Hupsista...

Sanokaa moi Acasinalle. Kiva kaveri, joka on minulla nyt kokeilussa.

Tämä ei todellakaan ollut tarkoitus, mutta tunnetusti en osaa sanoa "Ei", joten tässä sitä nyt taas ollaan. En todellakaan etsinyt hevosta, enkä suunnitellut rupeavani hevosta etsimään vielä pitkään aikaan. Tarjouksia vain rupesi satelemaan joka suunnasta, vaikka olin reissussa, enkä halunnut olla missään yhteydessä yhtään kehenkään. Tarvitsin aikaa, jotta voisin rauhassa miettiä jatkoa. Päädyin siihen, että en suunnittele, vaan katson rauhassa, miten tästä nyt sitten oikein jatkettaisiin.

Tulin maanantaina kotiin ja maanantaina minulle tuli selväksi, että ei mikään toimi rauhassa, kun on meidän tallilaisista kyse. Oikeastaan kaikki olivat yrittäneet keksiä minulle jotakin kautta hevosen. Tuli kyllä mielettömän hyvä olo, kun tajusin, kuinka tärkeää se muille oli, etten minä pääse katoamaan. No, enhän minä katoa, varsinkaan, kun saan puhelun, että tallissa seisoo hevonen, joka odottaa minua.

Pitää nyt katsoa mitä tästä tulee vai tuleeko mitään, kaikki meni nyt niin nopeasti, etten ole vielä kerennyt oikein miettimään, että onkohan tämä nyt kovinkaan fiksu idea. Acasina on 5v estesukuinen tamma, ruma ankanpoikanen. Se osaa hypätä todella hyvin, mutta koulupuoli on täysin hakusessa. Kiltti se on ja menee sinne minne pyytää, siinä askellajissa, missä sen kuuluu mennäkin. Se ei pukittele, ei kyttäile, ei ryöstä, ei kuumu, se ei omaa mitään huonoja tapoja.

Minulla ei ole kokemusta nuorista hevosista, mutta selvästi joku uskoo minuun, sillä tämä hevonen tuli Oliverin kautta. Oliverin, joka koko sen ajan, kun minulla oli Dessie, yritti tehdä minulle selväksi, etten tee oikein mitään oikein... No, kaipa olen joskus jotakin oikein tehnyt, kun hän nyt järjesti minulle hevosen. Minulla ei ole oikein aavistustakaan, mikä suunnitelma on, mutta kuulemma viikonlopun jälkeen minun täytyisi osata sanoa ei tai joo tai mitä nyt ikinä tulenkaan sanomaan. Ja mihin sitä täytyisi edes sanoa vastaus on sekin vähän auki, mutta jokatapauksessa Acasina on nyt sunnuntaihin saakka minulla kokeilussa ja siihen mennessä minun täytyisi saada ajatuksiani vähän selviämään, jotta en tee hätiköityjä päätöksiä.

Olen nyt kolmen päivän ajan ratsastanut Acasinan ja olen vähän ällikällä lyöty, miten mukava se onkaan. Se on vielä ihan keskenkasvuinen, ihan järjetön ruipelo. Se ei oikein tiedä, mitenpäin sen kuuluisi mennä, mutta kun sen kroppaa katsoo, niin en kyllä sitä ihmettelekään. Todella järkevä nuori hevonen, jolla on varmasti ainakin estepuolella potentiaalia. Koulupuolesta en uskalla mennä sanomaan, sillä sen kroppa ei ole todellakaan vielä valmis.

Se on tehnyt kisadebyyttinsä loppukesästä, jonka jälkeen se on startannut viisi kertaa, joista se on sijoittunut neljästi, kaikki 100-110cm luokissa. Varsin potentiaalinen nuori siis kyseessä ja kun koulupuoli saataisiin kuntoon ja sitä kautta sille saisi lihasta ja voimaa, niin siitä tulisi varmasti varsin mainio esteratsu ja kukapa tietää, voisihan siitä tulla vaikka minkälainen koulukonkarikin, kuhan vaan saa kasvaa loppuun.

Ainakin se on kaikkea sitä, mitä en oikein osaa kuvitella itselleni; tamma (Dessien hormonihirviöyden jälkeen, no thanks!), tummanruunikko, ruipelo ja koulupuolella täysin osaamaton. Olen nyt kuitenkin avoimin mielin ja yritän nyt elää sen mukaan, mitä vastaan tulee. Ei turhia suunnitelmia, ei stressiä.