Maastoilua

Eilen pidin tallivapaan, kun en ollut vieläkään päässyt migreenistäni eroon, enkä millään kyennyt edes illalla lähtemään autonrattiin. Tänään onneksi olin selvitellyt pääni ja pääsin vihdoin hevosenselkään. Oli jotenkin niin keväinen ilma, vaikka aurinko ei paistanutkaan, että oli pakko lähteä maastoon. Me ollaan nyt viime aikoina maastoiltu jo oikeastaan enemmän, kuin väännetty maneesissa ja uskoisin sen tekevän Acasinalle oikein hyvää. Meidän mäkiset maastot tekevät varmasti hyvää, kun yritetään kasvatella lihaksia.

Ravattiin paljon mäkiä ylös ja uskalsin vihdoin päästää Acasinan laukkaamaankin! En ole ennen yksikseen uskaltanut antaa sen laukata ja fiilis laukata mäkistä peltoa oli jotakin aivan mieletöntä. Jotenkin ihan uskomaton fiilis, kun voi luottaa hevoseen noin täysin. Acasinalle täydellinen laji olisi varmaankin matkaratsastus, sillä sen maastovarmuus on kyllä aivan omaa luokkaansa ja onhan se vielä todella kestävä ja nopeakin. Pitäisiköhän kokeilla? Minkähänlainen laji se olisi..

Tehtiin reilun tunnin maastolenkki ja mentiin sen jälkeen vielä vähäksi aikaa maneesiin laukkaamaan. Aluksi Acasina oli vähän vastahakoinen ja vaikutti vähän väsyneeltä, mutta muutaman kierroksen jälkeen jumittelu loppui, eikä väsymyksestä ollut tietoakaan. Acasina oli oikein hienosti ja saatiin tehtyä aika pieniä voltteja, ilman, että laukan tempolle tapahtui mitään.

Acasina on kyllä jotenkin niin symppis hevonen ja on aikamoisen ihana lisä treeniin, kun voi maastoilla niin paljon, kuin sielu sietää. Pitäisi joku aamu lähteä tekemään vieläkin pidempi reissu tai odotella vähän pidemmälle kevääseen, kun päivät taas pitenevät, niin ei tarvitse pelätä, ettei kerkeisi valoisalla kotiin.

evästauko :)

horisontissa näkyy jo vähän isompia vuoria!