Tiistai

Nyt olen liikutellut Dessietä viikon ja on kyllä tapahtunut aivan valtavasti edistystä. Eilen ja tänään sain Dessien lopuksi jo todella hyvin kuulolle ja tekemään töitä koko kropan läpi. On kyllä aikamoisen hyvä fiilis, kun huomaa, että edistystä tapahtuu.
Olen ratsastanut Dessietä nyt ihan vain paljon suoraan eteenpäin, tehdään kuitenkin myös paljon ympyröitä ja voltteja. Tasapaino ei ihan vielä riitä tasapainoiseen volttiin, takapää yrittää vähän lähteä karkuun, mutta joka päivä voltit ovat tulleet pyöreämmiksi ja paremmiksi. Tänään taas maneesin pääty oli superpelottava ja muutamat taistelut jouduttiin käymään, mutta nyt niitä järjettömiä sivuloikkia tulee enää vain 1-2 kertaa oven kohdalla.
Vien Dessien aikalailla sen rajoille, siinä vaiheessa, kun huomaan, että sen kunto rupeaa loppumaan, pyydän sitä vielä muutaman minuutin ajan oikein kunnolla eteen. Ollaan tosiaan ravattu nyt vaan, ylihuomenna aloitan vähitellen laukkaamisen, kun nyt tuntuu, että tasapaino on jo parempi ja Dessie on paremmin kuulolla. Pitää vaan malttaa treenailla vähän lyhyempiä aikoja ja vielä rennommin, jotta Dessien motivaatio pysyy tuollaisena. Dessie lähtee innoissaan töihin ja tuntuu todella tyytyväiseltä, kun pääsee touhuamaan.
Vähitellen olen oppinut tuntemaan Dessien ja huomannut, että se on uusien ihmisten kanssa kyllä todella skeptinen. Se ei todellakaan hyväksy kaikkia ihmisiä seuraansa ja sen kanssa täytyy pysyä todella itsevarmana, se on itse sen verran epävarma, että käyttää epävarmassa tilanteessa hampaitaan. Onneksi se on jo tajunnut kunnioittaa minua, se odottaa kiltisti ruokiaan, vaikka vielä viime viikolla yritti tunkea ruokakupille hampaat irvessä minun ohitseni. Se ei myöskään enää taluttaessa yritä tunkea ylitseni, vaan nätisti kävelee vierellä. Huomenna taidan antaa sille vähän vapaamman päivän ja voitaisiin tehdä maastakäsin hommia.

Remingtonin selkään sai nyt nousta ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen ja oli muuten iloinen poni, kun luuli, että nyt pääsee hommiin. Se yritti ravailla ja viskeli päätään malttamattomana, mutta oli muuten kyllä todella kiltisti. Tämä viikko pitää tosiaan vielä kestää pelkkää käyntiä. Odotan kyllä jo innolla ensi viikkoa, kun saa ruveta ravailemaan, uskon, että Remi kyllä on vielä enemmän innoissaan.. Sitä selvästi turhauttaa karsinassa seisoskelu oikein kunnolla.. Enää 2 viikkoa ja sitten se pääsee taas tarhailemaan. Täytyy varmaan vuorata se pinteleillä kavioista nenänpäähän, ettei se innostuksissaan tuhoa itseään, kun vihdoin taas pääsee kavereiden kanssa riehumaan..