Taistelua ja selviytymistä

Ilmat ovat nyt viime viikon ajan olleet niin karmaisevat, ettei tämä tunnu enää todelliselta. Vettä sataa jatkuvalla syötöllä ja kohta on jo puolikas Itävalta veden alla. Onneksi asun itse parin kilsan päästä Donausta, mutta vähitellen alkaa jo täällä kauempanakin jännittämään tämä veden määrä. Donau on levinnyt kymmeniä metrejä ja muutama lähikaupunki onkin jo täysin tulvan alla.. Ihan kuin elämä ei olisi tällä hetkellä jo muutenkin ihan tarpeeksi masentavaa..

Tallilla olen käynyt nyt viime päivinä vain todella pikaisesti, Dessie on saanut nyt vähän lomailla, vaikka se onkin sen puolesta täysin idioottimaista. En vain valitettavasti löydä energiaa ruveta sen kanssa nyt enempää touhuamaan.. Tänään ratsastin kuitenkin vähän ahkerammin, mutta Dessie on tietysti ihan karsea ratsastaa kun on saanut löysäillä, eikä ole laitumellekaan päässyt kammottavan ilman takia. 

Dessien kiima loppui onneksi heti ensimmäisen kiimanestolääkityksen antamisen jälkeen eli onneksi kiimailu ei sitä nyt stressaa. Muuten sen pää tuntuu kyllä räjähtävän. No oma syy, kun en sitä jaksa kunnolla liikuttaa, enkä viitsi sitä stressata enempää ja pistää jotakin muuta sitä liikuttamaan.. Tänään se tuijotteli maneesin päätyä, mitä se ei ole enää sataan vuoteen tuijotellut.. Ihan kamalaa taistelua, kamikaze-potkimista ja molemminpuolista ärsyyntymistä.. Hetkittäin sain sen ihan kivasti avuille, mutta suurimmaksi osaksi ollaan nyt kyllä tehty aikamoista taisteluharjoitusta. Oma kärsivällisyyteni on tällä hetkellä aika koetuksella ja Dessien kanssa se on kyllä asia, mitä ei saisi käydä. Eiköhän tästä vähitellen motivaatio ala löytymään, onneksi alkuviikosta ainakin ilman kuuluisi parantua.. Ehkä auringon mukana löydän taas kiinnostuksen elämistä kohtaan..

Onneksi minulla on kaveri Suomesta täällä. Hänen kanssaan ollaan nyt saatu itseni kammettua tallille ja Remingtonin kampeetkin on nyt siivottu pois. Nyt pitäisi vaan saada kerättyä sen verran voimia, että saisi kaiken pestyä ja pistettyä talteen tai myytyä pois. Remin suojat otan Dessielle käyttöön, kuten myös vikellysvyön, mutta muuten kaikki on liian pientä tai kulunutta. Loppuviikosta lentää äitini ja mummini tänne minun luokseni niin ehkä heidän kanssaan voisi hoitaa viimeiset asiat Remingtoniin liittyen ja sitten vähitellen koko Remington-kausi elämästäni olisi saatettu päätökseen. Onneksi sitä ei tarvitse yksin tehdä..

Alla muutamat kuvat meidän tämänpäiväisistä taisteluharjoituksista..

 

Dessien bravuuri: Kamikaze-potku