keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Kuulumisia

Aika spontaani kuukauden ratsastustauko loppui vihdoin ja pääsin taas kunnolla nauttimaan Morillonin hyvistä puolista. Marlies selvisi hyvin minun melkein kahden viikon suomireissun ajan yksikseen, mutta päivä kotiutumiseni jälkeen Morillonin oikean etujalan kengitys epäonnistui ja hevonen olikin sitten seuraavana päivänä aivan kolmijalkainen. Seuraavana aamuna kengittäjä tuli nappaamaan kengän irti ja oli sitä mieltä, että hevonen ontuu siksi, koska kavio on liian lyhyt. Kengittäjä laittoi kengän ja kavion väliin nahkapohjallisen, jonka olisi pitänyt auttaa. No, eipä auttanut ja seuraavana päivänä Morillon oli edelleen kolmijalkainen ja kavio oli tulikuuma.

En uskonut enää, että hevonen ontuu pohjallisellakin kavion lyhyyttä, eikä se ihan tuollaista kaviopulssia ja lämpöäkään aiheuta, joten seuraava puhelu olikin sitten eläinlääkärille. Kavioklinikan eläinlääkäri tuli paikalle, nappasi kengän pois ja sanoi, että kyseessä on varmasti naulanpainama, jota sitten piti parannella kahden viikon ajan. Onneksi ontuminen loppui saman tien, kun hevonen sai Metacamia ja parin päivän päästä lämpökin oli jo melkein kokonaan poissa. Kaviopulssi tuntui vielä hiukan viiden päivän jälkeen kontrollikäynnillä, joten annoimme Morillonille vielä viikon sairauslomaa ja pidimme loppuun saakka hapankaalihauteen kaviossa, jotta kavio olisi taas varmasti kunnossa. Viimeiset päivät juoksutin kyllä jo, mutta selkään nousin vasta, kun kenkä oli laitettu takaisin.Viime viikonlopulle suunniteltu ensimmäinen kisastartti jäi siis kokematta, mutta kyllähän sitä kerkeää, eihän meillä ole kiire minnekään.

Meidän fiksu nuori hevosemme oli ihan älyttömän kiltisti seisomisesta huolimatta, välillä sillä vähän kiehui, mutta se pysyi onneksi aina hallinnassa. Ensimmäiset juoksutuskerrat seisomisen jälkeen olivat myös yllättävän rauhalliset, Morillon vetäisi parit pukit ja rauhoittui sitten nopeasti omaksi itsekseen. Sunnuntaina ratsastin ensimmäistä kertaa ja silloinkin Morillon oli älyttömän kiltisti, eikä pukitellut tai hölmöillyt ollenkaan.

Väkirehumäärän nostin eilen takaisin ennalleen ja Klauskin tuli käymään parin viikon tauon jälkeen. Klaus ratsasti ulkona ihanassa kesäillassa ja kehui Morillonia, joka tuntui siltä, kuin se ei olisi ollut ollenkaan tauolla. Vähän mahakkaaksi Klaus kyllä sitä parjasi, mutta eiköhän se maha siitä lähde, kunhan pääsemme takaisin kunnon treeniin.

Morillonin kanssa kaikki on kyllä niin mukavaa, eilen huvikseni juoksuttelin sitä ennen, kuin Klaus ratsasti ja hölmöilin juosten sen kanssa ja juoksuttelin sitä esim vesihaudan yli, jonka se ylittikin melkoisilla pompuilla. Jotenkin kaikki sen kanssa on niin huoletonta ja mukavaa. Olisin jotenkin odottanut, että noin nuoren hevosen kanssa saisi taistella vähän enemmän, mutta ehkä ne ajat ovat vielä edessäpäin tai sitten meillä kävi vain oikeasti älyttömän hyvä tuuri. Olipa asia miten päin tahansa, on tämä hevosenomistaminen tällä hetkellä mukavaa, vaikka juuri olikin kahden viikon tauko ja vaikka aina jotakin pientä onkin, mutta oikean hevosen kanssa ne mukavat asiat voittavat ne huonot puolet. Näin sen kuuluu mennä :)

Alla video reilun kuukauden takaa, kun laukkasin Morillonilla ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Ongelmattomasti sekin meni :)


Tässä vielä kuvia eiliseltä illalta Klausin ratsastuksen jälkeen!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti