Helteitä

Kylläpäs aika on taas rientänyt! Oikeastaan nyt on ollut vain hyviä hetkiä, Marlieskin on nyt taas ratsastanut muutamaan otteeseen ja homma on toiminut hyvin. Nyt kuitenkin pari päivää sitten Morillon pääsi laitumelle kaverinsa kanssa ja he olivat riehuneet oikein olan takaa ja molemmat saivat vähän osumaa. Morillonilla oikea etujalka sai vähän isomman tällin ja nyt sitten olemme viimeiset pari päivää vain kävelleet ja syötelleet antibioottia, ettei jalka näillä helteillä kehitä impparia. Tähän mennessä jalka ei ole pahemmin turvonnut, joten eiköhän ollut hyvä idea soittaa samantien eläinlääkäri paikalle. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että meidän kannattaisi pitää haava jonkin aikaa sidottuna, jotta haava arpeutuisi nätisti. Kunhan pääsisimme mahdollisimman nopeasti taas normaaliin treeniin, sillä näillä ilmoilla hevosen sisällä seisottaminen on kyllä aika kamalaa, kun tallin lämpötila on koko ajan yli helteen ja päivällä varmasti yli 30 astetta.

Olemme nyt kävelyttäneet Morillonia pari kertaa päivässä ja aamuisin se pääsee vielä kävelytyskoneeseenkin, joten uskoisin, että viikonloppuna saatamme päästä liikkumaan jo suhteellisen normaalisti. Se on ollut viimeaikoina niin älyttömän kiva ratsastaa, että nämä tauot kyllä jo vähän ärsyttävät. Mutta minkäs sille mahtaa.. Onneksi ei kuitenkaan tälläkään kertaa ollut mitään pahempaa.

Jos nyt ei tätä loukkaantumista oteta huomioon, niin muuten kaikki on ollut mukavaa ja toimivaa. Olen itsekin jo hypännyt ja sekin toimi täysin ongelmitta. Hypätessä kyllä huomaa, ettei Morillon jaksa kovinkaan montaa hyppyä, mutta on sekin nyt jo parantunut. Ensi viikolla perjantaina tulee uusi estevalmentaja käymään ja olisi tarkoitus, että hän rupeisi käymään säännöllisesti. Klaus on nyt kyllä hypännyt, mutta hänestä kyllä huomaa, että hänen kiinnostuksensa on enemmänkin koulupuolella, joten siksi olemme päättäneet hankkia muutakin apua hyppäämiseen.

Olemme myös päättäneet, että ratsastamme nyt enemmän itse, Klaus voi auttaa jos on oikeasti joku suurempi ongelma, mutta nyt toistaiseksi tarkoitus olisi ratsastaa itse. Tänä kesänä meitä ei oikein kisatkaan kiinnosta, kun meillä ei ole omaa traileria ja ensi keväänä tulee vasta mahdolliseksi vaihtaa auto vetoautoon ja hankkia traileri. Morillonista on kuitenkin tarkoitus tulla hevonen meille, eikä valmentajalle, joten keskitymme nyt omaan treeniin. Klaus tulee siis kyllä edelleen 2-3 kertaa viikossa pitämään meille valmennuksia, sillä tarkoitus on tietysti kehittyä kunnolla, eikä vain ratsastella.

Olen myös ruvennut taas käymään vähän ahkerammin Acasinan luona. Kati on nimittäin raskaana ja olen luvannut auttaa häntä niin paljon, kuin kerkeän. Acasina on kehittynyt hyvin ja on varsin tyytyväinen elämäänsä ja viime vuoden loukkaantumiset ovat nyt onneksi takanapäin. Kati maastoilee paljon ja tekee paljon maastakäsin hommia, joten kuntoa Acasinalla kyllä on. Ratsastaessa Acasina on aika hankala, mutta rupeaa kyllä toimimaan, kunhan rentoutuu. Rentoutuessaan Acasina onkin oikeasti aivan ihana ratsastaa, mutta se vain kestää aina jonkin aikaa. En tietystikkään voi vaatia siltä, että se toimisi heti, sillä sitä ratsastetaan vain yksinkertaisesti liian vähän, jotta ylipäätänsä voisi toimia. Onneksi se kuitenkin tekee töitä mielellään, kunhan löytää oikean tavan motivoida sitä.

Antaa minullekin hyvää vaihtelua ratsastaa välillä vaikeaakin hevosta, niin voi sitten taas Morillonin selässä arvostaa sen toimimista vielä enemmän. Ihan jokapäivä en jaksaisikaan Acasinaa ratsastaa, mutta välillä kyllä erittäin mielelläni. Siinä hevosessa vain on sitä jotakin, se on näyttänyt minulle kyllä niin useaan otteeseen, että se vain yksinkertaisesti kuuluu elämääni.

Alla muutamia kuvia Acasinasta. Kuvista selvästi näkee, kuinka tyytyväinen se onkaan.