Bensaa suonissa...

Minusta vähän tuntuu, että pitäisi jättää kokonaan kertomatta millainen meidän tämänpäiväinen estevalmennus oli. Jos sanon, että oli räjähdyksellistä, niin se on aivan liian vaisu ilmaisu. Jos sanon, että minua pelotti aivan perkeleesti, niin sekin on aivan liian vaisu ilmaisu. Ehkä vain tyydyn kertomaan, että en kauaa ollut selässä, vaan päästin Oliverin jatkamaan taisteluharjoitusta.

Oliverkin sai pidellä Dessietä kaikin voimin ja joutui kärsivällisyytensä rajoille, kun Dessien takajalat huitelivat vähän väliä yläilmoihin. Dessie kyllä hyppäsi rohkeasti ja varsin hyvin, meni yli vedestä ja sarjastakin hurjasteli yli, leveä okseri ei ollut mikään ongelma, eikä oikein mikään muukaan, paitsi se käsittämätön vauhti ja takapään lentely. Eli jos sanon, että Dessie kuumui, on sekin liian vaisu ilmaisu. Se oli enemmänkin tulessa.

Oliver ratsasti viiden esteen rataa ja sai sen kyllä pysymään käsissä, mutta aikamoisen työn takana se oli. Esteet Dessie suoritti kyllä oikeasti ihmeen hyvin, mutta niiden välillä meno oli kyllä aikamoisen järjetöntä. Oli ehkä ihan hyvä idea pistää ammattilainen selkään.. Nousin vielä itse selkään, mutta en edes miettinyt hyppääväni, vaan pistin Dessien vielä kunnolla töihin. Ja jos sanon, että se meni aivan pirun hienosti, niin se on varsin vaisu ilmaisu. Dessie oli ihan täydellinen, tietysti kuuma, mutta sain energian siirtymään enemmänkin ylöspäin, kuin eteenpäin. Se meni tasaisen hyvin, pisimmät ajat koskaan täydellisessä peräänannossa. Menin itsekin aika sanattomaksi, kun jotenkin tuntui, kuin palat olisivat loksahtaneet paikoilleen. Dessie oli todella tyytyväisen oloinen, enkä voi väittää, ettenkö olisi ollut aika taivaissa, vaikka hetkeä aikaisemmin olisin voinut lähettää Dessien kilpailemaan formuloiden kanssa vauhtiennätyksistä..

Tulipahan kokeiltua, en voi oikein muuta sanoa. Pyysin Oliverilta, että josko voitaisi huomenna mennä maapuomeja ja kavaletteja ja yrittää saada jotakin tolkkua siihen juoksemiseen. Itse menin täysin lukkoon tänään, enkä enää halua kokea sitä, kuinka Dessien pää menee ihan sekaisin siitä, kun se huomaa, kuinka jännittynyt (= syke ehkä 350 ja naama ihan valkoinen) olenkaan.

Sain tärinältäni napattua yhden kuvan, kun Oliver hyppäsi Dessiellä. Olisi pitänyt ottaa video, jotta voisin sitten joskus, kun touhu saadaan vähän hallitummaksi (i wish), vähän vertailla, että mistäs sitä tulikaan aloitettua. Voi karmeus, nyt muistan taas, että miksi olen kouluratsastaja...

PS: Jos joku ihmetteli, että miksi ihmeessä me keskellä kesää hyppäämme maneesissa, on siihen varsin pätevä syy; saadaan vihdoin uusi pohja kentälle!