Syksykuvia

Ilmat ovat olleet aivan mielettömät ja olemme päässeet nauttimaan hienoista aurinkoisista päivistä. Lämpöä on riittänyt, mikä on toisaalta todella kivaa, mutta hevosen kannalta aikamoisen rankkaa, kun Morillon on talvikarvansa kanssa hikoillut todella nopeasti. Klippaamaan emme ole vielä kerenneet, mutta on ollut mukavaa, kun hevonen on nyt sitten saanut olla vielä ilman loimea ulkona, kun ilma on ollut niin lämmin. Klipattuna kun pitäisi kuitenkin aina pitää joku takki niskassa.. Tarkoitus olisi kuitenkin täksi talveksi klipata, sillä kuivatus kestää tällä hetkellä aina vähän liian pitkään, enkä viitsi loimittaa märkää hevosta, saati jättää ilman loimea kuivumaan.

Meillä on nyt edelleen kokeilusatula käytössä, Morillon liikkuu sillä todella hyvin, ero meidän satulaan on kyllä huima.. Estesatulan hankimme nyt vihdoin myös, mutta se täytyy nyt vielä sovittaa kunnolla, mutta se ei minua stressaa kuten tuo koulusatula, sillä sitä luonnollisesti käytämme enemmän. Maastoiluun olisi kyllä kiva saada estesatula käyttöön, sillä olen nyt aloittanut kasvattamaan Morillonin kuntoa pitkillä laukkapätkillä.
Viime perjantaina laukkasin sen kanssa jo 3 km ylämäen, jonka se jaksoi hienosti. Tarkoitus olisi aina vähän pidentää laukkapätkää, onneksi meillä on täydellinen metsätie tuollaista varten, joka on jatkuva ylämäki, välillä jyrkempiä pätkiä ja välillä loivaa. Mutkissa voimme harjoitella vaihtoja ja vastalaukkoja ja tähän mennessä Morillon on kyllä tehnyt aina kaiken hienosti. Se on jopa oppinut nyt jo vähän spurttailemaankin, siitä tuskin koskaan tulee kauhean nopeaa juoksijaa, se on yleisestiottaen aina suhteellisen rauhallinen, Acasinaan verrattavaa vauhtia siitä ei kyllä koskaan tule saamaan. Mutta eipä se ole tarpeellistakaan, tuollainen treeni on kivaa niin minulle, kuin hevosellekin, eipä sillä vauhdilla niin väliä. Ja jos hevonen juoksee vähän hitaampaa, niin ei tarvitse odotella perässäjuoksevaa koiraanikaan niin kauaa!

Alla kuvapläjäys syksyisiä kuvia!

Kuulumisia!

Pari kuukautta taas vierähtänyt viime kerran kuulumisista. Eipä näiden kuukausien aikana olekaan tapahtunut mitään sen suurempaa, perustreenit jatkuvat ja Morillon kehittyy silmissä. Se on saanut voimaa melkoisen hyvin lisää ja jaksaa jo kantaa itsensä paremmin. Minulla oli hetkellisesti vähän motivaatio-ongelmia, kun jonkin aikaa Morillon oli aika laiska, eikä oikein viitsinyt mennä eteenpäin, sitä sai ratsastaa koko ajan eteen, eikä voinut oikein keskittyä muuhun. Rupesin ratsastamaan sitä paljon laukassa isosti eteen ja jo parissa viikossa huomasi, kuinka sen kunto rupesi kohoamaan ja vähitellen sen motivaatiokin palasi.

Uskoisin, että tuon hitauden voisi selittää kasvukaudella, sillä nyt meillä on epäsopiva satula. Itse en enää halua panostaa tuon meidän viimevuonna ostetun Prestigen uudelleentoppaamiseen, sillä itse en siitä ihan täysin ole oikein koskaan pitänyt. Meillä on ollut nyt satuloita kokeilussa ja Morillon liikkuu kaikilla muilla satuloilla paremmin, kuin omallaan. Itse istun myös missä tahansa satulassa paremmin ja ratsastan ylipäätänsä mielummin kaikilla muilla satuloilla.

Satulakauppiaalle olin kyllä vaikea asiakas, kun en todellakaan tiennyt, mitä haluan. Nyt ainakin osaan sanoa jo jotakin, sillä olen ihastunut monoflap-satuloihin. Fiilis on paljon parempi ja saan aivan erilaisen tuntuman hevoseen, kun istun niinsanotusti lähempänä hevosta. Saa nyt nähdä mikä satula loppujenlopuksi valitaan, haluan kokeilla mahdollisimman monia erilaisia, jotta ei sitten taas vuoden päästä ruveta vaihtamaan koko satulaa, kun itse en olekaan täysin tyytyväinen.

Nyt koko viime viikon, kun olen ratsastanut yhdellä kokeilusatuloista, on ruvennut koko ratsastus tuntumaan ihan erilaiselta. Morillon liikkuu paljon vapaammin ja mielummin, se on nyt ollut aivan älyttömän hyvä. Tuossa satulassa on vain liian kova istuin, mutta olen kestänyt sen siksi, koska Morillon on ollut niin käsittämättömän hyvä.

Marlieskin on nyt ruvennut ahkerasti ratsastamaan, mutta aina vain valmentajan silmien alla. Homma on ruvennut toimimaan varsin hyvin, kun hän vihdoin lopetti jännittämisen. Morillon ei myöskään enää yritä laiskotella hänen kanssaan ihan niin paljon, kuin aluksi, vaikka se välillä kyseleekin, että onko ihan pakko. Marlies ratsastaa yleensä 1-2 kertaa viikossa, minä sitten loput kerrat. Klaus käy siis 2-3 kertaa, sillä itse yritän ratsastaa yhden valmennuksen viikossa ja Marlies tosiaan sen 1-2 kertaa viikossa.

Klaus ei ole nyt ratsastanut enää ollenkaan, sillä Morillon on niin ongelmaton, ettei ole ollut tarvetta. Tietysti heti, jos minulla tulee fiilis, että joku on hankalaa, voimme edelleen pyytää Klausin ratsastamaan, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että Morillon kehittyy ihan minunkin kanssa tarpeeksi.

Tänä vuonna ei sitten lähdetykkään kisoihin, emme vain yksinkertaisesti viitsineet. Ensi keväänä hankimme oman trailerin, joten sitten lähteminenkin tulee helpommaksi. Ehkä sitten ensi vuonna ja jos ei, niin eipä sitten. En viitsi ottaa paineita kisaamisesta, koska tiedän jännittäväni kisatilanteessa niin paljon, että eipä se minulle kauhean hauskaa ole. Morillon nyt vain sattuu olemaan niin mukava ratsastaa, että ehkä sen kanssa kisaaminen olisikin vähemmän pelottavaa.. Enpä tiedä.

Alla muutama kuva parin viikon takaa :)