Päätöksiä Acasinaan liittyen täytyykin tehdä nyt jo aikaisemmin, kuin olisin toivonut, mutta onhan tämä ollut odotettavissa. Tilanne on nyt se, että kasvattaja on tarjonnut minulle todella houkuttelevaa diiliä ottaa Acasina ylläpitoon. Sopimus olisi melkoisen reilu taloudellisesti, sillä kasvattaja on enemmän kuin tyytyväinen siihen, miltä Acasina nyt näyttää ja miten hyvin se on kehittynyt.
On mielestäni todella reilua kasvattajan suunnasta, että hän ylipäätänsä ajattelee minua ja sitä, ettei hän halua noin vain ottaa Acasinaa takaisin kotiin, kun se kerta silminnähden viihtyy meillä ja selvästi minäkin olen siihen tykästynyt. Nämä lähes neljä kuukautta ovat olleet opettavaiset ja Acasina on kehittynyt valtavasti, se luottaa minuun aikamoisen täydellisesti, enkä voi olla sanomatta, etteikö se olisi tullut minulle jopa yllättävän tärkeäksi. Sen päätöksen olen tehnyt ja siitäkin on tarpeeksi kauan keskusteltu, etten tule ostamaan Acasinaa, koska se ei koskaan tule olemaan kouluhevonen.
Diili olisi oikeasti hyvä, sillä saisin pitää hevosen täysin omassa käytössäni, enkä joutuisi maksamaan siitä kaikkia kuluja. Kasvattaja on mukava ja reilu ihminen ja meidän tallinomistajan ja valmentajani hyvä ystävä. Luottamus siihen suuntaan olisi siis suhteellisen hyvällä pohjalla. Hevonen on täysin terve, selväpäinen ja potentiaalinen. Hevonen tuskin myöskään tulee enää tässä vaiheessa yllättämään negatiivisesti, sillä tunnenhan sen jo puolen vuoden ajalta ja itse olen ratsastanut sitä neljä kuukautta. Aikamoinen koeaika..
Kaikessa tässä hyvässä on kuitenkin muutama mutta. Se ei silti kaikesta huolimatta olisi minun, joten omistaja voisi hakea sen pois, vaikka sopimus olisikin millainen tahansa, enkä halua uusia Dessie-tilannetta. Lakien mukaan ei ole sellaista sopimusta, etteikö omistaja voisi hakea omaisuuttaan pois. En ole varma, että haluanko upottaa uudestaan vähiä rahojani hevoseen, jonka passissa ei lue minun nimeäni.
Olen sen verran tunteellinen ja olen menneisyydessä ihan tarpeeksi usein valinnut hevosia tunteella, enkä järjellä. Acasina on estehevonen. Minä en ole esteratsastaja. Minusta ei myöskään koskaan tule esteratsastajaa. Acasinasta ei koskaan tule kouluhevosta. Se on raaka totuus.
Haluan hevosen, jonka kanssa voin treenata KOULUratsastusta. Tottakai voin Acasinan kanssa harrastaa koulupuolella, mutta järjellisesti ajatellen siinä menisi molempien potentiaalit hukkaan.
Olenko valmis sanomaan ei diilille, jota kukaan tuskin tulee minulle joskus myöhemmin tarjoamaan? Otanko riskin, ettei minulla ole sitä "omaa" hevosta ollenkaan? En tiedä. En todellakaan tiedä..
Täysin hevoseton minusta tuskin tulee, onhan minulla Jacky 2-4 kertaa viikossa ja apuni kelpaa kyllä enemmän kuin mielellään monelle muullekin.. Kaipa se vain täytyy ottaa riski ja katsoa mitä tuleman pitää.. Acasina on ihana, mutta. Se mutta saattaa olla tällä kertaa kuitenkin painavampi, kuin muu.
Vaikeita päätöksiä, mutta valitettavasti ne kuuluvat tähän harrastukseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti