Tulva

Vettä vaan sataa.. Jotenkin tuntuu siltä, että maailma nyt yrittäisi kertoa jotakin. Ei yksinkertaisesti tunnu enää normaalilta, että koko ajan tapahtuu jotakin outoa. Tämä tulvatilanne tuntuu kyllä nyt jo ihan järjettömältä. Pari päivää sitten tuli katsottua veden nousua sanattomana, mutta tänään järkytys oli jo aikamoinen. Kaupunkiin julistettiin hätätila maanantaina. Donaun kuuluisi olla tässä kohdassa neljän metrin syvyinen, mutta sen huippulukemaksi on nyt mitattu lähes 10 metriä. Vesi on vienyt mukanaan kokonaisia kyliä.. Itse en ole onneksi joutunut kärsimään tulvasta muuten, kuin järkytyksen takia, mutta ajatus siitä, kuinka monien kodit ovat vain yksinkertaisesti huuhtoutuneet pois, on kyllä ihan karsea.

Onneksi asun mäellä ja onneksi tallikin on niin korkealla, ettei tulvavesi tule yltämään sinne saakka. Ajan tallille tietä, joka jatkuu Donaun rantaa pitkin. Tallille menevä tie on viimeinen risteys, josta saa ajaa ja sen jälkeen tie on ollut jo pari päivää kiinni. Aikamoinen tuuri..

En ole lähtenyt edelleenkään kovin ahkerana liikuttamaan Dessietä. Voi sitä parkaa, kun joutuu kärsimään minun kykenemättömyydestäni.. Maanantaina ratsastin ensin hetken ilman satulaa (Dessiellä on ihana selkä!) ja juoksutin sen sitten vielä sivuohjilla. Se testailee minua taas piiitkästä aikaa juoksuttaessa, mutta lopulta se rauhoittui. Tänään (no okei, eilen..) lähdin ihan motivoituneena ratsastamaan, mutta olin jotenkin niin väsynyt, että touhu jäi vähän puolitiehen. Dessie oli kyllä kiltisti, joten ei ehkä haittaa, ettei tehty enempää. Huomaa kyllä selvästi, että sillä on oikeasti tylsää. Kylmässä ilmassa sisällä seisoskelu ei kyllä todellakaan tee sen päälle hyvää.. Onneksi nyt seuraavina päivinä pitäisi ilman taas lämmetä. Ehkä oma motivaationi palaa auringon mukana.

Sain loppuviikosta estesatulan vihdoin takaisin, sehän oli tosiaan tsekattavana Kiefferillä, sillä sen takaruuvit löystyivät ihan normaalissa käytössä. Satula on kyllä ollut jo monta viikkoa korjattuna, mutta viimeksi käydessään satulakauppias oli unohtanut ottaa sen mukaan ja hän tuli Itävallan puolelle vasta nyt uudestaan. Kokeilin sitä tänään ja ruuvit pysyivät kyllä onneksi kiinni, mutta tuntui ihan kamalalta istua estesatulassa pitkästä aikaa. Kevyessä istunnassa laukkaaminen oli mukavaa, mutta muuten tuntui ihan hassulta, kun on nyt tottunut koulusatulaan.

Huomenna (no okei, tänään..) yritän saada Dessien liikutettua vähän paremmin. Torstai-aamuna haen nimittäin äitini ja mummini lentokentältä ja meillä on oikeastaan koko päivä suunniteltuna, joten Dessien liikuttaminen tulee jäämään myöhäiselle illalle. Ensi viikonlopun jälkeen alkaakin sitten taas normaali arki ja silloin viimeistään on ihan pakko saada itseni normimoodiin tai sitten on vaan pakko pyytää Dessien liikuttamiseen apua joltakin. Lähiaikoina on vaan tapahtunut ihan liikaa asioita ja tuntuu käsittämättömän hankalalta saada kaikki arkiasiat hoidettua. Dessien liikuttaminen on vaan sellainen asia, josta ei todellakaan saisi tinkiä, kun seuraavana päivänä saakin sitten taistella aina vaan enemmän. No, eiköhän kaikilla ole tälläisiä kausia.. 

Huomenna pidetään parin ihmisen kesken pieni "muistotilaisuus" Remingtonille. On kyllä ihanaa, että on olemassa mukaviakin ihmisiä, jotka oikeasti välittävät. Remington on onneksi jäänyt monille mieleen varsin positiivisesti ja sehän on tärkeintä :)

Alla vielä kuvia tulvatilanteesta.. Kuvista ei oikein edes tajua tilanteen karseutta eli lisätkää noihin kuviin vielä kymmenen kertainen kamaluus, niin alkaa tuntumaan siltä, miltä tuo tilanne täällä paikanpäällä tuntuu..

normaalitila vs. 4.6.

2.6. vs. 4.6.

 

tuossa pitäisi olla niitty.. no, eipä ole enää..