Jee me hypättiin : )

Me hypättiin eilen Dessien kanssa! Menin liikuttamaan Dessien sopivasti estevalmennusten välissä ja Oliver siinä sitten sivusilmällä vähän katseli meidän menoa. Dessie kuumui oikein kunnolla taas pelkästään esteiden läsnäolosta, se oli aika räjähdysherkkä.. Pariin kertaan siinä sitten tuli päiviteltyä Oliverille Dessien kuumumista ja hän sai minut sitten ylipuhuttua kokeilemaan paria kavalettia ja pientä pystyä. Ylihän me mentiin, vaikka sainkin pidellä Dessietä ihan kunnolla. Se juoksi ihan täysiä innostuneena, eikä sitä saanut hiljentämään, vaikka mitä teki.. Ainakin tiedän, että se tykkää hyppäämisestä, mutta vauhti on kyllä pakko saada hiljentymään jos ei haluta kaatuilla kaarteissa..

Tänään kävin vain juoksuttamassa ja Dessie oli kuin enkeli. Se ei ole ollut noin kiltti varmaan koskaan. Pystyin tekemään sen kanssa hyvää ravi-laukka-treeniä niin, että se sai laukata pari askelta ja sitten taas ravia muutaman askeleen ajan ja siitä taas uusi laukannosto. Se ei vänkyröinyt tai vastustellut millään lailla, teki kaiken heti kun pyysin ja oli kyllä ihan täysin tyytyväisen oloinen. Ne eiliset parit pomput taisivat tehdä hyvää sen pääkopalle.
Ilmakin on taas ihanan lämmin, joten lihaksetkin ovat vähän rennommat. Olin siihen kyllä ihan todella tyytyväinen ja se oli selvästi tyytyväinen, kun on nyt taas päässyt liikkumaan. Onnellinen hevonen tekee minutkin onnellisemmaksi ja mitä onnellisempi minä olen, sitä paremmin Dessiekin toimii, joten eiköhän tästä nyt lähdetä nousemaan.

Eilinen Remingtonin "muistotilaisuus" meni oikein rauhallisesti.  Sain Remingtonin kasvattajalta sen varsakuvia ja hauskan tarinan sen elämän alkuajoista. Sain myös kuvia Remin emästä, isästä ja puolisiskosta. Pitää yrittää scannata niitä joku päivä. Remi oli kyllä ollut hauskan näköinen varsa, ihan täysin itsensä näköinen söpöläinen. En ollut tiennytkään, että Remi oli syntynyt ihan meidän tallin lähellä olevalla tallilla, siellä olen jopa käynytkin yksissä kisoissa. Tiesin kyllä, että se on aina asunut täälläpäin, mutta oli kyllä hauska kuulla missä se tarkalleen on syntynyt.
Nyt on vähitellen jo ihan hyvä olo. Ajatus siitä, että Remingtonin ei enää koskaan tarvitse kärsiä, on kyllä vain vahvistanut sitä fiilistä, että tämän kuului tapahtua juuri nyt. Remington eli kuitenkin hyvän elämän, siitä oli pidetty koko sen elämän ajan aina hyvää huolta. Se selvästi piti ihmisistä ja kaipasi ihmisen seuraa.
Se tulee kyllä jäämään ikuisesti mieleeni kilttinä ja ahkerana hevosena, jonka kanssa oli mukava tehdä töitä. Viime talven nopea kunnon huonontuminen, leikkaus ja leikkauksesta toipuminen olivat kyllä rankkoja, mutta niiden takia Remingtonista tuli vieläkin tärkeämpi. Sen eteen tuli tehtyä niin paljon, mutta onneksi se myös antoi paljon takaisin. Ainakin tiedän, että teimme kaikkemme. Eläinlääkäri sanoi, ettei olisi uskonut, että Remington olisi kuntoutunut niin hienoon kuntoon, joten jotakin tuli varmasti tehtyä oikein.
Syytä Remingtonin epämiellyttävään loppuun ei tiedetä, mutta ruumiinavausta ei tehty, sillä mielestäni syy saakin jäädä pimentoon. Remille kyllä vaihdettiin juuri viimeviikolla väkirehut, se voisi olla osasyy tai sitten ei, mutta sillä ei ole enää mitään merkitystä. Oli miten oli, Remington on poissa, eikä sitä takaisin saa, vaikka syyn sen kohtaloon saisikin selville.

Nyt on aika keskittyä tulevaan. Onneksi minulla on Dessie, jossa työmaata riittää varmasti vielä pitkäksi aikaa, joten hevostilanteeni ei todellakaan ole ihan lähiaikoina tulemassa kovin tylsäksi. Onhan se hassua, kun on vain yksi hevonen hoidettavana, mutta eihän sitä tiedä, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Dessien rinnalle voisi ottaa vaikka nuoren kasvamaan tai teettää sillä varsan tai tai tai.. Eipä näiden heppa-asioiden kanssa tiedä ikinä mihin sitä joutuu ... :)

Ja loppuun vielä Remikuvia ajallisesti sekalaisessa järjestyksessä :)

 

 

<3