Torstaina liikutettiin Jacky yhdessä sen omistajan kanssa, ensin ratsastin minä ja sitten Sophia. Ilma oli todella lämmin, 19 astetta, ja klippaamaton Jacky rupesi hikoilemaan oikeastaan heti, kun pääsi liikkeelle. Sen laukka oli hetkittäin oikein hyvä, mutta vain jos sitä koko ajan puski eteenpäin. Sophia ratsasti vielä muutaman kierroksen minun jälkeeni, mutta Jackyltä loppui puhti kyllä todella nopeasti. Sitä sai punkea ja tunkea liikkumaan eteenpäin, joten lopeteltiin aika pian.
Tänään tulin takaisin kotiin Saksasta ja aikamoisen väsyneenä 600 kilometrin autolla ajamisen jälkeen hurautin vielä nopeasti tallille. Ratsastin ensin Jackyn, joka oli tänään vähän motivoituneempi, kun oli kylmä ilma. Olin itse sen verran poikki, että ihan vain pikaisesti liikutin Jackyn ja lopetin heti, kun se tuntui hyvältä.
Kun sain vihdoin Acasinan varustettua ja päästiin maneesiin saakka, tajusin kellon olevan jo melkein yhdeksän, joten päädyin siihen, että tehtäisiin ihan vain käyntihommia, jotta pääsisin joskus kotiinkin. Tehtiin ensin hiukan käyntityöskentelyä selästä ja sitten maastakäsin harjoituksia. Acasina seuraa minua, kuin koira, joten sen kanssa on todella helppoa työskennellä maastakäsin. Tehtiin väistöharjoituksia, joista se selvisi ihan kivasti ja ymmärsi pyytämäni asian varsin nopeasti. Peruutusharjoitukset eivät sitten onnistuneet oikein millään. Olen kerran yrittänyt saada Acasinan peruuttamaan järkevästi selästä käsin, mutta se ei oikein ymmärrä mitä siltä pyydetään. Tänään sitten yritin samaa maasta, eikä se oikein avautunut sille niinkään. Muutaman todella pienen askeleen se kyllä peruutti, joten ei se ole ainakaan mahdotonta, mutta aika erikoisen hankalaa kyllä. Täytyy siis ahkerasti harjoitella peruuttamista.
Huomenna olisi tarkoitus tehdä Acasinan kanssa hiukan ahkerampaa treeniä, kun tänään liikutus oli vähän vajavainen. Klippaan Jackyn huomenna, jotta sen työmotivaatio vähän paranisi, kun kaikki energia ei kulu hikoilemiseen. Aikamoinen homma minua kyllä odottaa, sillä se on nyt varsinkin viime viikon aikana kasvattanut aivan järjettömän turkin. Acasinan klippausvuoro taitaa ollakin sitten loppuviikosta, kuhan nyt muutama asia ensin selviäisi ennen sitä.
Vähitellen alan tottumaan Acasinan vähän hassuun ulkonäköön ja huomaamaan, että sopivasta kuvakulmasta se on kyllä oikein kaunis hevonen! Enpä olisi kuvitellut, että minulla olisi joskus tummanruunikko tamma, mutta mikäs siinä, jos luonne natsaa, niin kyllä siinä värit ja sukupuolet ovat ihan täysin toisarvoisia asioita. Ja enköhän minä noihin tammoihinkin tule joskus tottumaan.. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti