Terkkuja Lissabonista

Lähdin nyt tekemään vielä viimeisen reissun, ennen kuin alkaa tosissaan treenaaminen hevosen kanssa. Olen kyllä treenannut Acasinaa ihan tavoitteellisella asenteella, mutta nyt, kun asioita ja tulevaisuutta on selvitetty, on motivaationi kasvussa. Minun täytyy vaan istahtaa alas Oliverin kanssa ja seuraavan kerran, kun Sabsi tulee käymään, tulen pyytämään myös häneltä apua treenauksen suunnitteluun. 

Minulla ei siis ole koskaan ollut nuorta hevosta treenattavana, joten olen vähän pihalla siitä, missä järjestyksessä minun kannattaisi edetä. Onneksi minulla on kuitenkin kokemusta edes aikuisten hevosten eteenpäinviemisestä, joten en ole ihan täysin ulapalla. Nuori hevonen on kuitenkin aina oma lukunsa ja saankin olla tyytyväinen, että minun molemmat valmentajani ovat erityisen kokeneita nuorten hevosten kanssa. 

Oliver on onneksi mukana jokapäiväisessä touhussa, hän kun asuu meidän tallilla, joten akuuteissa ongelmissa hänet voi aina pyytää apuun. Sabsi asuu kaukana, joten hän pääsee käymään vain kerran kuukaudessa, mikä on harmi, mutta aina parempi, kuin ei mitään.

Nämä neljä kuukautta, mitkä Acasinaa olen ratsastanut, ovat kuluneet ihan täysin perusjuttujen parissa. Olen keskittynyt peruslihaksiston voimistamiseen ja yleiseen kunnonkohotukseen, enkä ole oikein edes yrittänyt opettaa mitään uutta. Ainoat, mitä on vähän tullut kokeiltua ovat väistöt ja avotaivutukset. Mitään temppuja Acasina ei siis tosiaankaan osaa. 

Se on kuitenkin tähän saakka suoritunut kaikesta oikein mallikkaasti ja onhan se kehittynytkin, alussa se osasi mennä käyntiä, siirtyä raviin ja nostaa ravista laukan.... ja tietysti ylittää esteitä.

Näiden muutaman vuoden aikana, jotka olen käynyt estetallilla, olen kovasti ihmetellyt, että miksi ihmeessä estehevosia ei kouluteta kouluratsastuksessa. Kovemmalla tasolla kyllä, mutta varsinkin harrastelijaesteratsastajat vain liikuttavat hevosensa koulutreenaamisen sijaan. Kouluratsastuksen etuja tuskin tarvitsee edes mainita ja valmentajani sanoin on esteratsastus kouluratsastusta esteiden välillä. Hyvä esimerkki ihmettelyni kohteesta on Acasina. Ennen, kuin se on opetettu edes heC-tasoiseksi, on siltä vaadittu jo hyppäämistä. En yhtään ihmettele, ettei Acasinan ratsunuran alkutaival ole ollut ongelmaton, kun sille ei olla opetettu ratsun helpoimpiakaan vaatimuksia. Kun on laukka noussut, on jo ruvettu hyppäämään ja minulle selvisi myöskin, että heti jopa maastoesteitä.

Onneksi kasvattaja kuitenkin viisastui ja päätti tuoda Acasinan Oliverille, joka on tunnetusti nuorten, ongelmallisten estehevosten kanssa todella kokenut. Eipä ole kumma juttu, että hyppääminenkin rupesi sujumaan heti, kun hevosta ruvettiin ratsastamaan muutenkin, kuin esteiden yli.

Kuusivuotiaaksi kääntyneeksi Acasina on siis ikätovereihinsa nähden myöhässä, mutta eiköhän sen oppivainen luonne tule mahdollistamaan nyt aika nopean kehityksen, kun kuntopuoli on kunnossa ja jonkinnäköistä peruslihaksistoa on jo olemassa.

Saa nähdä, mihin sitä päädytään vai päädytäänkö mihinkään, mutta ainakin tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, minkälaiseksi hevoseksi tuo laiheliini koikkelokoipi kehittyy. 

Oliver lupasi katsoa Acasinan perään ja kerkeämisensä mukaan myöskin vähän liikutella sitä, mutta pieni tarhailuloma ennen kunnon treenin aloitusta tuskin on pahaksi. Palataan asiaan ja treeniin viikon päästä, kun palailen kotiin Lissabonista!