Jalka oli hiukan lämmin ja turvonnut vuohisesta, joten osasin jo päätellä, mistä se johtui. Karsinanaapurin omistaja vahvistikin epäilyni siitä, että Acasina on potkinut seiniä vähän liiankin innolla.. Sama vanha Acasina siis, joka puolustaa heiniään. Samantien laitoimme sen heinät toiselle seinälle heinäverkkoihin ja se auttoi potkimiseen heti, sillä naapuri oli tarpeeksi kaukana.
Seuraavana päivänä turvotus oli jo laskenut melkein kokonaan, mutta jalkaa kylmätessäni huomasin siinä samaisessa jalassa hiukan turvonneen haavan kintereessä, joten mielenrauhani takia tuli silti soitettua eläinlääkäri paikalle. Saimme Flunixin-kuurin vuohista varten ja haavan takia syötimme Baytriliä. Lääkäri sanoi onneksi heti, että turhaan olen huolissani, hän on varma, että turvotus on seuraavana päivänä poissa. Niin se onneksi olikin, mutta syötimme neljän päivän kuurit tietysti kiltisti loppuun.
Kyllä taas tuli muistutus siitä, mitä elämä hevosen kanssa voikaan olla. Onneksi oli vain pienistä haavereista kyse ja saatiin homma haltuun nopeasti ja kivuttomasti. Eläinlääkärin suosituksesta aloitin Acasinan liikutuksen saman tien ja aloitimme tasan siitä, mihin olimme ennen lomaa lopettaneet. Acasina liikkui liinan päässä tyytyväisenä ja iloisena.
Olen nyt juoksuttanut lähes joka päivä, aina vähän muutellen tehtäviä, joita olen Acasinalta pyytänyt. Pieniä pätkiä pienemmällä voltilla pyytäen jalkoja enemmän alle ja siitä taas isommalle ympyrälle isommassa ravissa. Acasina kuuntelee minua liinan päässä jo melkein, kuin ennen. Välillä se vähän vielä kokeilee, että olenko varmasti tosissani, mutta keskittyy taas hommiinsa nopeasti, kun muistutan missä sitä mentiinkään.
Maanantaina laitoin ympyrälle kaksi puomia, jotta Acasina keskittyisi jalkoihinsa hiukan paremmin. Saimme hiukan keskustella vauhdista ja muutaman kerran sain kyllä hiukan enemmänkin komentaa. Huomasi selvästi, että kaksi puomia oli liian vaativa harjoitus, mutta loppujenlopuksi Acasina ravasi rennosti molemmista yli. Lopuksi otin toisen puomin pois, jotta Acasina meni vielä muutaman kierroksen täysin rauhallisesti ja pystyimme lopettamaan hyvään fiilikseen.
Eilen laitoin Acasinalle juoksutuksen ajaksi goguen, jonka avulla sain sen venyttämään kauniisti eteen ja alas. Otin sen lyhyiksi pätkiksi pienelle ympyrälle ja se näytti hienoa ravia astuen kunnolla alle ja venyttäen selkäänsä. Minulle tuli melkein kyyneleet silmiin, kun katsoin sen menoa. Se keskittyi niin hienosti ja nosteli jalkojaan niin kauniisti. Se entinen Acasina näyttäytyy jo nyt ja se tuntuu kyllä upealta.
Huomenna muutamme toiselle tallille, jossa tarhat ovat paremmassa kunnossa ja maneesin pohja on joustavampi. Siellä pääsemme jatkamaan hommia laadukkaammissa puitteissa. Eilen ja tänään olin Acasinaan ja sen edistymiseen niin tyytyväinen, että harkitsen aloittavani ensi viikolla satulaan totuttamisen. Tietysti hitaasti ja varovaisesti, jotta kaikki tulisi toimimaan mahdollisimman hyvin.
Oloni on kyllä edelleen aika kummallinen, sillä en olisi koskaan, missään tilanteessa voinut kuvitella, että rupeaisin vielä joskus tekemään hommia Acasinan kanssa. Mutta niin se vain kohtalo päättää toisin.. En uskalla vielä oikein ruveta suunnittelemaan, mutta varovasti mietin tulevaa. Haaveissa olisi tietysti, että Acasinasta tulisi taas ratsu ja että se taas nauttisi menosta ihminen selässään. En odota niin tapahtuvan, en uskalla toivoa sitä, mutta ehkä hiukan haaveilen siitä. Jos Acasina tuntuisi minusta täysin toivottomalta, en olisi tätä projektia aloittanut. Mutta tosiasia on kuitenkin se, että kyseessä on hevonen, joka on kokenut asioita, joita se ei olisi ansainnut ja jotka varmasti tulevat siihen vaikuttamaan vielä pitkän aikaa. Silti se kuitenkin on säilyttänyt sydämellisen luonteensa, joka tekee tämän sen arvoiseksi. Tuo hevonen on ansainnut sen, että annan sille mahdollisuuden.
