perjantai 11. lokakuuta 2013

Kurinpalautuksen jälkimainingit

Toissapäiväinen kurinpalautus oli varsin tehokas, mutta kyllä huomasi, että Dessie oli vähän erikoinen minua kohtaan. Se ei esimerkiksi meinannut tulla millään karsinaan vastaan, vaan tuijotteli minua laitumelta sellaisella ilmeellä, että siitä oikein paistoi sen loukkaantunut olemus. Heti, kun sain sen ylipuhuttua tulemaan luokseni, se olikin taas ihan normaali oma itsensä.

Ratsastaessa Dessie pysyi rauhallisena, vaikka mentiinkin oikein pitkään käyntiä, mitä Dessie vihaa. Sen kanssa voi normaalisti unohtaa pitkät alkukäynnit, mutta eilen se pysyi kiltisti käynnissä. Tein pitkillä sivuilla loivaa väistöä käynnissä. Väistöt menivät oikein hyvin. Se oli oikein ryhdikäs, mitä se harvoin on käynnissä ylipäätänsä. Käyntiä olemme treenanneet liian vähän, sillä yleensä pidemmät käyntipätkät tulevat liian kiireisiksi, sillä Dessie ei oikein malta vain kävellä. Eilinen käynti oli kuitenkin eteenpäinpyrkivää ja ryhdikästä, mutta ei todellakaan liian nopeatempoista tai hektistä.

Ravattiin pitkään ja jätettiin laukkailu vähemmälle, sillä halusin keskittyä siihen, että Dessie todella menee hitaampaa tahtia, eikä yritä lähteä juoksemaan. Se ei kertaakaan lähtenyt viemään, vaan oli oikein keskittynyt. Muutaman kerran se kiukutteli, kun muut ratsukot saivat juosta, mutta se ei onneksi päässyt missään vaiheessa vahvaksi. Se oli varsin tasainen ja hyvä. 

Vaikka omatuntoni vähän kolkuttelikin toissapäiväisen kurinpalautuksen jälkeen, varsinkin, kun Dessie ei meinannut tulla luokseni, olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että se todellakin tarvitsi vähän muistutusta siitä, että ketä sen pitääkään kuunnella. Dessien kanssa kun täytyy yrittää aina pysyä rauhallisena, mutta vähitellen sille voi ja täytyykin pistää vähän erilailla hanttiin, kuin ennen. Vaikka se onkin traumatisoitunut ja herkkä, niin silti se ei saa päästä niskan päälle, sillä siinä vaiheessa olisin todellisissa ongelmissa. Se alkaa vähitellen olemaan normaali hevonen, enkä voi ikuisesti käsitellä sitä silkkihansikkain, sillä se osaa käyttää voimiaan hyväkseen. 

En siis ole sitä hakannut tai muutenkaan kovakouraisesti käsitellyt, vaikka niin voisi ehkä kuvitella näiden omien kauhistelujeni jälkeen. Olen vain ollut todella tarkka siitä, etten käytä liikaa voimaa Dessien kanssa, sillä tiedän, että sen ongelmat johtuvat juuri siitä, että ihminen on SYYTTÄ käyttänyt LIIKAA voimaa. Siitä, että Dessie oli eilen rauhallinen ja kuuliainen ratsastaa, voin päätellä, että olen oikeaan aikaan osannut rangaista Dessietä sen huonosta käytöksestä ja se on ymmärtänyt yhteyden sen käytöksessä ja minun reaktiossani. Hevonen kun tunnetusti ei muista asioita, mitkä se on tehnyt esimerkiksi muutama sekunti sitten, joten jos rangaistus tulee liian myöhään, on se hevoselle epäreilua. 

Tänään päätin juoksuttaa Dessien, sillä jos juoksutus toimii, tuntuu meidän välinen kunnioituksemme olevan kunnossa. Dessiehän minulle tullessaan oli lähes mahdoton juoksuttaa, sillä se dominoi minua hyppimällä pystyyn. Se on ajoittain vaikea saada ympyrälle vasempaan suuntaan, mutta nyt se ei ole ollut enää kovinkaan suuri ongelma. Tänään Dessie kokeili kerran jäädä jumittamaan luokseni, mutta pelleily loppui onneksi nopeaan. 
Juoksutin sen sivuohjilla ja sain sen venyttelemään selkäänsä ja kaulaansa hyvin eteen alas. Se ravasi ihanan irtonaista ravia ja oli innoissaan, kun sai juosta. Se oli kuitenkin koko ajan täydessä hallinnassani ja joutui keskittymään lyhyisiin pätkiin ravissa ja laukassa. Se teki hommia koko kropan läpi ja pääsin ihailemaan sen ihanaa ravia, sen ravi on kyllä ehdottomasti sen paras askellaji. Laukannostotkin olivat hyviä, eikä Dessie hätäillyt, vaikka vauhdikas olikin. Muutaman pikkuilopukin se päästi, mutta muuten se oli todella kiltisti.

Kävelin sen kanssa aluksi ja lopuksi käynnit selästä, ennen juoksutusta se oli supermotivoitunut ja käveli todella ahkeraa ja hyvätempoista käyntiä. Juoksutuksen jälkeen se käveli ehkä hitainta käyntiä, mitä se on kanssani koskaan kävellyt. Ei voi olla totta, että sain Dessien väsyneeksi! ;)

Juoksutuksen jälkeen kylmäsin sen takaset ja sain sen pelkällä fleece-loimella kuivaksi eli se ei tänään joutunut paljoa hikoilemaan. Ilmakin oli niin kylmä, ettei ole kyllä ihmekään, ettei se paljoa hikoillut. Yöt ovat nyt olleet aivan järjettömän kylmiä, niin ensi viikolla on kyllä pakko saada Dessien talvikarva pois ja kunnon loimi käyttöön. Saan onneksi klipperin lainaan, joten omaan ei tarvitse investoida tällä kertaa.

Seuraava viikko taitaa jatkua ahkerasti hommia tehden. Ensi viikonloppuun mennessä täytyy saada Dessie oikein kiltiksi, sillä lähden pariksi päiväksi reissuun, enkä viitsi jättää dynamiitti-Dessietä kenenkään muun hoidettavaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti