Riimuratsastelua

Olen viimeisen parin vuoden aikana muuttunut jonkin verran, kun miettii esimerkiksi sitä, etten ennen ollut todellakaan kiinnostunut ratsastamaan ilman satulaa, eikä se maastoilukaan oikein kiinnostanut. Kun hevosen kanssa tehtiin hommia, niin niitä myös tehtiin. Esteetkin olivat liian rentoa menoa, mielestäni kivointa oli vääntää ihan tosissaan koulua. No, onhan se edelleenkin mielestäni maailman ihaninta touhua, mutta nykyään haluan välillä tehdä vähän vähemmänkin tai vähintään hiukan erilailla.

Olen huomannut näinä muutamana remingtonittomana viikkona, että se rentoilu hevosen kanssa on jotenkin jäänyt puuttumaan. Remin kanssa ei todellakaan tarvinnut tehdä kunnolla töitä joka päivä ja se oli sen hevosen hyviä puolia. Remingtonin kanssa oli mukavaa aina välillä vaan humpsutella menemään ja ratsastella ilman satulaa ja suitsia. Dessie on ollut tämän viikon niin hyvällä tuulella ja kiltti, että päätin nyt sitten kokeilla, että miten se toimii pelkällä riimulla ilman satulaa. Saimme osaksemme mielenkiintoisia katseita, kun kävelimme maneesiin puuttuvissa varusteissamme. Laitoin kyllä vikellysvyön, sillä muuten en todellakaan pääsisi Dessien selkään.

Hyppäsin selkään ja vähän aikaa katselin, että miten Dessie reagoi. Se oli alusta saakka letkeällä tuulella, eikä ihmetellyt turvan päälle kohdistuvaa painetta millään lailla. Se käyttäytyi, kuin riimu olisi ollut meillä jo pitkään jokapäiväisessä käytössä. Kokeilin vähän ravailla ja rento meininki jatkui. Dessie oli oikein yllättävän hyvä ratsastaa riimulla. Laukan nostin vähän varovaisesti, mutta kappas vain, Dessie ei kuumunut, eikä yrittänyt juosta pois alta.
Pakko myöntää, että en kyllä olisi todellakaan uskonut. Dessie rupesi heti hakemaan hyvää työmuotoa ja sain hetkittäin jopa koottua sitä todella kivasti. Annoin sen kuitenkin mennä aika pitkänä, sillä ollaan tämä viikko tehty joka päivä sen verran koottuna töitä, että Dessie ehdottomasti ansaitsi vähän iisimmän päivän.

Keksittiin nyt sitten hyvä uusi treenimenetelmä, kun me molemmat selvästi olimme tyytyväisiä. Hyvää vaihtelua ja tulipahan taas nähtyä, ettei vahva kuolain ole kuumalle hevoselle pakosti se oikea vaihtoehto.

Ratsastin tänään aika myöhään illalla ja oli mukavaa ratsastaa vähän viilentyneessä säässä. Eilen viileästä ei ollut tietoakaan.. Eilinen valmennus ei sitten tietystikään TAASKAAN toteutunut... Oliver saapui 20 minuuttia myöhässä, joka tarkotti sitä, että olin kerennyt ratsastamaan jo puoli tuntia. 36 asteen lämpötilassa puolen tunnin ratsastuksen jälkeen ei kyllä todellakaan enää kiinnostanut valmennus. Ai että otti päähän, mutta olisihan se pitänyt arvata..

Dessie oli eilen vähän lötkö, oli ensimmäinen päivä, kun siitä huomasi, että sillä oli kuuma jo ennen ratsastusta. Varsinkin sen toinen takanen oli aika tuhti, mutta jo alle 5 min kävelyn jälkeen lähtivät nesteet liikkeelle ja jalat normalisoituivat. On se kyllä kumma, ettei Dessie tarvitse kuin muutaman kierroksen käyntiä ja turvotus on sitten jo heti poissa. Siis tietysti hyvä vaan, mutta tuntuu jotenkin aika erikoiselta. Ymmärrän kyllä, että miksi se oli niin turvonnut, olinhan toissapäivänä ratsastanut aikaisin aamulla ja eilen menin vasta illalla. Lämpötilat heiluivat siellä 38 asteessa ja tosiaan yölämpötilatkin 29 asteessa, joten ehkä jalkojen turvottelu on varsin normaalia.. Tänään, kun ilma oli vähän viileämpi ja Dessie oli koko illan laitumella, ei takasissa ollut kuin ihan minimaalisesti nestettä.

Sain muutaman kuvankin meidän tämänpäiväisestä kokeilusta!

Hyvää juhannusta kaikille! Vaikka mökkijuhannus Suomessa aika kivalta kuulostaisikin, niin nyt tänävuonna on pakko "tyytyä" kakkosvaihtoehtoon, purjehtimiseen Atterseellä!
Attersee on kyllä yksi lempipaikoistani Itävallassa. Mikä muka voisi olla ihanampi paikka, kuin turkoosivesinen Alppijärvi?

Alla pari kuvaa minun parinviikontakaisesta Attersee-vierailusta.

Ja vielä yksi kuva viime marraskuulta.. Tuo vesi on siis aina tuon väristä...