Syksykuvia

Acasina on nyt viime päivinä ollut oikein kiva ratsastaa. Se alkaa vähitellen aina vain paremmin myötäämään niskastaan ja vähitellen pääsee oikeasti ratsastamaan. Ratsastan sitä nyt gogue-apuohjalla Oliverin neuvosta ja se tuntuu tällä hetkellä oikein hyvältä idealta. Pidän goguen kuitenkin sen verran pitkänä, että se vain pitää Acasinan kaulaa hiukan alempana, eikä pakota sitä muotoon, sillä Acasina ahdistuu liiasta paineesta. Annan sen aika paljon kuitenkin mennä pidemmällä ohjalla ja laukkaan paljon kevyessä istunnassa. Nyt mennään suhteellisen lyhyitä pätkiä ohjat tuntumalla, mutta huomaan suuren eron jo nyt parin viikon jälkeen.

Eilen hypättiin muutaman kerran kavaletin yli ja tehtiin aina suunnanvaihto. Acasina laskeutui aina oikeassa laukassa ja muutenkin nostaa nyt 9 kertaa kymmenestä pyytämäni laukan. Edistystä tapahtuu siis ja alan tajuamaan miten Acasinaa kuuluu ratsastaa. 

Se on kyllä ihan superkiltti, olen nyt ratsastanut päivisin, joten ollaan päästy aina kentälle. Kenttä kun on vähän pidempi, niin saa tehtyä laukassa pidempiä spurtteja. Meillä menee autotie kentän vieressä, eikä Acasina hätkähdä mitään autoja, traktoreita eikä mopoja. Eilen se säpsähti vähän, kun kentän päädyssä oleva kasvi heilahti tuulessa, mutta muuten sitä ei ole pelästyttänyt yhtään mikään. Se saattaa kyllä hetken katsoa jotakin, mutta ei esimerkiksi ole menemättä minnekään, vaikka vähän saattaisikin jännittää. Yleisesti se on kyllä hirmuisen mukava hevonen.