Kiltteyden multihuipentuma

Viime viikon aikana olemme Acasinan kanssa tutustuiltu ahkerasti ja fiilis on oikein hyvä. Acasina on kiltteydeltään Remington-tasoa eli sen kanssa oleminen on todella helppoa. Se on jokaisessa tilanteessa rauhallinen ja täydellisen ongelmaton. Käytiin maastoilemassa ja se käveli koko ajan korvat hörössä tyytyväisenä, vaikka se oli meillä ensimmäistä kertaa maastossa.

Ratsastaessa en ole kokeillut sen rajoja vielä millään lailla, olen vain vähän ratsastellut ja tutkiskellut sen  olemusta. Tänään pyysin siltä ihan pikkuisen enemmän ja se suoriutui oikein hyvin. Siitä huomaa, ettei siltä ole vaadittu oikeastaan yhtään mitään muuta, kuin eteenpäin menemistä. Aluksi ihmettelin, että miten ihmeessä hevonen, jolle ei ole opetettu kouluratsastuksellisesti oikein mitään, voi toimia niin hyvin esteradalla. Se on luonteeltaan kuitenkin niin miellyttämishaluinen ja se liikkuu luonnostaan suorassa, etten enää oikein osaa edes ihmetellä asiaa.

Tänään oli kamalan tuulinen, sateinen päivä, eikä Acasinaa näyttänyt häiritsevän sekään. Vaikka se onkin kiltti, ei se silti ole pystyynkuollut. Se on todella utelias ja seurallinen. Ratsastaessa se tuntuu alkukäynneissä hitaalta, mutta jo heti alusta saakka ravissa se on tarmokas. Sen kanssa ei tarvitse raippaa, eikä kannuksia. Se on juuri sellainen nuori hevonen, jollainen nuoren hevosen kuuluukin olla. Siitä huomaa, ettei se ole kokenut koskaan mitään pahaa ja on muutenkin hyvin kasvatettu. Aikamoinen Dessien vastakohta siis.

Hyvällä fiiliksellä jatketaan siis ainakin huominen ja sitten täytyy katsella miten tästä jatketaan :)