Meillä oli tänään Dessien kanssa Sabsin valmennus. Olin tallilla jo seitsemältä ja ennen puoli kahdeksaa hevosen selässä ja on kyllä pakko myöntää, että oli ihan fiksu veto. Ilma oli vielä raikas ja pystyin keskittymään hyvin. Dessie kyllä vähän ihmetteli, kun joutui niin aikaisin aamulla töihin.
Jätin eilen kannukset pois ja yritän nyt oppia käyttämään pohjetta vähän paremmin, ettei tule aina käytettyä suoraan kannusta, vaan, että kantapää pysyisi paikallaan ja ratsastaisin vähemmällä paineella. Dessie jännittyy liiasta paineesta ja tänään lähdettiinkin treenaamaan sitä, mitä minun pitää tehdä kun se jännittyy. Sabsi neuvoi minua lyhentämään ohjaa vähitellen ja heti, kun Dessie myötää, pitää ratsastaa eteen. Jos se taas jännittyy, täytyy minun heti myödätä ja aloittaa ohjien lyhentäminen alusta. Harjoitus oli varsin hyvä, vaikka aluksi tuntuikin vähän hölmöltä antaa Dessien viilettää pää taivaissa pitkin ohjin. Vähitellen Dessie rentoutui ja rupesi aina vain useammin ja useammin myötäämään ja tajusin, millä sekunnilla minun pitää ratsastaa eteen. Ongelmani on se, että lopetan ratsastamisen siihen, kun Dessie menee hyvin, vaikka juuri silloin minun pitäisi tehdä siitä vielä parempi. Keskityn yksinkertaisesti liikaa huonoihin hetkiin.
Sabsi hyppäsi hetkeksi selkään, kun halusi tietää, miltä Dessie tuntuu selästä käsin. Itse tykkään katsoa, kun muut ratsastaa ja opin katselemisesta yleensä paljon. Mielestäni on tärkeää päästä näkemään, miten muut ratkovat ongelmia hevoseni kanssa. Dessie ei ollut kovinkaan innoissaan siitä, että Sabsi kapusi selkään, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Se oli todella skeptinen ja huitaisi jopa takasellaan, kun Sabsi oli nousemassa selkään. Heti kun se huomasi, ettei Sabsi aiheuta liikaa painetta, se ymmärsi, että on ihan turha olla niin skeptinen. Pätkittäin Dessie meni oikein kivasti ja oli kyllä ihanaa katsella sitä. Vähitellen Dessie alkaa näyttämään jo varsin hyvältä ja onhan se todella näyttävä kun se sille päälle sattuu.
Sabsi ratsasti muutaman minuutin ja sai Dessien aika hyvin menemään eteenpäin. Hyppäsin vielä itse selkään ja nostin laukan molempiin suuntiin. Laukka oli hyvää ja mukavaa ratsastaa. Oikea laukka nousi vähän hankalammin, Dessie nosti ensin väärän laukan, mutta korjasi sen heti seuraavalla askeleella ihan itsestään täysin puhtaalla laukanvaihdolla. Lopuksi ravattiin vielä rentoa ravia, eikä Dessieltä tuntunut loppuvan energia oikein millään., Sen kyllä huomasi, että sen keskittymiskyky hipoi kyllä jo rajojaan, mutta eipä ole ihme, kun tehtiin hommia melkein 1,5h.
Seuraavaksi oli vuorossa Remington ja Ursula. Minulla on nyt viime aikoina mennyt Ursulaan vähän hermot, kun hän on niin hidas reagoimaan ja siksi Remi rupeaa helposti kusettamaan. Siksi aloiteltiin tänään ihan vain miljoonalla pysähdyksellä ja liikkeellelähdöllä. Ursula jännittyy koko kropastaan ja vetää vain ohjasta, Remi ei viitsi pysähtyä ja saa Ursulan vieläkin enemmän jännittymään. Tehtiin kymmeniä pysähdyksiä ja vähitellen Ursula tajusi, mitä sillä istunnalla pitää tehdä. Ursula saa nyt mennä vain sidepulleilla, sillä nyt kun hän on saanut jalkansa pysymään rauhallisena, on hän aloittanut kädellä vispaamisen.
Pitää nyt katsoa, että viitsinkö katsella Ursulaa enää kovin kauaa.. En vain ole koskaan nähnyt Remiä tuollaisena, se normaalisti pysähtyy ajatuksen voimalla ja lähtee liikkeelle minimaalisella pohjeavulla ja nyt se hidastuu, kun se saa liikaa impulsseja koko ajan, eikä oikeasti enää tiedä mitä sen pitäisi tehdä. Aloittelija on tietysti aloittelija, se nyt on ihan selvä, mutta Remingtonin herkkyys on sen paras puoli, enkä todellakaan halua kadottaa sen herkkyyttä. Pitää nyt miettiä mitä sitä tekisi.. Alunperin oli tarkoitus, että Ursula rupeisi maastoilemaan, mutta hän ei sitä uskalla tehdä, joten suunnitelmat ovat nyt tietysti muuttuneet aikalailla.. Ensi viikolla Ursula ei pääse ollenkaan, joten näen, että miten Remi rupeaa taas toimimaan, kun joutuu vähän parempaan kuriin. Ursulapäivien jälkeen kun Remi on aina hidas reagoimaan ja kiukkuinen.. Olisi se kyllä tyhmää nyt pistää pillit pussiin, kun Ursula on kuitenkin toisaalta edistynyt niin paljon, mutta toisaalta Remin kannalta olisi parempi, jos se olisi vähän tarkemman ihmisen ratsastettavana.
Remi on nyt vasta vaihtanut kesäkarvaan. Sen karvanvaihto kesti tänä vuonna kyllä ehdottomasti hurjan pitkään. Nyt se on onneksi taas sileäkarvainen ja ihanan vaalea, eikä se enää hikoakaan ihan läpimäräksi, vaikka joutuisikin kunnolla töihin. Keskiviikkona klinikalla pitää kuitenkin kysyä Remingtonin ruoka-asiasta, sillä se tosiaan tarvitisi jotakin lihottavaa, mutta sen pitäisi olla helposti sulavaa ja mahdollisimman vähän ylimääräisiä aineita sisältävää. Maissi, jota syötän Dessielle, voisi olla hyvä, mutta en Remin ruokinta-asioissa uskalla tehdä muutoksia, ilman, että kyselen tarkkaan eläinlääkäriltä. Verikuvahan ja virtsatesti siltä tietysti tullaan ottamaan, joten voidaan suunnitella ruokintaa vähän tarkemmin, kun nähdään ihan konkreettisesti, että onko sillä jostakin puutetta tai saako se jotakin liikaa. Hankalaahan se on, Dessien kohdalla ruokinta on jotenkin niin helppoa ja Remin kanssa pitää jokainen asia miettiä aina niin kovin tarkkaan..
Huomenna on joku pyhäpäivä taas kerran, toukokuussa täällä on yhteensä neljä pyhäpäivää. On kyllä kiva, kun on vielä "toinen sunnuntai" huomenna niin on molemmille hepoille kunnolla aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti