Ihan hyvältä ajatukselta se tosiaan tuntui, mutta kun eilen kapusin sen selkään, niin toivoin kyllä, että olisin sen tiistaina liikuttanut.. Se oli aikamoinen energiapakkaus.. Maneesi oli taas ruuhkainen, vaikka meninkin ratsastamaan vasta aika myöhään illalla. Loistoidea sekin, että annoin Dessielle ensin vapaapäivän ja vielä seuraavana päivänä päätin mennä vasta illalla.. No, mitä sitä tyhmälle päälleen voikaan tehdä.
Dessie meni kyllä ihan kivasti, mutta huomasi selvästi, että sen keskittyminen herpaantui normaaliakin helpommin. Laukkaa ei eilen menty sitten ollenkaan, kun madame päätti olla niin kovin innoissaan, että laukannostoissa oli aivan pakko pukittaa.
Ruuhkainen maneesi + pukittava pitkäjalkainen Dessie = kaaos.
Maneesissa ratsasti samaan aikaan yksi tätihenkilö, joka saattaa keskellä uraa pysähtyä ja ruveta tekemään takaosakäännöstä, kun joku on ensinnäkin tulossa vastaan ja toinen on sopivasti tulossa pääty-ympyrältä uralle. Eihän siinä mitään, jos ensin vaikka vähän katselisi ympärille, että voiko sen hevosen juuri nyt siirtää sivuttain uralle.. Tämä sama henkilö läpsii nuorta tammaansa sellaisella nahkaläpyskäisellä raipalla varmaan joka kolmannella askeleella ja aiheuttaa läpsimisellään enemmän reaktioita muissa hevosissa, kuin omassaan.. Ohittelu väärältä puolelta on myöskin tätihenkilön lempihommaa, samoin muiden seuraaminen aivan liian lähellä.
Tuon ratsukon kanssa kun eksyy maneesiin samaan aikaan pari vähän säpäkämpää hevosta niin läheltä-piti-tilanteita tulee kyllä jatkuvasti. En tajua, miten voi olla niin vaikeaa noudattaa fiksuja sääntöjä ja ottaa muita edes hiukan huomioon.
Dessien kanssa voin oikeastaan unohtaa työnteon jos tämä tätihenkilö on maneesissa samaan aikaan.. Dessien kanssa kun ei ole vielä ihan varmaa, että reagoiko se juuri niin, kuin ajattelin tai enemmänkin, että reagoiko se niin nopeasti, kuin olisi tarkoitus. Se ei onneksi ota nokkiinsa jos toinen hevonen menee liian läheltä, mutta jos se onnistuu sopivasti pukittamaan, kun toinen on takana/vieressä, en yksinkertaisesti voi hallita sen jalkoja.
Tänään Dessie oli aivan järjettömän hyperaktiivinen. Se ei malttanut seistä sitten millään, kun siivosin paddockia ja yritin jutella tallikaverin kanssa. Yleensä Dessie seisoo sidottuna solariumin alle oikein nätisti, mutta tänään se kuopi ja steppaili, kuin mikäkin ikiliikkuja. Onneksi se rauhoittui heti, kun rupesin sitä harjailemaan. Harjailin sitä aika kauan, sillä se on ruvennut pudottamaan talvikarvaa aika ahkerasti. Aikamoisen kasan sainkin jo irti.
Ensi viikolle on luvattu pitkälti yli 10 astetta, joten yritän saada karvaa mahdollisimman paljon pois ja viikonlopun aikana vaihdan myös ohuemman loimen.
Maneesissakin Dessie oli ihan törppö, tuntui siltä, kuin se ei olisi voinut olla sekuntiakaan paikoillaan. Juoksutin sen ennen kuin kiipesin selkään ja se olikin varsin hyvä idea, Dessie teki nimittäin aikamoiset pukit. Kerran se pääsi yllättämään minut pukillaan ja horjahdin niin, että sain nilkkani nyrjäytettyä..
Selästä käsinkin tuntui siltä, ettei se olisi jaksanut keskittyä oikein millään. Muutamat pätkät se meni todella kivasti, mutta jotenkin se tuntui muuten todella hektiseltä. Laukka vasemmalle oli aivan järjetöntä juoksemista, tuntui siltä, että jos myötään ohjasta edes millin, niin Dessie lähtee kuin raketti. No, enpä viitsinyt kokeilla. Laukkailut jäivät siis tänäänkin hyvin vähäisiksi.. Laukkautin Dessien vielä lopuksi liinassa, jotta se pääsisi vielä purkamaan tuota ihmeellistä energiaansa. Lopussa se ravasi todella kivaa, rentoa ravia.
Viikonlopun hyvä fiilis onkin nyt siis vähän kadonnut tuon hektiikan alle. Dessie kyllä kantaa itsensä edelleen hyvin, mutta vauhti on aika järjetöntä, kun se sillä päälle sattuu. Selvästi Dessien kunto alkaa kasvamaan. Täytyy varmaan tehdä treeniä rankemmaksi, sillä ruokaa se saa muutenkin suhteellisen vähän, että siitä ei kyllä oikein voi vähentää. Ainakin opin, etten voi antaa sille täyttä vapaapäivää, sillä niitä patoutuneita energialatauksia kadotellaankin sitten pari seuraavaa päivää..
Remington on ollut oikein kiltti ja sillä on loputtomasti työmotivaatiota.
Dessien jälkeen Remin ravi tuntuu ihan ryömimiseltä ja ihan kummalliselta, vaikka tiedänkin, että Remi ravaa juuri niin kuin on aina tehnyt, paitsi ettei pysty kantamaan kaulaansa vaan valuu todella helposti eteen alas. On tietysti hyvä, että Remi nyt taas kykenee venyttämään kaulaansa, mutta tuntuu vaikealta saada sitä kaulaa ylemmäs. Turhaudun hetkittäin, kun tajuan, ettei se yksinkertaisesti kykene, kun sillä ei ole lihaksia, millä sitä kaulaansa kannattelisi.
Laukka taas on todella mukavaa, en oikein malta lopettaa laukkaamista, sillä se menee niin mielettömän kivasti. Laukassa saan sen tuhat kertaa paremmin kantamaan itsensä, sen kaula nousee raviin verrattuna varmaan puoli metriä.
Olen Remingtonin kanssa nyt vähän hakusessa. Sillä on halua mennä, mutta en uskalla tehdä sen kanssa nyt vielä liikaa. Laukassa meno tuntuu rennolta, mutta en tiedä, että miten kauan sen kanssa viitsii laukata, kun on vasta muutama päivä saatu laukkailla. Energia siltä ei tunnu loppuvan millään ja tekisi mieli työskennellä enemmän laukassa, kun se kerta sille tuntuu mukavammalta. Pakkohan ne lihakset on saada sinne selkään ja mikäs on parempaa treeniä, kuin laukka.
Tuntuu vaikealta nähdä Remingtonin rajat, kun se ei näytä mitään väsymisen merkkejä. Ainakin voin olla varma, että sillä menee hyvin, mutta tuntuu jotenkin niin järjettömältä, että näin pian tuollaisen ison leikkauksen jälkeen voitaisiin oikeasti tehdä normaalisti töitä. Joko aika menee liian nopeasti tai sitten Remi vaan on aikamoinen supermies ja on kuntoutunut leikkauksesta järjettömän nopeasti.. Mene ja tiedä.
Taas toivoisin hevosten osaavan puhua..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti