Tervetuloa Collins Diamond

Nyt loppuu salaperäisyys, kun asiat varmistuivat. Uusi yhteistyökumppanini on siis 13-vuotias westfalen ruuna Collins Diamond (i.Collin L ii.Contender ei. Rosenkavalier). Se on S-tason kouluhevonen eli nyt vihdoin sain taas sen tasoisen hevosen käyttööni, josta olen viimeiset vuodet unelmoinut.

Collin on 178cm korkea eli raameja löytyy varmasti tarpeeksi. Sillä on lihaksikas kaula (!!), joka tietysti nyt Acasinan jälkeen tuntuu aivan järjettömän hienolta jutulta. Ja kyllä sillä muutenkin lihaksia on, se on pidetty oikein hyvässä kunnossa, vaikka sen omistaja onkin ollut raskauden takia tauolla.

Collin on perusratsastaessa yllättävän simppeli, mutta ihanan haasteellinen, kun siltä rupeaa jotakin vaatimaan. Se ei anna mitään ilmaiseksi, mutta kun sen kanssa toimii rehellisesti ja reilusti, antaa se todella hyvän ratsastusfiiliksen. Virheistä se kyllä huomauttaa, mutta se ei pukittele tai hypi pystyyn.

Collin on siis minulla syyskuun alusta lähtien puoliylläpidossa eli tämä on kyllä täydellisin ratkaisu hevosteluuni. Pääsen lomailemaan, voin olla hyvällä omallatunnolla menemättä tallille ja aina tiedän, että hevonen tullaan silti hoitamaan paremmin, kuin hyvin. Saan valmentautua ja jos tahtoisin, saisin myös kisata.

Tein tänään varman päätöksen ja olen oikeasti tyytyväinen. Kerkeän panostamaan opiskeluihini, muihin urheiluharrastuksiini ja pääsen harrastamaan ratsastusta hevosella, joka varmasti tekee hyvälle mielelle. Nyt sitten vaan toivotaan pitkää ja toimivaa yhteistyötä, tällä tiimillä se kyllä tuntuu aika suurella todennaköisyydellä varsin mahdolliselta toivomukselta.

Alla ensimmäinen kuva minusta ja Collinista, eiköhän niitä vähän paremmankin laatuisia vielä tule näkymään ;)

Paluu

Olin kuukauden Suomessa, enkä käynyt kuin kerran vähän rapsuttelemassa poneja, muuten pidin täydellisen hevostauon. Paluu Itävaltaan oli omituinen. Kotinihan tämä on, joten oli ihanaa tulla kuukauden jälkeen takaisin, mutta kun niin iso osa elämästä on poissa, tuntui olo todellakin tyhjältä. En todellakaan kadu päätöstäni Acasinaan liittyen. Olen edelleen siitä sataprosenttisen varma, että tämä oli ainoa oikea päätös, jonka pystyin tekemään.

Olin vielä paluuni jälkeen pitkän viikonlopun Wienissä ja nautin siitä, ettei minulla todellakaan ollut kiire kotiin. Alkuviikon ihmettelin kotona ja mietiskelin, mitä hevosettomat ihmiset tekevät ajallaan. No, niinhän siinä kävi, että rupesin selaamaan myyntihevosia. Minulla ei kyllä ole näissä asioissa sitten minkäänlaista tahdon lujuutta.

Selailin ja mietiskelin, mutta päädyin siihen, etten enää halua omaa hevosta. Niin kauan, kuin minulla ei ole varaa hankkia sen tasoista hevosta, jonka haluaisin, en mielummin hanki enää mitään, koska tiedän, mihin se johtaa. Onneksi sentään sain päätäni selvitettyä ja laitettua hevosmyyntisivustot kiinni.

Kerkesin olemaan hetken rauhallisesti päätökseni kanssa, kunnes suunnitelmani menivät uusiksi, kun avautui mahdollisuus hevosesta, joka olisi minulle täydellinen. Juuri sellainen, minkälaisen nyt tarvitsen. Kaikkien näiden vuosien jälkeen ongelmallisten hevosten kanssa tarvitsisin hevosen, joka osaa kaiken ja tekee kaiken mielellään. Sen tasoisen hevosen, mihin olin Suomessa tottunut. Kun pystyi keskittymään ratsastamiseen ja siihen, että itsekin pääsisi kehittymään.
En kadu entisiä hevosiani, en todellakaan. Rakastin Ramisia, Remingtonia, Acasinaa ja varsinkin Dessietä, mutta mikään niistä ei voinut antaa minulle sitä fiilistä, minkä esimerkiksi Lenny tai Griffo minulle antoi. Sitä fiilistä, kun tietää, että homma toimii ja molemmat tekevät kaikkensa ja rakastavat sitä, mitä tekevät. Se fiilis on minulle sama, kuin onnellisuus. Siksi, kun pääsin tämän uuden hevosen selkään, tiesin, etten yksinkertaisesti voi kieltäytyä tälläisestä mahdollisuudesta.

Minulle tekee varmasti hyvää jatkaa harrastusta uusissa puitteissa, täysin uusien ihmisten kanssa, koulutallilla uusien valmentajien kanssa ja varsinkin uuden loputtoman osaavan, potentiaalisen hevosen kanssa, jolta voin oppia varmasti muutakin, kuin kärsivällisyyttä.

Fiilikseni on mahtava ja tiedän, että tästä tulee hyvä juttu. Nyt minulla on vihdoin taas se sama fiilis, mikä aina ennen tuli, kun olin menossa ratsastamaan; ihan kuin olisi perhosia vatsassa.
Näillä näkymin minun hevosteluni siis jatkuvat taas syyskuun alusta ;)