maanantai 27. toukokuuta 2013

Kiimanestoa ja kylmyyttä...

Aloitin tänään Dessielle Regumaten, kun en yksinkertaisesti enää kykene katselemaan sen kiimailuita. Sen kiimat vaikuttavat niin kivuiliailta, että nyt yritetään Regumaten avulla saada sen hormonitoimintaan edes jonkinlainen tolkku. Toivottavasti toimii, ei ole nimittäin mikään halvin litku kyseessä.. Dessie ottaa normaalisti kaiken helposti ruiskusta suuhunsa, madotuskin oli täysin ongelmaton juttu. Regumate olikin sitten selvästi niin pahaa, ettei se kyllä meinannut upota millään. Se kyllä haiseekin ihan jollekin kamalan vahvalle pesuaineelle, joten en todellakaan voi edes kuvitella, että miltä se maistuu.. Hyh, mutta toivon kyllä kovasti, että se auttaa.

Kiimaongelmat ovat kyllä jotakin, mitä en todellakaan olisi voinut kuvitella näin ärsyttäviksi. Suurin ihmetyksen aihe Dessien kiimailuissa on se, että se tekee kyllä orit ihan hulluiksi, mutta itse se tulee hulluksi ruunista. Oreista se ei ole vielä kertaakaan ruvennut kiimailemaan, mutta sillä on muutama lemppariruuna, joille se lämpenee heti. Yksi päivä Dessie onnistui karkaamaan minulta karsinasta, normaalisti voin ihan rauhassa pitää karsinan oven sepposen selällään ja lähteä vaikka vähän kauemmaksikin ovesta, ilman, että Dessie kehtaa luikkia karkuun. Kiimassaan se ajatteli karkaamisen olevan varsin loistava idea ja se pöllöpää sujahti nuuhkimaan yhtä sen lemppariruunista.. Sillä ei ollut tietystikään riimua päässään, enkä saanut sitä liikkumaan askeltakaan. Vasta ketjunarulla nassun ympärillä sain sen raahattua pois ruunan luota..

Dessiestä tulee kiimassaan ihan täysin tunnoton. Sitä voisi varmaankin hakata vaikka luudalla otsaan, eikä se huomaisi mitään. Meillä on maneesissa ehdoton kielto antaa hevosten kuseskella ja olenkin nyt muutaman kerran joutunut Dessien kanssa oikein viihdyttäviin tilanteisiin, kun se yrittää pruikkia ja minä huidon sitä ahterille sillä, mikä käteen ensimmäisenä osuu, eikä se korvaansakaan heilauta. Muutenhan Dessie hyppii pitkin seiniä jo pelkästään minimaalisesta kädenheilautuksesta, joten tuo sen turtuus on kyllä ihan käsittämätöntä. Siksi olen nyt lähiaikoina päättänyt, etten liikuta sitä kuin vain ihan vähän sen pahimpina kiimapäivinä. Se ei kuitenkaan ole hyvä tapa, sillä Dessie ei voi seistä montaa päivää, kun sille kasaantuu sitten ihan liikaa energiaa ja siinä vaiheessa kiimaturtuus tuntuu jo pieneltä ongelmalta.
Siksi päädyin nyt kokeilemaan Regumatea, vaikka hormonaalinen kiimanehkäisy ei ehkä olekaan se paras ratkaisu. Mielestäni se on kuitenkin parempi, kuin se että selvästi huomaan, kuinka Dessien koko takaosa on ihan krampissa, eikä se kykene muuhun, kuin kiimailemiseen. Sen karsinakin on ihan karseassa kunnossa pahimpina päivinä, joten mielestäni tämä kokeilu on varsin oikeutettu. Paras ratkaisuhan olisi vaan pistää varsa aluilleen, mutta se ei valitettavasti ole vielä mahdollista.

Remington sai eilen taas loimen päälleen, kun täällä on niin kammottavan hirveä tammikuuilma. Vesisade, hirveä tuuli ja karsea kylmyys eivät todellakaan tee hyvää Remille, joten se nyt on sitten toukokuussa loimi päällä.. Tuntuu ihan käsittämättömältä, mutta minkäs sitä säälle voi. Hepat on otettu nyt onneksi kyllä normaalia aikaisemmin sisälle, sillä tihkusateessa seisominen ei voi olla kovin kivaa. Huomiseksi on onneksi luvattu jo edes vähän parempaa ilmaa, mutta pistin sille vielä tänään loimen takaisin. Jos aamulla alkaa olemaan jo lämmin, niin hurautan nopeasti tallille, mielummin Remi saa olla hetken vähän liian lämpimässä, kuin koko aamupäivän liian kylmässä. Dessiellä pidin tänään juoksuttamisen jälkeen hetken fleeceloimea, en edes muista milloin sitä on tullut viimeksi käytettyä.. Loppuviikosta saisi kyllä vähitellen ilma lämmetä, kun minulle tulee kaveri Suomesta käymään pitkäksi viikonlopuksi. Huomenna olisi tarkoitus päästä Remin kanssa maastoilemaan, vaikka maastossa taitaa olla kyllä aikamoisen mutaista.. Jos ei päästä maastoon niin voitaisiin mennä vaikka kavaletteja.

Remi on nyt viimepäivinä ollut vähän epäkiinnostunut tekemään töitä. Se on alussa kiukkuinen, mutta vertyessään se tulee heti paremmalle tuulelle. Selvästi kylmyys aiheuttaa sille jumeja, joita ei tietystikään saa auki, kuin vain tekemällä hommia. Hyppäämällä tai ylämäkitreenilla saisi takapäätä kunnolla hommiin ja selvästi huomaa, ettei Remiä oikein kiinnostaisi ihan joka päivä vääntää maneesissa. Tänään Remilläkin oli juoksutuspäivä ja se oli kiltisti, mutta takapää oli kyllä varsin jäykkä. Paljolla laukkaamisella se vertyi kyllä ihan ok.

Tällä hetkellä ärsyttää, kun päästään Dessien kanssa niin harvoin valmennettavaksi. Olisihan meillä tallilla asuva Oliver käytettävissä, mutta kuten olen jo aikaisemmin pohtinut, hän ei ole meille se paras vaihtoehto. Jos joskus aloitettaisiin se paljon puhuttu hyppääminen, niin siihen hän olisi varmasti sopiva, mutta ihan perus sileän työskentelyyn tarvittaisiin joku valmentaja, joka sopisi meille paremmin. Tarvitsen valmentajan, joka puuttuu istunnallisiin ongelmiini, sillä suurin osa meidän hankaluuksista johtuu juuri niistä. Oliver ei sano istunnasta oikein muuta, kun, että älä nojaa eteen.
Sabsin valmennuksiin olen taas todella tyytyväinen, mutta hän tulee vain kerran kuussa, sillä hän asuu todella kaukana. Kerran kuussa on Dessien kanssa yksinkertaisesti liian harvoin.. Oliver on tietysti siitä kätevä, kun häneltä voi kysyä ihan päivittäin apua, mutta hänen suhteellisen painostava tapa ei valitettavasti sovi Dessien kaltaiselle hevoselle, jolle liika paine aiheuttaa vain lisää jännitystä. Oliver saa kyllä Dessien menemään hyvin, mutta se tapa siihen hyvinmenemiseen saakka ei ole tuolle hevoselle se optimaalisin. Kunnon valmentajan löytäminen on kyllä oikeasti hankalaa. Perushevosen kanssa voi tyytyä vähän vähempäänkin, mutta heti jos hevonen on ongelmallisempi ja hankalampi, on sen oikean valmentajan löytäminen aikamoisen hankalaa. Ramisin ja Remin kanssa tykkäsin Sigin valmennuksista, mutta en valitettavasti voisi kuvitella, että hänestä olisi apua Dessien kanssa..
Pitää varmaan ruveta kiertelemään koulukisoja, jotta oppisin tuntemaan vähän kouluporukkaakin. Tunnen ja tiedän lähistön melkein kaikki esteratsastajat ja valmentajat, mutta kouluratsastajia en tunne melkein ollenkaan. Pitää selvästi pistää tuttavapiiri vaihtoon, esteratsastajat eivät selvästi ole minua varten...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti