Kaiken piti olla hyvin..

Kaiken piti olla hyvin. Hevoset terveitä, oman elämän oli tarkoitus lähteä rullailemaan eteenpäin kaikkien käsittämättömien takapakkien jälkeen. Viime viikolla sanoin ääneen, että nyt elämä rupeaa paranemaan, nyt on hyvä fiilis. Sitten tapahtui jotakin, mitä en todellakaan olisi osannut pelätä.

Remington oli terve, onnellinen hevonen, joka teki mielellään töitä ja jota opin taas rakastamaan enemmän, kuin mitään muuta. En enää syyllistänyt itseäni, vaan annoin itselleni luvan nauttia maailman kilteimmän ja urheimman hevosen seurasta.
Olen elämäni aikana tuntenut kymmenittäin hevosia, mutta Remington oli niistä kaikista ihmisrakkain. Se teki kaikkensa ihmisen eteen. Se jatkoi urheasti ihmistensä miellyttämistä, vaikka kärsi käsittämättömistä kivuista. Viime aikoina sen kivut olivat vähitellen historiaa, sen kärsimykset vihdoin kärsitty. Sen silmistä näki vihdoin sen innostuksen elämistä kohtaan, se oli oikeasti taas hevonen. Kaikki yllättyivät sen kuntoutumisen nopeudesta. En enää saanut arvostelevia katseita, kun sitä ratsastin. Kaiken piti olla hyvin. Kunnes..

Remington vietiin keskiviikkona aamulla klinikalle todella huonon kunnon takia. Klinikalla tutkittiin nopeasti ja tilan vakavuus selvisi heti. Remingtonin vatsalaukku oli revennyt. Verenmyrkytys oli muutaman tunnin jälkeen niin kammottava, ettei mitään ollut tehtävissä. Leikkauksen selviytymisprosentti olisi ollut yksi prosentti. Remington lopetettiin ruohikolle klinikan pihaan, ennen kuin sen kroppa kerkesi luovuttamaan.

Fiilikseni on tällä hetkellä käsittämättömän tyhjä. Remington oli minulle niin valtavan rakas, etten osaa edes selittää, kuinka paljon tämä sattuu jokaiseen kohtaan koko kropassani. En ole itkenyt elämäni aikana koskaan niin paljon, kuin viimeisten vuorokausien aikana. Mikään ei ole koskaan sattunut yhtä paljon, kuin tämä. Niin epäreilulta, kuin tämä tuntuukin, tiedän, että Remington on nyt paremmassa paikassa. Se oli loppuun saakka niin urhea ja ahkera, ettei vastaavanlaista hevosta tule varmastikaan koskaan enää elämässäni olemaan. Se oppi tiistaina, kuinka tehdä täydellisen puhtaat laukanvaihdot. Se näytti minulle vielä viimeisenä elinpäivänään, kuinka siinä on enemmän potentiaalia, kuin kukaan olisi koskaan uskonut. Se oli yksinkertaisesti ihana hevonen. Jotakin, mitä tulen ikävöimään ikuisesti. Tuota hevosta en tule koskaan unohtamaan.
Kuka olisi uskonut, että Remingtonin elämä tulee loppumaan jonkun muun syyn takia, kuin munuaisten... En ainakaan minä. Syytä tapahtuneeseen ei tulla koskaan saamaan, mutta muistoja minulta ei voi kukaan ottaa pois. Remington opetti minulle paljon, suurimmaksi osaksi siitä, kuinka jotakin vain rakastaa enemmän, kuin mitään muuta. Kuinka haluaa tehdä kaikkensa, jotta toisen olo paranee. Kuinka haluaa antaa jollekin vielä toisen mahdollisuuden nähdä, että elämä voi tosiaan olla kivutonta.

Onneksi Remington sai nauttia kivuttomasta elämästään edes hetken. Kiitän Remingtonia näistä 1,5 vuodesta. Kiitän sitä siitä, että se näytti minulle, kuinka niin epätäydellinen voi olla niin täydellinen. Kuinka niin epäsopiva voi olla niin sopiva. Kuinka jotakin voi ikävöidä näin paljon...