan olisi vaan pistää varsa aluilleen, mutta se ei valitettavasti ole vielä mahdollista.

Remington sai eilen taas loimen päälleen, kun täällä on niin kammottavan hirveä tammikuuilma. Vesisade, hirveä tuuli ja karsea kylmyys eivät todellakaan tee hyvää Remille, joten se nyt on sitten toukokuussa loimi päällä.. Tuntuu ihan käsittämättömältä, mutta minkäs sitä säälle voi. Hepat on otettu nyt onneksi kyllä normaalia aikaisemmin sisälle, sillä tihkusateessa seisominen ei voi olla kovin kivaa. Huomiseksi on onneksi luvattu jo edes vähän parempaa ilmaa, mutta pistin sille vielä tänään loimen takaisin. Jos aamulla alkaa olemaan jo lämmin, niin hurautan nopeasti tallille, mielummin Remi saa olla hetken vähän liian lämpimässä, kuin koko aamupäivän liian kylmässä. Dessiellä pidin tänään juoksuttamisen jälkeen hetken fleeceloimea, en edes muista milloin sitä on tullut viimeksi käytettyä.. Loppuviikosta saisi kyllä vähitellen ilma lämmetä, kun minulle tulee kaveri Suomesta käymään pitkäksi viikonlopuksi. Huomenna olisi tarkoitus päästä Remin kanssa maastoilemaan, vaikka maastossa taitaa olla kyllä aikamoisen mutaista.. Jos ei päästä maastoon niin voitaisiin mennä vaikka kavaletteja.

Remi on nyt viimepäivinä ollut vähän epäkiinnostunut tekemään töitä. Se on alussa kiukkuinen, mutta vertyessään se tulee heti paremmalle tuulelle. Selvästi kylmyys aiheuttaa sille jumeja, joita ei tietystikään saa auki, kuin vain tekemällä hommia. Hyppäämällä tai ylämäkitreenilla saisi takapäätä kunnolla hommiin ja selvästi huomaa, ettei Remiä oikein kiinnostaisi ihan joka päivä vääntää maneesissa. Tänään Remilläkin oli juoksutuspäivä ja se oli kiltisti, mutta takapää oli kyllä varsin jäykkä. Paljolla laukkaamisella se vertyi kyllä ihan ok.

Tällä hetkellä ärsyttää, kun päästään Dessien kanssa niin harvoin valmennettavaksi. Olisihan meillä tallilla asuva Oliver käytettävissä, mutta kuten olen jo aikaisemmin pohtinut, hän ei ole meille se paras vaihtoehto. Jos joskus aloitettaisiin se paljon puhuttu hyppääminen, niin siihen hän olisi varmasti sopiva, mutta ihan perus sileän työskentelyyn tarvittaisiin joku valmentaja, joka sopisi meille paremmin. Tarvitsen valmentajan, joka puuttuu istunnallisiin ongelmiini, sillä suurin osa meidän hankaluuksista johtuu juuri niistä. Oliver ei sano istunnasta oikein muuta, kun, että älä nojaa eteen.
Sabsin valmennuksiin olen taas todella tyytyväinen, mutta hän tulee vain kerran kuussa, sillä hän asuu todella kaukana. Kerran kuussa on Dessien kanssa yksinkertaisesti liian harvoin.. Oliver on tietysti siitä kätevä, kun häneltä voi kysyä ihan päivittäin apua, mutta hänen suhteellisen painostava tapa ei valitettavasti sovi Dessien kaltaiselle hevoselle, jolle liika paine aiheuttaa vain lisää jännitystä. Oliver saa kyllä Dessien menemään hyvin, mutta se tapa siihen hyvinmenemiseen saakka ei ole tuolle hevoselle se optimaalisin. Kunnon valmentajan löytäminen on kyllä oikeasti hankalaa. Perushevosen kanssa voi tyytyä vähän vähempäänkin, mutta heti jos hevonen on ongelmallisempi ja hankalampi, on sen oikean valmentajan löytäminen aikamoisen hankalaa. Ramisin ja Remin kanssa tykkäsin Sigin valmennuksista, mutta en valitettavasti voisi kuvitella, että hänestä olisi apua Dessien kanssa..
Pitää varmaan ruveta kiertelemään koulukisoja, jotta oppisin tuntemaan vähän kouluporukkaakin. Tunnen ja tiedän lähistön melkein kaikki esteratsastajat ja valmentajat, mutta kouluratsastajia en tunne melkein ollenkaan. Pitää selvästi pistää tuttavapiiri vaihtoon, esteratsastajat eivät selvästi ole minua varten...

Avautumista ratsastajista..

Kuten me kaikki tiedämme, ovat hevosihmiset usein dominantteja ja varsin määrätietoisia, monen ei-hevosihmisen mielestä välillä jopa ehkä liian korostuneesti itsekkäitä. Itävallassa olen huomannut sen, että ratsastajanaisista aika monilla ei ole lapsia tai lapset on hankittu aika myöhään. Lapsettomat naiset ovat yleensä ehkä niitä, jotka eniten keskittyvät itseensä. Itsekin olen kyllä lapseton ja vielä sen lisäksi sinkkukin eli tosiaan keskityn elämässäni vain itseeni ja hevosiini, joten en todellakaan tarkoita pahalla tätä näkökulmaa. Mielestäni se, että hevosihmisten kesken lapsettomuus on enemmänkin normi, kuin poikkeus, on varsin mielenkiintoista. Elämästä puuttuu joiltain ehkä muu sisältö, kun ollaan keskitytty vaan siihen, mitä itse halutaan, eikä ehkä osata ottaa muita ihan samalla tavalla huomioon, kuin olisi tarkoitus. Juoruillaan muiden asioista, eikä tajuta, että omassakin elämässä saattaisi olla hiukan parantamisen varaa.

Vaikka meillä käy Suomeen verrattuna paljon miehiä tallilla, on suurempi osa tallilaisista silti naisia. Iso määrä naisia samassa paikassa aiheuttaa varmasti juoruja ja riitoja. Itse olen varsin rauhallinen ja vaikka tallin ulkopuolella saatankin pitää juoruilemisesta, en jaksa talliympäristöä saastuttaa muiden selkien takana puhumisella. Valitettavasti asia ei todellakaan ole näin ihan kaikkien mielestä. Itse olen nyt joutunut juoruilun kohteeksi lyhyen ajan sisällä aivan liian monta kertaa. Jopa minun mittani alkaa olemaan vähitellen täynnä.

Kateellisuus on valtavan vaikea asia hevosporukoissa. Jos jollakin on enemmän tai parempaa, kuin toisella, se saa ihmiset laskeutumaan lapsen tasolle. Itse en ole ollut koskaan kateellinen muille, tietysti minua harmittaa, ettei minulla ole kilpailuihin valmista hevosta, mutta ei se ole minulta pois, jos jollakin muulla on. En ole myöskään kykeneväinen starttaamaan kisoissa, sillä olen niin kova jännittämään, että joudun tekemään jännitykseni takia enemmän hommia, kuin joku rutinoitunut kisaaja. Itselleni tämä ei ole ongelma, sillä jos olisi, pakottaisin itseni edes ihan pikkukisoihin kokeilemaan, mutta siinä tyssään taas siihen, ettei minulla ole hevosta, jonka kanssa minun olisi fiksua lähteä starttaamaan.

Mielestäni ratsastuksen paras puoli on juuri se treenaaminen, eikä kisaaminen. Jos treenaisin vain kisoja varten, tarkoittaisi se sitä, että joutuisin jännittämään jatkuvasti ja harrastukseni menettäisi sen rentouttavan puolen. Tällä hetkellä minulla ei ole myöskään rahallisia resursseja treenata niin paljon, että rupeaisin rauhoittumaan tuomareiden edessä ja kykenisin kisatilanteessa edes lähes samanlaisiin suorituksiin, kuin yksin kotona. Se, etten kisaa, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etten haluaisi saavuttaa enempää ratsastusharrastukseni parissa.
Siitä pääsen myös siihen, että ratsastus on minulle harrastus. Harrastuksen tarkoitus on mielestäni se, että saan ajatukseni keskittymään johonkin muuhun, kuin arkielämän asioihin. En halua tulla ammattilaiseksi, en onneksi joudu elättämään itseäni ratsastuksella. Elätän itseni ja hevoseni työllä, harva meistä elättääkään itsensä jollakin muulla tavalla. Minulle ei kukaan tunge rahaa taskuihin, vaan maksan itse kaiken, joka hevosiini liittyy, joka nyt tuskin on yllättävää, olenhan aikuinen. Asun soluasunnossa, en aja unelma-autollani, vaan muutaman vuoden vanhalla Opelilla ja joudun jokaisella kauppakäynnilläni miettimään, että miten saan rahani riittämään tämän viikon ruokiin. En käy enää nykyään kaukomatkoilla, kuten ennen, vaan toisen hevosen hankittuani ainoa reissu lähiaikoina tulee olemaan Suomenreissu heinäkuun lopussa.

Makuni on valitettavasti kallis, en tingi esim vaatteiden laadusta niin joudun varmasti priorisoimaan hankintojani. Jos päätän ostaa jotakin kivaa, budjettiini liian kallista, joudun tinkimään jostakin muusta. En esimerkiksi biletä tai jos biletän, en käytä loputtomasti rahaa, vaan säästän ne mielummin seuraavaan valmennukseen tai vaikka uusiin kamoihin itselleni tai hevosilleni. Ylimääräistä ei ole minullakaan, eikä kyllä monikaan hevosharrastaja usein pääse kehumaan, kuinka hevosiin olisi mennytkin vähemmän, kuin olisi ajatellut.

Lähiaikoina tallillamme minun rahatilanteeni on ollut muutaman henkilön mielestä varsin mielenkiintoinen. Ennen, kun minulla oli vain Remington, jolle en koskaan ole hankkinut mitään kalliita kamoja ihan jo pelkästään sen takia, kun sillä oli jo valmiiksi melkein kaikki kamat, ei kukaan ollut kiinnostunut rahoistani. Silloin ostin itselleni kivoja asioita, mutta hevonen sai pyöriä ihan normaaleissa kamppeissa. Nyt viimeaikoina, kun olen kuitenkin joutunut hankkimaan Dessielle kamppeita, on ihmisten kiinnostus herännyt aivan liikaa. Dessielle mielestäni vain sopii hienot kamat, Remington näyttäisi esim Vereduksen koulusuojissa idioottimaiselta, kun taas Dessielle ne sopivat, kuin nenä päähän.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi se, että jollakin muulla on jotakin, on mukamas joltakin muulta pois. Minut on kasvatettu niin, että osaan olla muiden puolesta iloinen, enkä katkeroidu jos itselläni ei jotakin ole. Jos itse taas haluan jotakin, teen asian eteen töitä, jotta sen ehkä saavutan.
Opiskelen siksi, että voin tarjota itselleni sellaisen elämän, kuin tahdon. Opiskelen kuitenkin sellaista alaa, jossa saan toteuttaa itseäni ja saan tehdä sellaista työtä, joka tekee minut onnelliseksi. Mielestäni se on kadehdittavaa, että joku tekee jotakin siksi, kun se tekee onnelliseksi, eikä siksi, että sillä tulee tekemään mahdollisimman paljon rahaa.

Olen itse akateemisen yrittäjäperheen lapsi ja tiedän, mitä on, kun joutuu tekemään asioita unelmiensa eteen. Siksi ihmisten juoruileminen ja pohtiminen, että miten jollakin on johonkin varaa, tuntuu mielestäni ehkä maailman turhimmalta asialta. Kun kateuteen ja sen näyttämiseen lisätään vielä henkilökohtaisuuksiin puuttuminen, niin se ylittää kyllä minunkin ymmärykseni. Vielä, kun sitä kateutta puretaan julkisesti, tällä kertaa facebookissa, on ymmärrykseni täysin kadonnut. No, enpä voi muuta sanoa, kuin, että jos ei tajua, että julkisesti muiden asioihin puuttuminen on käsittämättömän noloa, ei taida kyseisellä henkilöllä olla ihan kaikki kunnossa.

Kiitos ja anteeksi sekava purkautumiseni, mutta välillä tekisi vain mieli vaihtaa harrastusta ja ruveta vaikka keräilemään postimerkkejä.. Eipä ainakaan tarvitsisi olla tekemisissä kovin monien ihmisten kanssa..

Kummallinen päivä

Olin tänään migreenissä ensin koulussa ja sitten vielä töissä ja sain vielä kesken päivän vähän epämiellyttävän puhelun Suomesta, joten tänään hepat saivat vapaapäivän. Olin jo päättänyt, etten enää jaksa ollenkaan lähteä käymään tallilla, mutta lopulta iski niin huono omatunto, että hurautin vielä nopeasti käväsemään.
Siellähän ne hepat olivat ihan tyytyväisinä, kävin Dessien kanssa tekemässä ihan pikku kävelylenkin ja siivosin karsinan, mutta sitten hurautinkin pois, kun tallilla oli niin ahdistava tunnelma. Se tamma, jota liikuttelin viime keväänä, Salome, oli onnistunut karsinassa tuhoamaan jalkansa. Se oli potkaissut seinään ja murtanut sääriluunsa. Eläinlääkäri oli paikalla ja ennuste näytti todella huonolta. Lähdin nopeasti pois, sillä olen todella herkkä, kun on hevosen huonoista ennusteista kyse. En halunnut kuulla enempää, kun huomasin, että tamman omistaja rupesi itkemään.

Muuten viime päivinä olen kyllä viitsinyt ahkeroida vähän enemmän. Dessien kanssa menin  toissapäivänä ilman satulaa ja se oli tosi kivaa. Pysyin selässä, vaikka Dessie teki muutamat pukitkin, joten tästälähtien uskallan varmasti useammin ratsastaa ilman satulaa.
Eilen treenattiin laukanvaihtoja ja varsinkin oikeaan suuntaan tuli muutamat todella kivat vaihdot. Välillä vaihto menee pukin kautta tai sitten Dessie vaihtaa vain edestä, mutta huomaa selvästi, että edistystä on tapahtunut, kun nyt tulee ihan täysin puhtaitakin vaihtoja. Kuhan suoristan Dessien kunnolla ennen vaihtoa ja teen hiukan liian vahvan vaihtoavun, vaihtuu laukka yleensä oikein kivasti.

Olen nyt huomannut, että Dessie rupeaa keskittymään vasta aika pitkän alkuverryttelyn jälkeen. Minun täytyy antaa sen mennä rennommin ja oikeasti kunnolla eteen, ennenkuin voin ruveta vaatimaan siltä enempää keskittymistä. Jos rupean liian nopeasti vaatimaan siltä enemmän, se jännittyy, eikä jotenkin uskalla mennä kunnolla eteenpäin. Kun sen saa herätettyä kunnolla, lopettaa se jännittämisenkin paljon helpommin.

Remingtonin klinikkareissu meni oikein hyvin, ultrassa näkyi täysin terve munuainen, eikä mitään muuta ihmeellistä, onneksi. Verikokeen tulokset saadaan ensi viikolla, mutta tuskin niissäkään mitään kovin ihmeellistä tulee näkymään. Eläinlääkärin mielestä Remi näyttää ihan hyvältä, hänen mielestään se ei ole liian laiha, joten ei siitäkään siis tarvitse stressiä ottaa. Muutenkin ell oli varsin tyytyväinen Remin olotilaan, se on kuulemma saanut kivasti lihasta ja on odotuksiin nähden nopeammin kuntoutunut. Eli turhaan tuli jännitettyä, mutta hyvä, että käytiin, sillä nyt voi taas jatkaa treenejä samaan malliin.

Huomenna olen koko päivän koulussa, mutta illalla on ainakin Dessien kanssa ihan pakko päästä hommiin. Se on kyllä ollut nyt varsin tyytyväisen oloinen, kun saa olla paljon ulkona. Nyt onkin ihan eri asia antaa sille vapaapäiviä, kun tietää, että se tarhassa liikkuu todella paljon. Eilen tutkiskelin sen tarhakäyttäytymistä ja se kyllä liikkuu oikein mukavan paljon ihan vain käynnissä. Se moikkailee tarhanaapureita ja katselee niiden touhuja varsin kiinnostuneena, joten ei sille ainakaan tylsää tule ja on hyvä, että se tekee muutakin, kuin vain keskittyy vihreän syömiseen.
Heinä ei ole nyt oikein sille maistunut, kun se saa syödä ulkona mahansa täyteen, mutta yön aikana ovat nekin aina uponneet. Maissia annan sille tällä hetkellä vain ihan vähän, sillä vihreästä se saa ihan tarpeeksi valkuaista. Nyt sen maha on oikein kivassa kunnossa ja tarkoitus olisi, ettei se tuosta ainakaan lihoamaan pääsisi.

Viikonlopuksi on luvattu kylmää ja sateista, joten tallissa taitaa odottaa kaksi heppaa, joilla saattaa olla ehkä vähän ylimääräistä pöllöilyenergiaa.. Sitä odotellessa :)

Mutamaastoilua

Käytiin tänään Remingtonin kanssa tekemässä maastolenkki. Yritettiin päästä laukkailemaan, mutta metsäkoneet olivat vetäneet yhden kohdan meidän peruslenkistä niin kammottavaan kuntoon, ettei päästy millään yli eikä ympäri. Nyt ei sitten enää päästä minun lempimäkeäni laukkailemaan :( Harmittaa ihan valtavasti, mutta en kyllä rupea toista kertaa yrittämään, sillä Remi upposi melkein polvia myöten mutaan, eikä meinattu päästä enää takaisinkaan päin. Onneksi Remillä ei ole kenkiä, sillä tuon mutaepisodin jälkeen niistä ei olisi enää ainuttakaan jäljellä. Remi pysyi onneksi rauhallisena, vaikka olisi ollut hyvät edellytykset paniikille, kun kaikki jalat upposivat saveen.. Rauhallisesti hyppäsin alas selästä ja sain Remin vähitellen kääntymään niin se pääsi irti.
Metsäkoneet olivat tuhonneet yhden polunkin kokonaan, ennen niin kiva polku oli nyt upottavaa savea.. Käytiin sitten lopuksi vielä laukkailemassa kentällä. Pitää löytää joku uusi kiva reitti, sillä Remin kanssa pitää kyllä välillä päästä laukkailemaan maastoon, kun se on sen kanssa niin kivaa.

Dessie pääsi tänään iltapäiväksi ulos ja se nautti kyllä oikein kunnolla, mutta enpä ihmettele, kun itsekin viihdyn noissa maisemissa paremmin, kuin hyvin. Muutaman tunnin se sai mussuttaa ruohoa ja sitten hain sen sisään juomaan. Mietin, että vienkö sen vielä vähäksi aikaa pihalle, mutta lähdettiin sittenkin töihin.
Mentiin kentälle, kun siellä ei ollut esteitä. Dessie kuumui kyllä silti. Sitä sai pidellä oikein kunnolla, varsinkin oikea laukka oli ihan järjetöntä juoksemista. Yritin saada sen rauhallisemmaksi, mutta rauhoittaminen oli kyllä aikamoisen työn takana.. Lopussa Dessie kuitenkin ravasi mukavasti, mutta heti, jos yritin antaa vähän pidempää ohjaa, (kuten maneesissa, kun mennään loppuraveja) lähti se taas kiihdyttelemään. Lopuksi kävin tekemässä vielä pienen maastolenkin, käytiin nyt ihan ensimmäistä kertaa ihan yksikseen maastoilemassa. Dessie oli todella kiltisti, eikä edes viskonut päätään kovinkaan montaa kertaa, vaikka ötököitä olikin jonkin verran.

Ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa Oliverilta valmennus Dessien kanssa tai sitten vaihtoehtoisesti pistää Oliver ratsastamaan. Haluaisin nähdä, yrittääkö Dessie lähteä samallalailla kiihdyttelemään Oliverinkin kanssa, kun sen eteen pistää muutaman puomin. Kun Dessie kuumuu, se jännittyy vielä helpommin, kuin muuten, joten haluaisin tietää, miten voisin estää sen liian kuumumisen. Itse en ole vielä keksinyt ratkaisua, joten valmennus kentällä olisi nyt todella tarpeellinen. Sisällä homma toimii yleensä jo varsin hyvin, mutta kentällä menossa on vähän liikaa hektisyyttä ja vauhtia. Nyt pitää vaan ahkerasti ratsastaa ulkona, niin eiköhän sekin vähitellen parane.

Ei ehkä pitäisi hehkuttaa tätä asiaa, mutta Dessiellä ei ole ollut moneen päivään ainuttakaan uutta haavaa, turvotusta tai mitään muutakaan kummallista! Ulkoilu tekee siis hyvää, kuten arvelinkin :)

Sabsin valmennus

Meillä oli tänään Dessien kanssa Sabsin valmennus. Olin tallilla jo seitsemältä ja ennen puoli kahdeksaa hevosen selässä ja on kyllä pakko myöntää, että oli ihan fiksu veto. Ilma oli vielä raikas ja pystyin keskittymään hyvin. Dessie kyllä vähän ihmetteli, kun joutui niin aikaisin aamulla töihin.
Jätin eilen kannukset pois ja yritän nyt oppia käyttämään pohjetta vähän paremmin, ettei tule aina käytettyä suoraan kannusta, vaan, että kantapää pysyisi paikallaan ja ratsastaisin vähemmällä paineella. Dessie jännittyy liiasta paineesta ja tänään lähdettiinkin treenaamaan sitä, mitä minun pitää tehdä kun se jännittyy. Sabsi neuvoi minua lyhentämään ohjaa vähitellen ja heti, kun Dessie myötää, pitää ratsastaa eteen. Jos se taas jännittyy, täytyy minun heti myödätä ja aloittaa ohjien lyhentäminen alusta. Harjoitus oli varsin hyvä, vaikka aluksi tuntuikin vähän hölmöltä antaa Dessien viilettää pää taivaissa pitkin ohjin. Vähitellen Dessie rentoutui ja rupesi aina vain useammin ja useammin myötäämään ja tajusin, millä sekunnilla minun pitää ratsastaa eteen. Ongelmani on se, että lopetan ratsastamisen siihen, kun Dessie menee hyvin, vaikka juuri silloin minun pitäisi tehdä siitä vielä parempi. Keskityn yksinkertaisesti liikaa huonoihin hetkiin.

Sabsi hyppäsi hetkeksi selkään, kun halusi tietää, miltä Dessie tuntuu selästä käsin. Itse tykkään katsoa, kun muut ratsastaa ja opin katselemisesta yleensä paljon. Mielestäni on tärkeää päästä näkemään, miten muut ratkovat ongelmia hevoseni kanssa. Dessie ei ollut kovinkaan innoissaan siitä, että Sabsi kapusi selkään, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Se oli todella skeptinen ja huitaisi jopa takasellaan, kun Sabsi oli nousemassa selkään. Heti kun se huomasi, ettei Sabsi aiheuta liikaa painetta, se ymmärsi, että on ihan turha olla niin skeptinen. Pätkittäin Dessie meni oikein kivasti ja oli kyllä ihanaa katsella sitä. Vähitellen Dessie alkaa näyttämään jo varsin hyvältä ja onhan se todella näyttävä kun se sille päälle sattuu.
Sabsi ratsasti muutaman minuutin ja sai Dessien aika hyvin menemään eteenpäin. Hyppäsin vielä itse selkään ja nostin laukan molempiin suuntiin. Laukka oli hyvää ja mukavaa ratsastaa. Oikea laukka nousi vähän hankalammin, Dessie nosti ensin väärän laukan, mutta korjasi sen heti seuraavalla askeleella ihan itsestään täysin puhtaalla laukanvaihdolla. Lopuksi ravattiin vielä rentoa ravia, eikä Dessieltä tuntunut loppuvan energia oikein millään., Sen kyllä huomasi, että sen keskittymiskyky hipoi kyllä jo rajojaan, mutta eipä ole ihme, kun tehtiin hommia melkein 1,5h.

Seuraavaksi oli vuorossa Remington ja Ursula. Minulla on nyt viime aikoina mennyt Ursulaan vähän hermot, kun hän on niin hidas reagoimaan ja siksi Remi rupeaa helposti kusettamaan. Siksi aloiteltiin tänään ihan vain miljoonalla pysähdyksellä ja liikkeellelähdöllä. Ursula jännittyy koko kropastaan ja vetää vain ohjasta, Remi ei viitsi pysähtyä ja saa Ursulan vieläkin enemmän jännittymään. Tehtiin kymmeniä pysähdyksiä ja vähitellen Ursula tajusi, mitä sillä istunnalla pitää tehdä. Ursula saa nyt mennä vain sidepulleilla, sillä nyt kun hän on saanut jalkansa pysymään rauhallisena, on hän aloittanut kädellä vispaamisen.
Pitää nyt katsoa, että viitsinkö katsella Ursulaa enää kovin kauaa.. En vain ole koskaan nähnyt Remiä tuollaisena, se normaalisti pysähtyy ajatuksen voimalla ja lähtee liikkeelle minimaalisella pohjeavulla ja nyt se hidastuu, kun se saa liikaa impulsseja koko ajan, eikä oikeasti enää tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Aloittelija on tietysti aloittelija, se nyt on ihan selvä, mutta Remingtonin herkkyys on sen paras puoli, enkä todellakaan halua kadottaa sen herkkyyttä. Pitää nyt miettiä mitä sitä tekisi.. Alunperin oli tarkoitus, että Ursula rupeisi maastoilemaan, mutta hän ei sitä uskalla tehdä, joten suunnitelmat ovat nyt tietysti muuttuneet aikalailla.. Ensi viikolla Ursula ei pääse ollenkaan, joten näen, että miten Remi rupeaa taas toimimaan, kun joutuu vähän parempaan kuriin. Ursulapäivien jälkeen kun Remi on aina hidas reagoimaan ja kiukkuinen.. Olisi se kyllä tyhmää nyt pistää pillit pussiin, kun Ursula on kuitenkin toisaalta edistynyt niin paljon, mutta toisaalta Remin kannalta olisi parempi, jos se olisi vähän tarkemman ihmisen ratsastettavana.

Remi on nyt vasta vaihtanut kesäkarvaan. Sen karvanvaihto kesti tänä vuonna kyllä ehdottomasti hurjan pitkään. Nyt se on onneksi taas sileäkarvainen ja ihanan vaalea, eikä se enää hikoakaan ihan läpimäräksi, vaikka joutuisikin kunnolla töihin. Keskiviikkona klinikalla pitää kuitenkin kysyä Remingtonin ruoka-asiasta, sillä se tosiaan tarvitisi jotakin lihottavaa, mutta sen pitäisi olla helposti sulavaa ja mahdollisimman vähän ylimääräisiä aineita sisältävää. Maissi, jota syötän Dessielle, voisi olla hyvä, mutta en Remin ruokinta-asioissa uskalla tehdä muutoksia, ilman, että kyselen tarkkaan eläinlääkäriltä. Verikuvahan ja virtsatesti siltä tietysti tullaan ottamaan, joten voidaan suunnitella ruokintaa vähän tarkemmin, kun nähdään ihan konkreettisesti, että onko sillä jostakin puutetta tai saako se jotakin liikaa. Hankalaahan se on, Dessien kohdalla ruokinta on jotenkin niin helppoa ja Remin kanssa pitää jokainen asia miettiä aina niin kovin tarkkaan..

Huomenna on joku pyhäpäivä taas kerran, toukokuussa täällä on yhteensä neljä pyhäpäivää. On kyllä kiva, kun on vielä "toinen sunnuntai" huomenna niin on molemmille hepoille kunnolla aikaa.

Lauantai

Dessien skitsofrenia oli tänään taas vahvasti paikalla, sillä pöllöpää kuvitteli meidän hyppäävän vähintään 2m esteitä, vaikka mentiin maapuomeja. Kentällä oli esteistä otettu puomit pois ja parissa esteessä jätetty puomi maahan. Kuvittelin, että voitaisiin rauhassa ylitellä puomeja, mutta Dessiellä oli vähän erilainen suunnitelma. Alussa, kun ei vielä menty puomeja, oli Dessie suht kiltti, vaikka ulkona saattaakin kestää hiukan kauemmin, kunnes saan sen keskittymään minuun.
Kun ylitettiin puomi ensimmäistä kertaa, rupesi Dessie jo kuumumaan. Se rupesi ravissakin kiihdyttelemään ennen huikeita esteitämme ja laukassa sitten vasta kiihdyttelikin. Dessiellä oli kyllä hurjan kivaa, joten mikäs siinä, mutta nyt kyllä tiedän, että hyppääminen tulee sitten joskus olemaan aikamoisen ... kröhöm.... vauhdikasta touhua...
Sain pidellä Dessietä ihan kunnolla ja pari kertaa tuntui siltä, että nyt se lähtee käsistä ja lujaa. Se vetäisi turvan ryntäisiin ennen puomia, joten siitä sitten voikin oikein loistavasti pidätellä.. Sain sen kyllä aika pian puomin jälkeen taas hallintaan, mutta varsinkin viimeiset askeleet ennen puomia ja muutama askel sen jälkeen olivat kyllä täysin viemistä. Dessie nautti oikein sydämensä kyllyydestä, itse olin ehkä vähän shokissa siitä, kuinka paljon vauhtia siitä lähtikään.
En ratsastanut kentällä kovinkaan kauaa, mutta silti Dessie oli ihan läpimärkä hiestä ja sillä oli verisuonet oikein kunnolla pinnassa. Mentiin vielä maneesiin kokeilemaan, josko se sisällä pysyisi vähän paremmin käsissä. Ulkona en voinut ruveta rauhoittelemaan, sillä Dessie lähti vetämään puomeille heti, kun nostin laukan ja ravi oli enemmänkin aikapommin tikittämistä, kuin rentoa ravia.
Maneesissa Dessie oli sitten ihan todella hyvä, se pyrki kunnolla eteen (no, ehkä vähän liikaa), joten annoin sen laukata, mutta rupesin heti hidastamaan tahtia. Laukka oli mukavaa ja ryhdikästä, molempiin suuntiin toimi varsin hyvin. Laukattiin vielä hyvät pätkät molempiin suuntiin, kun kerta hevosesta ei energia meinannut loppua sitten millään.
Huuhtasin koko hevosen, sillä se oli ihan läpimärkä ja suitsienkin alta vaahdossa. Kylmäsin jalat kunnolla ja mentiin vielä tekemään kiva taluttelulenkki, ennen kuin oli Remingtonin vuoro päästä töihin.

Remington on nyt jostain kumman syystä laihtunut aika paljon ja siksi sen yleissatula on tullut vähän epäsopivaksi, se jää takaa hiukan ilmaan. Yleissatulalla se on kiukutellut nyt vähän normaalia enemmän, joten olen nyt ratsastanut joko ilman satulaa tai estesatulalla.
Tänään kokeilin laittaa yleissatulan alle lampaankarvaromaanin ja Remi oli todella kiltti ratsastaa, joten eiköhän satulatilanne ole nyt hetkeksi korjattu. Maha pitää ehdottomasti saada takaisin, joten satulaa ei ruveta tässä välissä toppauttamaan uudestaan.

Keskiviikkona lähdetään käymään klinikalla, Remin ei sittenkään (onneksi) tarvitse jäädä yöksi, vaan kuskataan se aamulla klinikalle ja päästään jo päivällä hakemaan se takaisin. Saadaan sille luultavasti koppiin kaveri, jolla olisi myös asiaa klinikalle. Tamma, joka lähtisi mukaan, ei ole kuitenkaan helpoin lastattava, eikä sen omistaja pääsisi mukaan, joten en ole ihan varma, että haluanko ottaa sitä riskiä, etten saisikaan vierasta hevosta lastattua. Kotona sen voisi sitten vain jättää matkasta, jos se ei viitsisi mennä koppiin, mutta klinikan pihalla asia olisikin vähän mutkikkaampi. Olisihan se tietysti kätevää, kun kerta molempien pitäisi päästä käymään klinikalla, mutta en inhoa mitään muuta niin paljon, kuin huonosti lastattavia hevosia. Pitää nyt vielä miettiä, että otanko tamman mukaan vai saako Remington ihan privaattikuskauksen tutkittavaksi.

Nyt pitää kyllä mennä nukkumaan, meillä on huomenna Dessien kanssa 7.30 Sabsin valmennus.. Katsotaan, että nukahdanko hepan selkään..

Pomppuja ja tuhoojadessien paluu

Eipä mentykään maastoilemaan Remingtonin kanssa vaan päätinkin hypätä! Taino hyppääminen on ehkä vähän liikaa sanottu, mutta tulipahan sentään ylitettyä jotakin. Mentiin kahden kavaletin ja pienen ristikon "rataa", Remi oli kiltisti ja hyppäsi todella mielellään. Se taas oikein kunnolla veti esteelle ja huomasi, että sillä oli selvästi kivaa ja niin oli kyllä minullakin. Remi kyllä muutaman kerran lähti juuri ennen estettä kiihdyttämään ja minä pöllöpää ratsastin taas liian pitkillä ohjilla, niin lopputulos ei tosiaan ollut kovin kaunis, mutta yli me päästiin, tyylistä viis. Suurimmaksi osaksi Remi hyppäsi tosi kivasti ja muisti aina vaihtaa laukan "esteen" yllä. Suurin ongelmani on se, etten tiedä paljon pitäisi myödätä ja muutenkin tulee ratsastettua liian pitkin ohjin. Jään helposti joko vetämään tai sitten heitän ohjat aivan liian löysiksi ennen estettä.
Aika jännä, että uskallan nyt ihan yksinäni ruveta hyppäämään, aluksi ei ollut kukaan edes katsomassa. Viimeisen parin hypyn ajan sain onneksi kaverin nappaamaan parit kuvat, niin sain vähän todistusaineistoakin. Olin ehkä vähän liian ylpeä meidän ahkeruudestamme, Oliver nauroi maireasti, kun kehuin, kuinka oltiin hypätty rataa :D Hyvähän tästä on vähitellen lähteä vaatimaan taas enemmän, en vain jotenkin viitsi maksaa valmennuksesta vielä, kun tiedän, ettei Remi vielä kykene enempään ja selvästi yksinkin selviän noista minihypähdyksistä, kuhan ei tyylipisteitä jaeta.

Dessien kanssa tuli tänään vähän taisteltua. Se oli aluksi kyllä kiltisti, mutta painostava sää ja hirveä tuuli eivät tehneet tänään kyllä kovinkaan optimaalista liikutusilmaa Dessien mielestä. Se rupesi kiukuttelemaan ja teki taas mukavia kamikaze-taaksepotkuja. Suutuin ehkä vähän liikaa, jota en saisi Dessien kanssa tehdä. Sen kanssa pitäisi pysyä rauhallisena, vaikka se kävisikin hermoille, mutta tänään kärsivällisyyteni oli kyllä koetuksella. Sain taas ihastella sen ahkeruutta, mutta sitten välillä sille iski taas psykoosi päälle ja sitten sitä mentiin. Pari kertaa se osui mukavasti maneesin seinään ja toisella (ja viimeisellä, suutuin, kröhöm.. aika paljon) kerralla se onnistui potkaisemaan maneesin seinän laudan poikki. Jälki näytti tältä jo pikkuisen korjattuna.. Onneksi tallinomistaja oli tänään hyvällä tuulella...

Dessie liikkui räsäyksen jälkeen ihan normaalisti, eikä jalka ollut ratsastuksen jälkeen tai myöhemmin illallakaan ollenkaan lämmin, mutten ihmettelisi jos se olisi siihen saanut jonkinnäköisen kolhun, sillä kolaus oli kyllä aikamoinen.
Dessie joutui tuon viimeisen kiukutteluhetken jälkeen kyllä sitten oikein kunnolla töihin ja kappas vain, minkälainen kokoomisaste saatiinkaan sitten aikaiseksi.
Ratsastin tauotta yli tunnin, eikä Dessieltä meinannut loppua puhti sitten millään. Loppuraveissa se juoksi ihan sekopäistä vauhtia, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Kumma juttu, kun kuitenkin liikutin sen eilen ihan normaalisti, se tarhaili aamupäivän ja ilmakin oli painostavan kuuma. Pitää toivoa, että se olisi huomenna taas vähän yhteistyöhaluisempi tai sitten voisin huomenna pitää vaikka juoksutuspäivän, jotta se saisi rauhassa vähän purkaa energiaansa. Dessien kunto on kyllä nyt noussut aika hurjasti ihan pienessä ajassa, joten pitää kyllä nostaa rankkuustasoa. Tekisi mieli pistää Oliver huomenna ratsastamaan, mutta minun täytyy kyllä itse oppia hallitsemaan Dessien kiukkuhetket.

Poneilua

Olen välillä kyllä vähän liian kiltti.. Autan kyllä muita mielelläni, mutta välillä sitten tulee semmoisia päiviä, että ihmettelen, miksi sitä pitääkään olla aina niin avulias. Tänään oli sellainen päivä. Minulla oli vapaapäivä, eikä sen suurempia suunnitelmia, kuin nauttia helteestä.
Päivällä sain soiton Jackyn omistajalta, että kerkeisinkö millään ajamaan tallille antamaan Jackylle silmätipat. No, minähän kerkesin. Seuraava soitto tuli ja Floyn omistaja pyysi, että voisinko odotella eläinlääkäriä saapuvaksi, kun hän ei kerkeä paikalle ja hepalta pitäisi ottaa verikoe. No, minähän odottelin.
Päivä huipentui siihen, etten minä enää jaksanut katsella, kun yhden ponin omistaja ei uskalla ratsastaa poniaan. Tyttö on todella epävarma ja poni on aikamoinen energiapallero, joten yhdistelmä on ehkä vähän heikko. Omistaja ei edes halunnut putsata poniaan, kun otti kuulemma niin paljon päähän, kun hän ei osaa mitään. No, minä tietysti putsasin ponin ja satuloin ja vein maneesiin. Ponin omistaja ei edelleenkään uskaltanut ratsastaa vaan pyysi, josko minä voisin ensin kokeilla. No, minähän sitten kipusin ponin selkään.
Ravailin hiukan, mutta sitten "pakotin" omistajan selkään, sillä eihän se hänen uskallustaan kasvata jos joku muu ratsastaa. Juoksin sitten taluttaen mukana. Harjoiteltiin raviin siirtymisiä ja pysähdyksiä ja kyllähän poni vähitellen rupesikin kuuntelemaan. Lopuksi hyppäsin vielä itse selkään, jotta poni pääsi vielä kunnolla laukkaamaan, kun omistaja ei itse uskalla. Pikku kaverihan juoksi ja juoksi ja jouduin pysäyttämään sen seinää päin ohjaten, sillä se innostui niin kovasti, kun vihdoin pääsi kunnolla juoksemaan. Spurttien jälkeen pistin sen vielä vähän töihin ja siitä kuoriutui oikein ahkera pieni kouluhafi. Hirmu kiva ponihan se on ja selvähän se on, että se turhautuu, kun ei pääse hommiin. Itsellä on jalat kyllä vähän hellänä, kun ratsastusasu oli ehkä hiukan puutteellinen..

 

Lopuksi oltiinkin jo tyytyväisiä :)

Dessiellä on ollut viime päivät vähän rennompaa. Maanantaina olin aamulla ensin akupunktiossa ja sen jälkeen kuuteen saakka koulussa päänsärkyisenä, jonka jälkeen vain kävin tallilla. Eilen lähdin motivoituneena ratsastamaan, mutta maneesissa oli pitämässä tuntia (itse vielä hevosen selässä!) minun inhoamani "valmentaja". Päätin, että menen käyntiä siihen saakka, kun tuo kammotusihminen suvaitsee kadota paikalta, mutta siihen menikin sitten aivan liian kauan. Ratsastin sitten käyntiä tunnin maneesissa. Ehkä pikkuisen erilaiseksi muotoutui ratsastussuunnitelmani, mutta eipä käyntipäivistä ole haittaakaan.

Tänään oli sitten pakko jo päästä kunnolla töihin. Aluksi Dessie oli aika jäykkä, varsinkin vasempaan suuntaan. Vähitellen sain sen vertymään, laukattiin aluksi pitkät pätkät aika rennossa muodossa. Kokeilin taas muutamat vaihdot, pari kertaa onnistui hyvin, mutta muutama vaihtui taas pukin kautta. Pari kertaa Dessie ensin vaihtoi ja vetäisi sitten vielä pukin. Myöhemmin kysyin Oliverilta, että miksihän se teki niin ja hän oli sitä mieltä, ettei Dessie olisi vaihtanut täysin ja vetäsi siksi vielä pukin kautta. Katsoin kyllä vaihdon jälkeen peilistä ja kyllä se laukka oli ihan puhtaasti vaihtunut, mutta ehkä katsoin väärin. Huomaan kyllä selvästi, että heti, kun laukassa tekee muutakin, kuin vain laukkaa eteenpäin, Dessie alkaa kuumumaan suht helposti eli ehkä pukittelu oli vain ilopukki. No, vaihtoja pitää kyllä treenata vielä ahkerasti.

Siinä vaiheessa, kun Dessie oli vertynyt kunnolla, pyysin siltä taas kootumpaa, hidastempoista ravia. Dessie oli vähän jäykähkö, mutta tehtiin muutamat väistöt ja sitten rupesikin homma sujumaan. Dessie tuntui oikein superhyvältä ja nostin siitä ihanasta, kootusta ravista laukan ja hitsiläinen, että tuli ihanat nostot, joista jatkettiin ihanaa, pyöreää, rauhallista laukkaa. Vertyessään Dessie on kyllä ihan todella ihana ratsastaa, se tulee niin kevyeksi, ettei tarvitse tehdä muuta, kuin hidastella tahtia, kun sen tekisi edelleen mieli mennä aina aika kovaa tahtia. En kykene itse vielä istumaan sen harjoitusravissa, jos se pääsee touhottamaan hirveää vauhtia. Lopuksi olin kyllä todella tyytyväinen, osaa se kyllä olla hieno niin halutessaan.

Dessie hikosi taas oikein kunnolla, joten se pääsi ratsastuksen jälkeen pesulle. Takaset kylmäsin kunnolla ja putsasin sen säären haavaa taas kerran. Muuten ei ole ollutkaan uusia haavoja pariin päivään, mutta tuo sääressä oleva on aika inhottava edelleen. Helteellä vaan tunnetusti isommat haavat vaativat aika paljon paranteluaikaa, mutta toivottavasti se nyt ei pääse tulehtumaan.
Muuten Dessien takaset ovat olleet melkein kokonaan kuivat viime päivinä. Täällä oli muutama viileämpi päivä ja niiden aikana turvotus hävisi kokonaan. Nyt tänään lämpötilat hipoivat taas kolmeakymmentä ja niin sinne takasiin oli ilmestynyt taas hiukan nestettä, joka kyllä lähti taas liikutuksella pois. Dessie on nyt ollut aamupäivät nurtsitarhassa ja sekin kyllä varmasti vaikuttaa nestetilanteeseen, kun liikuntaa tulee varmasti enemmän, kuin pelkästään paddockissa.

Remingtonin kanssa olen nyt mennyt viime päivät ilman satulaa. Eilen tehtiin laukanvaihtoharjoituksia puomin avulla ja Remi vaihtoi melkein joka kerta oikein nätisti. Palkkioksi lopetin heti, kun se oli vaihtanut parit kerrat kiltisti ja oli muutenkin hyvin kuulolla. Mentiin vielä maastolenkki, kuten nyt oikeastaan joka kerta. Mennään yleensä vähintään lähteelle juomaan, mutta eilen mentiin vielä tekemään vähän ylämäkitreeniäkin.

Huomenna päästään taas pidemmälle maastoilemaan, viime kuukauden ajan meidän maastoja oli vähän rajoitettu metsätöiden takia. Huomenna on siis suunnitelmissa Remin kanssa maastoilua, Dessien kanssa kunnon hommia ja lupasin vielä pari muutakin hevosta liikuttaa.. Tiedänpähän ainakin, miten tunnit tulee kulumaan..

Ruuhkaratsastusta

Dessie oli tänään pätkittäin ihan sairaan siisti! Oltiin maneesissa vaan valitettavasti parin törpön kanssa, niin meillä ei oikein ollut tilaa tehdä ihan sitä mitä haluttiin, kun koko ajan piti vahtia, että mistä suunnasta joku töräyttää eteen. Ne pätkät, kun oli tilaa mennä, meni Dessie ihanasti. Hitsiläinen, kun se tuntui hyvältä.
Mentiin todella koottua, hidastempoista ravia ja sain sillä tavalla Dessien takaosan oikein kunnolla aktivoitumaan. Siitä oli helppo nostaa laukka ja nostot tuntuivat todella hyviltä. Välillä vasempaan suuntaan Dessie meinasi vähän kaatua sisäänpäin, kun se olisi halunnut juosta ja minä hidastelin. Parit aika hienot pukit se kyllä vetäisi, kun sitä ärsytti hidastelu. Se kuumui aikalailla, mutta sain kuumuuden aika hyvin käytettyä hyväkseni ja sain sen avulla niskan todella korkealle ja selän pyöreäksi. Eteenpäinpyrkimys siirtyi enemmän sinne takapäähän, eikä Dessie sitten enää juossut alta vaan liika energia nosti askelta ylöspäin. Hetkittäin touhu tuntui jotenkin ihan liian hyvältä, en edes meinannut aina uskoa, että miten hyvin meidän yhteistyö toimikaan.
Siinä vaiheessa, kun olisi tehnyt mieli tehdä muutakin, kuin keskittyä kokoamisasteeseen, maneesiin tunki vielä pari ratsukkoa lisää. Ulkona satoi koko päivän, joten kaikki olivat koko päivän odottaneet vähän parempaa ilmaa. Sade vain jatkui ja jatkui, joten kaikki olivat sitten samaan aikaan maneesissa.. Normaalisti lauantaisin saan olla iltaisin ihan yksikseni, mutta tänään oli kyllä ihan hirveä ruuhka. Tekee kyllä Dessielle ihan hyvää olla välillä täydessäkin maneesissa, jotta se tottuisi vähän muuhunkin, kuin yksin menemiseen, mutta varsinkin loppuajasta ratsastus oli enemmänkin varomista, kuin ratsastamista. Dessie oli kyllä yllättävän kiltti siihen nähden, mitä kaikkea ympärillä tapahtui. Siitäkin huomaa, että sen keskittymiskyky paranee koko ajan. Alkuaikoina en olisi voinut kuvitellakaan ratsastavani tuollaisessa sillisalaatissa..

Dessien jalat eivät olleet tänään melkein ollenkaan turvonneet, joten viileä ilma tekee sille tosiaan hyvää. Ja voitteko kuvitella, Dessiellä ei ollut tänään ainuttakaan uutta haavaa! Säären haavakin oli varsin hyvännäköinen. Kylmäsin taas ratsastuksen jälkeen jalat ja puhdistin haavat ja ruvet betaisodonalla.

Pidin taas tänään Remingtonille ja Ursulalle tunnin. Minulla meni kyllä vähän hermot, kun Remi aina vaan kusettaa Ursulaa. Hyppäsin itse hetkeksi selkään ja Remi yritti sitten minuakin kusettaa, niin se vei jotenkin maun koko touhusta. Jos Ursula haluaa ratsastaa niin se tarkoittaa sitä, että hänen täytyy pistää Remille rajat. Hermostuin ehkä vähän liikaa, mutta ärsyttää, kun en tajua, miten voi olla niin vaikeaa tehdä hevoselle selväksi, että sen täytyy odottaa ratsastajaa, eikä se saa tehdä sitä mitä se itse haluaa. Pitää varmaan vielä treenata enemmän käynnissä ja sitten siirtyä vasta raviin, kun käynti sujuu ongelmitta. Huomenna ajattelin pistää Remin taas kunnolla töihin.

Sain tänään haettua sen tilaamani satulahuovan Dessielle ja se on kyllä aika ihana. Nyt alkaa vähitellen olla kaikki kamppeet yhteensopivia, eikä Dessie tarvitse enää yhtään mitään, onneksi.

Uudet suitset käytössä

: )

Dessie oli tänään ihana! Se teki töitä oikein motivoituneesti ja tyytyväisesti. Välillä ihastelin sitä peilin kautta, uudet suitset päässään se näytti ihan kouluhevoselta. Se kyllä liikkuikin tänään niin hyvin, että nyt sitä voi jo oikeasti sanoa kouluhevoseksi.

Alussa ravasin sen kanssa aika rentoa verryttelyravia ja se oli kivan letkeä ja energinen.
Laukka nousi helposti ja voimakkaasti, laukat vaihtuivat ja raviväistötkin sujuivat. Väistö on oikeaan suuntaan helppo, mutta vasempaan saan keskittyä kunnolla, että pysyn suorassa, enkä kallistu liikaa sivulle. Heti, kun pidän selkäni suorassa, Dessie väistää varsin nätisti vasempaankin suuntaan.
Otin ravissa jalustimet pois, jotta sain itseni paremmin istumaan satulaan ja voin kyllä sanoa, että Dessie meni kyllä ihan tosi kivasti, kun sain pohkeet kunnolla kiinni ja takapuolen kunnolla pysymään satulassa.

Tänään oli pitkästä aikaa viileämpi ilma ja oli kiva tehdä töitä ilman, että hevonen hikoili ihan järjettömästi. Dessien takaset olivat tänään vain hiukan turvonneet eli tarhailu ja viileä ilma tuntuvat vaikuttavan varsin positiivisesti. Ratsastuksen jälkeen jaloissa oli enää ihan vain minimaalisesti nestettä. Hoidin taas Dessien haavoja, vasemman takasen sääreen oli ilmestynyt uusi aikamoisen iso haava, nyt en kyllä enää tajua, että mistä nuo kolot oikein tulevat. Takasissa on nyt yhteensä jo viisi isompaa haavaa ja pari pientä rupea. Putsaan ne joka päivä ensin vedellä ja sitten betaisodonalla. Bepanthenia olen myös laittanut, mutta en joka päivä, niin haavat saavat välillä hengittää kunnolla. Ratsastuksen ajaksi laitoin säären haavaan Bepanthenia, ettei siihen mene hiekkaa. Muut haavat ovat jalan takaosassa karvojen alla, mutta tuo säären haava on ihan avonainen ja tosiaan isompi, kuin muut. Jos vaan voisin, pistäisin Dessielle tallipintelit suojaamaan, mutta kuumilla ilmoilla se olisi kyllä vain tyhmää.

Tämän koko viikon on Dessie ollut kyllä niin järjettömän kiltti, ettei sitä oikeasti edes tunnista samaksi hevoseksi, kuin ennen. Tässä viime viikkoina ja varsinkin viimeisen viikon sisällä meillä on loksahtanut paloja paikoilleen kyllä aika hyvää tahtia. Tietysti se välillä kiukuttelee, mutta en odotakaan hevoselta sitä, että se olisi automaatti. Tylsäähän ei saa tulla, vaan haastetta saa olla jatkossakin, mutta tärkeintä on, että Dessie liikkuu mielellään.
Nyt olen vähitellen ruvennut ymmärtämään sen sielunelämää, sen herkkää, mutta samalla niin kovin vahvaa luonnetta. Dessiestä tulee kyllä vielä upea hevonen, siitä varmistun päivä päivältä enemmän.

Alla pari kuvaa uusista suitsista ja kärpäsotsapannasta.

Laidunkausi alkoi!

Hepat pääsivät eilen ensimmäistä kertaa tänä kesänä laitumelle. Remin laidun on aivan ihanan näköinen, heinä on korkeaa ja ihanan laatuista, rikkaruohoja on vain todella vähän, suurin osa on heinää ja voikukkaa.
Dessie pääsi vielä yksin omaan ruohotarhaansa aamupäiväksi, joka sekin on kyllä aika ihana, mutta siinä ei heinä ole ihan samanlaista, kuin laitumella. Paddockin portti siis tosiaan aukaistaan, joten Dessie pääsee liikkumaan tallin ja tarhan väliä miten haluaa.
Remingtonin lauma pistettiin iltapäiväksi laitumelle, aamupäivän olivat vielä hiekkatarhassa, etteivät hepat söisi itseään ähkyyn. Remington haettiin sisään vasta kuudelta eli nyt ulkonaoloaika on taas pidempi, koko talven ajan hepat haetaan sisään aina ennen neljää. Kesällä laumat ovat siis 7-18 ulkona eli aika täydellistä.
Kovilla ukkosilla, mitä täällä on aika usein, hevoset haetaan aina sisään. Tallimme on tosiaan mäen päällä ja ukkosen osuessa kohdalle tuntuu, kuin koko talli olisi pilven sisällä, niinkuin se usein onkin. Ukkossateet ovat myöskin todella rankkoja ja usein sataa myös isoja rakeita, joten hevoset haetaan kyllä nopeasti sisään, kun ukkonen rupeaa lähestymään.

Eilen ja tänään juoksutin Dessien, sillä en edes muista milloin olen sen viimeksi juoksuttanut. Nyt, kun se on niin hyvä ratsastaa, olen selvästi vähentänyt juoksuttamista. Tarkoitus on ollut, että Dessiellä olisi kerran viikossa juoksutuspäivä, mutta nyt viime viikkoina en ole tainnut ihan onnistua siinä. Hyvähän se vain on, että menen joka päivä mielelläni ratsastamaan, mutta en kyllä viitsi kokonaan unohtaa satulattomia päiviä. Dessie oli kiltisti, ei tuntunut edes väsyneeltä, vaikka ilma olikin taas vähän liian painostavan lämmin. Juoksutin sen eilen pessoalla ja tänään ihan vain suitset päässä, kun juoksutin sitä kavaletin yli. Dessie hyppeli kavalettia taas todella innoissaan, se ei kertaakaan edes yrittänyt juosta ohi.
Pidin Remille ja Ursulalle tunnin ja nyt onnistui jo laukkaaminenkin varsin hyvin.

Tunninpitämisen ja Dessien juoksuttamisen jälkeen hoidin ensin Dessien miljoonat haavat ja kylmäsin jalat. Sitten lähdettiin messuille, jotka olivat kyllä tänä vuonna suuri pettymys. Myynnissä oli kasoittain huonolaatuista roskaa. Ihmetyttävä asia oli myös se, että suurimmaksi osaksi oli myynnissä western-kamppeita. Ohjelmakaan ei kiinnostanut oikeastaan ollenkaan. Muutamia hienoja kylmäverisiä kyllä ihastelin, mutta esimerkiksi American Saddlebredien katsominen oli enemmänkin tuskaa, kuin kiinnostavaa. Aika kammottavia otuksia.

En löytänyt oikeastaan yhtään mitään suunnitelmistani hankinnoista. Saan Remille luultavasti "uudet" suitset tutulta, jolla on vähän liikaa kamoja, joten niitä ei tarvinnut edes etsiä. Dessielle löysin kyllä suitset, vaikka en periaatteessa edes sille ollut etsimässä suitsia. Olen kyllä jonkin aikaa tutkiskellut suitsitarjontaa Dessie mielessäpitäen, mutta kun se ei oikeastaan uusia tarvitsisi, niin en ole tosissani mitään katsellut. En ole osannut päättää, että hankinko sille kiiltonahkaiset suitset vai ihan normaalit mustat, joissa on valkoinen toppaus. Messuilla näin kuitenkin lähes ainoalla laatutavaroita myyvällä standillä suitset, joissa on kiiltonahkainen turpis, joka on topattu valkoisella ja otsapannassa on vielä nätit blingitkin. Ne oli kyllä pakko ostaa. Suitsien nahan laatu on ihanan pehmeää ja ne olivat tarjouksessa 98e, joten en kauaa harkinnut.

Hankin Dessielle myös tosi nätin kärpäsotsapannan, sillä sen tuo kuvassakin näkyvä on jo aika virttynyt. Tulen myös kokeilemaan uutta pantaa maastoillessa alaturpikseen kiinnitettynä, sillä voisin kuvitella, että se auttaisi ötökkähermostumisen hallinnassa.
Mittatilaussaappaiden tilaamista mietin kyllä pitkään, mutta en nyt kyllä raskinut, vaikka yksi italialainen tekisikin ne "vain" 350 eurolla, joka on tietysti mittatilaussaappaista todella halpa hinta, mutta on se vaan silti paljon rahaa pistää johonkin, mitä en kiireellisesti tarvitse. Jos innostuisin kisaamaan usein, niin sitten kyllä hankkisin uudet saappaat, mutta kotona mentäessä kelpaavat vanhat kyllä vallan mainiosti.

Huomenna yritän saada kuvia Remingtonin ihanasta laitumesta ja Dessien uusista kamppeista. En vain tiedä, että miten ihmeessä jaksan huomenna liikuttaa molemmat hepat, kun olen aamulla ensin akupunktoitavana (joka väsyttää ihan järjettömästi) ja sitten teen normaalia pidemmän työpäivän.. En kyllä millään jaksaisi/kerkeisi liikuttaa kahta hevosta päivässä, jos tekisin aina täyspitkää työpäivää.. Onneksi opiskelijana on vielä ajallisesti mahdollista pitää kahta hevosta! Pitää nauttia siitä vielä niin pitkään, kuin se on mahdollista.

Juoksumattoilua

Kokeiltiin Dessien kanssa tänään jotakin vähän uutta ja pistin sen kävelemään juoksumatolle. Se käveli kiltisti ylös ja käveli suoraan läpi, en saanut sitä pideltyä, joten jouduttiin kokeilemaan toisen kerran. Tokalla kerralla se jäi nätisti seisomaan, ihmetteli kyllä kovasti, että mistä on oikein kysymys. Laitettiin matto päälle ja alussa Dessie ihmetteli kyllä oikein kunnolla, mutta tottui todella pian. Se käveli alussa vähän vinosti ja otti takajaloilla aika pientä askelta, mutta vähitellen se uskalsi kävellä normaalisti ja pian se rupesi oikein kunnolla harppomaan eteenpäin (tai no paikallaan..). Annoin sen kävellä kymmenisen minuuttia, ensi kerralla se saa kävellä sitten taas hiukan pidemmän ajan.
Juoksumatto on kyllä kätevä, sillä se saa hevosen kävelemään oikeasti hyvää käyntiä. Alussa se on tietysti jännittävä, mutta heti kun hevonen tajuaa, että mistä on kyse, rupeaa käynti sujumaan hienosti. Saatiinpahan vaihtelua arkirutiineihin.

Menin vielä myöhemmin ratsastamaan ja Dessie oli ihan superhyvä! Treenasin vähän kootumpaa ravia ja sain Dessien keskittymään hyvin. Oli kyllä hyvä fiilis, kun huomasin, kuinka se rupesi nostelemaan takasiaan ja joutui pistämään koko kroppansa oikein kunnolla töihin, yllättäen sen ravikin oli ihan erilailla istuttavissa. Laukka sujui tänään myöskin todella hyvin. Vaihtojakin treenailtiin, mutta Dessie kuumui aika paljon. Tein aika paljon nostoja käynnistä ja sain Dessien oikein kunnolla herkistettyä laukka-avuille. Dessie oli tänään kyllä tähän saakka ehdottomasti paras. Tänään ratsastus oli alusta loppuun kivaa eli Dessie oli kyllä todella tasainen. On se niin hieno heppa niin halutessaan!

Remillä oli tänään käyntipäivä. Ursulan kanssa treenailtiin sitten ihan vain käynnissä, tehtiin paljon pysähdyksiä ja peruutuksia ja yritettiin tehdä vähän takaosakäännöksiä, mutta se oli Ursulalle vielä vähän liian hankalaa. Teki kyllä Remille ja Ursulalle hyvää treenailla ihan vain käynnissä, Remi sai kävellä rauhassa ja Ursula kerkesi keskittymään istuntaansa paremmin. Remi oli todella kiltisti, siitä kyllä huomasi, että se oli varmaankin madotuksen takia vähän väsynyt. Ilmakin oli kyllä todella painostavan kuuma, joten sekin kyllä vaikuttaa paljon.

Dessien ratsastamisen jälkeen päätin napata muutaman kuvan sen varusteista. Uusi koulusatula on siis Kiefferin Lusitano Exclusive, johon olen kyllä enemmän, kuin tyytyväinen. Sovitettavana käväisi myöskin se rakastamani Prestigen D1, mutta se ei sopinut sitten yhtään. Pakko kyllä myöntää, että tuo on ehkä jopa parempi istua, kuin D1, vaikka en olisi koskaan uskonut sanovani niin, sillä D1 on kyllä niin mainio satula. Haussahan oli oikeastaan käytetty satula, mutta kaikista kokeilemistani satuloista tuo vain istui parhaiten, joten sehän se oli sitten pakko saada. Dessiellä on valitettavasti yhtä kallis maku, kuin minulla..
Käytin saksalaista satulansovittajaa, pakko kyllä sanoa, että saksalaisten ammattitaito hevosasioissa on kyllä ihan jotakin muuta, kuin mihin Suomessa on tottunut..
Sopiva koulusatulahuopa on kyllä tilattu, mutta sen saamiseen saakka käytän (oikeastaan Remingtonin) yleishuopaa. Jalustimet ovat (nekin oikeastaan Remille ostetut) Jin Stirrupit. Tällä hetkellä käytän satulakauppiaalta lainassa olevaa mielestäni liian kapeaa neoprenvyötä, etsinnässä olisi vähän leveämpi nahkainen tai neopreeninen vyö.
Jalassa käytän Vereduksen Piaffe Revo-koulusuojia ja Eskadronin lampaankarvabootseja. Etusuojia ja bootseja käytän aina, mutta takasissa en pidä ihan joka kerta suojia.
Päässä Dessiellä on meksikolaiset suitset kolmipalakuolaimella, tuteilla ja kumiohjilla. Meksikolaisella turpiksella Dessie on tasaisempi, kuin muilla.
Meidän uutta blingillistä rintaremmimartingaalia käytän myös usein, Dessie ei sitä periaatteessa tarvitsisi, mutta se antaa itselleni jotenkin varmuutta, joten sitä tulee kyllä käytettyä lähes joka päivä. Etsin aika kauan sopivaa martingaalia, Dessielle ovat cob-kokoiset liian pieniä, mutta fullit yleensä liian isoja. Tuo on full, mutta siihen sai nätisti tehtyä lisäreikiä, jotta sain sen sopivaksi.
Vähän siis koulu -ja estekamppeita sekaisin, mutta samapa tuo, noilla kamppeilla Dessie toimii parhaiten, joten niillä mennään.

Pikkuisia muutoksia ulkoasuun

Tein pieniä muutoksia blogin ulkoasuun. Opiskelen tosiaan myös graafista suunnittelua (vaikka olenkin erikoistunut valokuvaukseen) eli periaatteessa minun pitäisi jopa osata tehdä jotakin normaalia hienompaa, mutta olen kehittänyt opiskeluideni aikana oikein kunnon vihan tietokoneella tehtävää grafiikkaa kohtaan. Vapaa-aikana minua ei kyllä todellakaan näe Illustratorin tai InDesignin äärestä.. Eli koitetaan pärjätä yksinkertaisemmalla ulkoasulla jatkossakin ;)

Tulikin sitten pieni muutos Remingtonin madotusasiaan. Klinikalta soitettiin tänään, että näytteestä oli sittenkin löydetty munia, joten tuli nyt sitten Remikin madotettua. Pitää nyt katsoa, että miten se reagoi madotukseen, huomenna se saa ainakin vapaapäivän tai enintään Ursula saa vähän ravailla.

Dessien liikutin tänään jo ihan normaalisti. Se jatkoi kilttiä kauttaan tyytyväisesti. Muutaman kerran se sai taas kummallisia kohtauksiaan, en ole oikein edelleenkään keksinyt, että miksi aina välillä tuntuu, että sen päässä tapahtuisi joku napsahdus. Sen keskittymiskyky herpaantuu hetkeksi ja muutaman sekunnin päästä se on taas normaali. Se saattaa esim jäädä seisomaan ja lähteä peruuttamaan tai pukittaa tai vain potkaista taakse. Näitä kummallisuuksia tapahtuu aina vain harvemmin, silloin, kun Dessie tuli minulle, sen ratsastaminen oli enemmänkin näitä kohtauksia ja välissä toimivaa. Tällä hetkellä näitä tulee koko ratsastuksen aikana 1-3 eli en kyllä todellakaan voi valittaa, kun tiedän, miltä touhu on vielä vähän aikaa sitten näyttänyt.
Kokeiltiin tänään taas vaihtoja ja se vaihtoi taas nätisti. Kerran tippui raville, mutta nosti kyllä sitten heti oikean laukan. Teen vaihtoja diagonaalilla, mutta pitää kokeilla urallakin. Tänään sain vähän helpommin hallittua laukan tahtia. Selvästi huomaa, että Dessien pää rupeaa vähitellen kestämään jo enemmän keskittymistä vaativia asioita.
Olin kyllä Dessieen todella tyytyväinen tänään, varsinkin, kun ottaa huomioon, että sillä oli pari vapaapäivää alla.

Ratsastuksen jälkeen kylmäsin taas jalat ja pesin pahimmat hiet pois. Yritin desinfioida niitä miljooonaa pikkuhaavaa, jotka Dessie on itseensä hankkinut. Yksi isompi rupi oli repeytynyt irti, eikä Dessie meinannut millään antaa minun koskea siihen kohtaan. Betaisodonaa on tullut nyt kyllä käytettyä tässä viime viikkojen sisällä jo melkein kokonainen pikkupullollinen, kun aina jossakin kohtaa on jonkinlainen haava. Onneksi ollaan tähän saakka selvitty vielä ilman tulehduksia *koputtaa puuta*.
Remingtonillakin oli viime viikolla oikein iso purujälki kaulassa, jossa oikein roikkui ihonpalanen, mutta se parani todella nopeasti. Remingtonin haavat paranevatkin oikein yllätysnopeasti, joka on tietysti hieno juttu. Sen peruskunto ei oikein voi olla kovin huono, jos kerta sen haavat paranevat noin nopeasti. Sen haavat hoituvat paljon nopeammin, kuin Dessien, vaikka Remillä onkin yleensä paljon isompia osumia.

Remingtonin haavoja ei voi suihkutettavalla desinfiointiaineella ihan helpolla putsata, sillä suihkepullot ovat Remin suuria vihollisia. Remi ei pelkää oikeastaan mitään muuta, kuin suihkepulloja. Alussa Remi lähti lentoon heti suihkepullon nähdessään, mutta nykyään saan siihen suihkutettua jos se on sidottu narulla kiinni. Jos sitä ei sido, niin se lähtee kyllä karsinastakin karkuun. Kiinniollessaan sen silmät kyllä muljahtelevat ja siitä huomaa selvästi, että sitä tosissaan pelottaa, mutta ero yli vuoden takaiseen on valtava, silloin Remi olisi vetänyt varmaan kalteritkin irti, jos sen olisi kalteriin sitonut kiinni.
Viime kesäksi en saanut sitä vielä kovinkaan hyvin totutettua hyönteiskarkotteisiin, mutta uskoisin, että tänä kesänä saan sen vielä opetettua.

Lähdetään torstaina isolla porukalla heppamessuille ja sieltä pitääkin metsästää muutamia asioita. Remington tarvitsisi uudet suitset ja jalustinhihnat. Toinen jalustinhihna ratkesi viime viikolla ja suitset alkavat vähitellen näyttää siltä, että niille käy pian sama kohtalo. Uudet ohjat se tarvitsisi myös kipeästi, sillä nappasin sen uudehkot kumiohjat Dessien suitsiin. Dessie ei tarvitse oikeastaan yhtään mitään, paitsi ehkä purkin elekrolyyttiä.
Itse tarvitsisin esimerkiksi kisatakin, kisapaidan ja plastrongin+neulan jos minun pelottava suunnitelma todella käy toteen ;) Mittatilaussaappaat ovat olleet jo kauan ostoslistalla, mutta nyt taitaa käydä niin, että kypärän hankinta tulee olemaan enemmän ajankohtainen, kuin saappaiden. Nyt helteillä Owen on ihan liian kuuma (eikä se päässä ainakaan kahta hevosta ratsasta), mutta vanha GPA taas on edestä sisältä vähän kovettunut, eikä ole enää niin mukava, kuin ennen.
Noh, pitää nyt katsoa, että mitä raskin/kykenen ostamaan, kun lähiaikoina on tullut ihan tarpeeksi yllättäviä rahamenoja.. Olisi sitä voinut valita vähän halvemmankin harrastuksen..

Sunnuntai

Dessie oli koko tämän viikon kyllä todella ahkera ja tasainen ratsastaa. Perjantaina tehtiin ensin pieni maastolenkki ja mentiin sen jälkeen maneesiin. Dessie oli heti alusta saakka motivoitunut ja hyvä. Oikeassa laukassa se vähän pöllöili, vasen oli ihan täydellistä eli vähän väärinpäin meni, kun normaalisti vasen on hankalampaa. Nostin oikean laukan muutaman kerran vielä, mutta joka kerta se oli vähän ihmeellinen, yritti lähteä ihan järjetöntä vauhtia kaahottamaan. Päätin sitten nostaa oikean laukan vaihdon kautta ja kappas, Dessie teki helposti ja nätisti puhtaan vaihdon!
En ole treenannut vaihtoja lähes ollenkaan, sillä haluan niitä treenata vasta sitten, kun edellytykset puhtaisiin vaihtoihin ovat parhaimmillaan. Ihmettelin kyllä kovasti, miten nätin vaihdon Dessie teki, joten nyt ehkä voisin vähitellen ruveta niitä enemmän treenailemaan.
Saan laukan jo mukavan lyhyeksi, mutta edelleen saan taistella vauhdin kanssa. Dessie laukkaa mielellään ja siksi annankin sen spurttailla myös omaa vauhtiaan, mutta juuri esimerkiksi vaihtoja varten olisi hyvä saada laukan tahtia hiljaisemmaksi, jotta puhtaan vaihdon onnistuminen olisi helpompaa.

Oikein harmitti pitää nyt madotuksen takia pari päivää vähän lomaa, kun Dessie on ollut niin hyvä. Periaatteessahan madotuksen jälkeen ei tarvitsisi pitää lomaa, mutta itse kyllä huomasin, että Dessie oli kyllä vähän normaalia rauhallisempi, joten se sai nyt sitten pari rennompaa päivää.
Remingtonia ei madotettu tällä kertaa. Remingtonin madottaminen voisi olla hiukan liian riskialtista, sillä joku aine madotusaineessa on kuulemma munuaiselle aika tujua tavaraa. Sen takia Remingtonilta otetaan lantatesti, josta tsekataan matotilanne. Laidunkauden aikana Remin matotilannetta tullaan kyllä tutkimaan ja madotetaan tarpeen mukaan, mutta nyt ei onneksi tarvinnut.

Nyt on vihdoin sovittu klinikka-aika Remingtonille 22.5.. Klinikkareissu on nyt hiukan siirtynyt, tarkoitushan oli viedä Remi klinikalle jo viime kuussa. Parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan ja eihän Remillä mitään akuuttia tarvetta olekaan, vaan sille tullaan tekemään rutiinitsekkaus. Remington tulee olemaan klinikalla ainakin vuorokauden eli yhden yön yli ainakin. Sen munuainen ultrataan, rakkoon tehdään luultavasti endoskopia ja veri- ja virtsa-arvot tutkitaan tarkkaan. Toivoisin myös, että se pistettäisiin tippaan kiinni, jotta rakkoa saataisiin putsattua. Virtsassa kun on edelleen vähän liikaa bakteereja, mutta eläinlääkäreille annetaan ihan vapaat kädet ja he saavat tehdä Remille kaiken tarpeellisen ja vähemmän tarpeellisen, jos sen näkevät hyväksi. Meidän lähiklinikan lääkärit ovat kyllä todella luotettavia, joten en todellakaan voisi kuvitella, että he esim vain rahan takia haluaisivat tehdä joitakin toimenpiteitä. Kallista touhuahan klinikkakäynti tulee olemaan, mutta sinä hetkenä, kun Remi päätettiin leikata, piti myöskin sitoutua siihen, että sen kuntoutukseen tulee uppoamaan vielä varmasti aikaa ja rahaa.
Klinikalla Remin hampaatkin tutkitaan ja raspataan, jos se on tarpeellista. Luulisi kyllä vähitellen olevan, sillä viimeksi sen hampaat on raspattu pari vuotta sitten.

Remin kunto on nyt taas vähän kohonnut, kun ilmat eivät ole olleet ihan niin kuumat, kuin viime viikolla. Hellettä on kyllä ollut, mutta iltaisin viilenee sen verran, että Remin voi hyvällä omallatunnolla liikuttaa.
Kuumimmilla ilmoilla Remingtonista huomaa kyllä, ettei se ole ihan normaali hevonen. Nyt kuitenkin, kun hepat pääsevät ensi viikolla laitumelle, lähtee Remin kunto kyllä varmasti taas nousemaan. Viimekin vuonna laidunkauden aloituksen jälkeen Remin kunto kohosi ihan silmissä, tuoreen ruohon syöminen ja isommassa tilassa juoksenteleminen tekee sille varmasti hyvää. Remingtonin lauma liikkuu kyllä tarhassakin paljon, mutta laitumella liikuntaa tulee varmasti enemmän.

Hepat pääsevät ulos varmaankin keskiviikkona, sitä ennen pitää vaan tehdä päätöksiä siitä, että kenen kanssa Dessie nyt sitten tuleekaan ulkoilemaan. Dessie on kyllä tainnut valita jo uuden parhaan ystävänsä; tamma jonka kanssa ollaan nyt muutaman kerran maastoiltu. Dessie hirnuu sen kävellessä ohi, eikä Dessie ole todellakaan mikään hirnuja.

Ja taas näitä valmennuskuvia ;) Pitää kyllä taas saada joku kuvaamaan meitäkin, mutta mitäs sitä valokuvaaja sille voi, että aina muut saavat kuvia, mutta itse ei koskaan...

8v Hugo

11v Notti

7v Sunny

7v Jacky

8v Boy

5v tamma Schöne Katze (suom. kaunis kissa :D )